On/off suhteet

Itselleni se on poikki. Ei uusintaa.

Mulla on tosin poikapuoli, joka on jojoillut suhteensa kanssa ... hmm onkohan nyt jo kolmas kerta?

Mutta se on ookoo. Kun on nuori ehkei näe kaikkea kompromisseinä vaan mahdollisina uhkina.

Minusta se on nuorten ihmisten itsensä etsimistä. Ai enää kuulu aikuiseen menoon. Se on joko tai...

Pikaisiin eroihin kuuluu usein nopea tunteisiin reagointi ja hätäiset päätökset...

Mutta minusta on vähän raju ilmaisu, mutta myös tosi, että: " exän takaisin ottaminen on kuin työntäisi p.skaa takaisin hanuriin!" Yhteiselo ei vaan onnistu jostain syystä ja sillä selvä. :o)

2kertaa voisin koittaa

Siis ei todellakaan minkään lähdön jälkeen enää kenenkään kanssa yhteen eikä edes ystäviksi. Exät alkavat yleensä kuvottavaa ja syystäkin.

Exiin ei halua törmätä edes kaupassa. Toivottavasti eivät koskaan tule vastaan. Haluan ettei ole mitään välejä.

Eroon on aina painavat syyt ja harvoin ne tuntemukset on yksipuolisia. Joskus nuorena, ekassa pitkässä parisuhteessa tuli yksi on-off kokeiltua, Se riitti. Ei haasteet häviä tauolla!

Ainoa, missä paluu voisi olla toimiva, on kahden nuoren ja kokemattoman perustoimiva rakkaudellinen suhde, jossa syy eroon on kokemuksen puutteesta johtuva ”nurmikon vihertäminen aidan toisella puolella”. On mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Koska en ole kokematon nuori, ero on ero. Edellistä eroa pohdin 2.5v ja mietin kestänkö huonossa suhteessa katkeroitumatta ja kadottamatta naiseuttani ja itseäni. Päätös lähteä oli oikea.

En ole koskaan palannut entiseen.

Kyllä se saattaa olla merkki tosirakkaudesta. Ihminen on typerä mistä johtuu empiminen mutta varmaan vanhemmiten tyhmempikin ymmärtää että kyllä se sentään olisi ollut jotain...

No siis se nyt riippuu täysin siitä onko jokin oikeasti ja aidosti jotenkin muuttunut. Jos kaikki on tasan samlin kuin aiemmin niin lopputulos on täysin sama. Vaan ajat muuttuvat, asiat muuttuvat ja ihmiset muuttuvat (ainakin osa ihmisistä muuttuu).

Vaan sanotaan suoraan kysymykseen, että varsinaista on/off suhdetta en ymmärrä. Siis sellaista, jossa nopealla tahdilla erotaan ja palataan yhteen ja jne. Eri juttu, jos siinä eron ja mahdollisen yhteenpaluun välissä on reilusti aikaa ja elettyä elämää.

Jotkut nyt vähän on sellaisia, että tiettyinä hetkinä oma tila otetaan siihen viimeiseen rajaan saakka.

Itse en esim pidä liiasta sosiaalisesta roikkumisesta varsinkaan jos se kohdistuu itseeni. Voin ottaa etäisyyden vaikka väkisin ja hyvin epämiellyttävällä ja kylmällä tavalla, jos toinen ei anna tarvitsemaani tilaa ja hengähdystaukoa.

Kaikissa suhteissa on oma dynamiikkansa.

Olen palannut ja se antoi parhaita vuosia. Osattiin paremmin. Kaatui uudelleen ihan muihin asioihin.

Ero on aina ero, siitä poikki ja tähän jengat. Hyvästi!
Minä en jaksa ymmärtää on/off suhdetta, kuin ainoastaan hyväksikäyttönä... ja
kokemuksesta puhun.

Ehkä enempi sitä ettei yksin haluta olla, uuden etsiminen työlästä. Harvoin asiat muuttuu sen kummemmaksi kuin aiemminkaan ollut, tulee pitemmän päälle varmasti sellanen pään hakkaaminen samaan puuhun fiilinki, ei mitään järkeä. Parempi vaan jatkaa omiin suuntiinsa, pysyä vaikka pelkkinä ystävinä, jos tarve on.