Joukkueenjohtajia, vänrikkejä kaatui ja haavoittui Talvisodassa paljon, mistä heitä saatiin nopeasti lisää, pikakoulutettiinko heitä? Vai tehtiinkö alikersanteista joukkueenjohtajia?
Sama ongelma kesällä 1944 kun puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen, mistä saatiin joukkueenjohtajia kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle?
Sama ongelma kesällä 1944 kun puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen, mistä saatiin joukkueenjohtajia kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Upseereita koulutettiin Kankaanpäässä RUK:ssa.
Lisäksi ansioituneita aliupseereja voitiin ylentää suoraan vänrikeiksi.
Taistelun aikana upeerin korvasi aina vanhin aliupseeri.
Kovissa taisteluissa upseeritappiot olivat aina suuret varsinkin jalkaväen joukkueenjohtajissa ja komppanian päälliköissä.
Jos oli sama meno kuin rauhan aikana niin Reserviuåseerikoulu syöksi vuodessa kolme kertaa tuhannen kappaletta uunituoreita vänrikkejä ulos ja kyllä sillä jo jotakin korvasi. Oli myös mahdollista ylentää kokenut ja kunnostautunut aliupseeri suoraan vänrikiksi ilman upseerikoulua, mutta tapa ei ollut kovin yleinen! Sääntönä myös oli, että ylennetty siirrettiin tällaisessa tapauksessa toiseen joukko-osastoon, kuin omaansa!
Kai asemasodan aikana vuosina 1942-1944 koulutettiin upseereita ja aliupseereita "varastoon" eli enemmän mitä tarvittiin jotta on mistä ottaa kun rytinä alkoi?
Kaikista Suomen armeijan sotilarvoista prosentuaalisesimkaauneniten nuøria joukkueenjohtajia eli vänrikkejä se oli vaativa virka!
Suomalainen upseeri johti edestä ja se maksoi verta.
Varsinkin joukkueenjohtajat syöksyivät usein aivan etummaisina ja se oli hengelle hupaa.
Upseeri oli myös vastapuolen ykkösmaali molemmin puolin.
Kyllä upseereita kaatui aina muutamaa kenraalia myöten. Tosin vain yksi varsinaisessa taistelutilanteessa.
Tämä kenraali oli Einar Vihma. Hän halusi käydä Tali-Ihantalassa katsomassa oikein paikan päältä kuinka "ryssä" saa turpaansa. Tähystyspaikka oli suuren kiven lähellä, Vihma kaatui vihollisen tykistötulitukseen.
Talvisodan aikana koulutettiin todella "nopea kurssi", joka kesti vain helmikuun. Syntynyt upseeripula paikattiin sodan jälkeen kahdella kurssilla, jotka olivat RUK:n siihenastisen historian suurimmat oppilasmääriltään.
Talvisodan jälkeen suuret kurssit?
Kaksi siihen asti suurinta, kuten kirjoitin.
Pikakoulutetaanhan reservin upseereja vielä nytkin. 3kk kurssilla.
Reservinupseerin koulutus kestää 12kk.RUK on siitä vain yksi osa.
Reservin ylennykset eivät tule vain kertausharjoituspäivien perusteella. Ratkaiseva on ao:n arvioitu kapasiteetti sodan ajan tehtävän hoitamiseen.
Reserviupseerin koulutus kestää kymmeniä vuosia. Myös siviilipuolen työkokemus, varsinkin esimiestehtävät, palvelevat reserviupseerin kehittymistä ihmisenä ja johtajana.
Suurin osa siitä koulutuksesta menee valitettavasti haaskioon. On tosiasia että joku 35-40v joukkueenjohtaja jalkaväessä ei ole enää kenttäkelpoinen kuin harvassa pokkeustapauksessa. Sodan aikana ei esiupseeritehtäviä ole kuin kapiaisille ja ylimmät komppaniaupseeritkin ovat kokeneita kanta-aliupseereita.
Älä nyt jauha paskaa, moni 35-40 vuotias reservin upseeri on kovemmassa kunnossa kuin 10-15 vuotta nuoremmat reserviläiset.
Niin ja 100 kertausharjoitus päivää tekee vänskästä heti majurina.
Ei tee! Reserviläisellä varsin harvinainen saavutus!
Kyllä siinä merkittäviä siviilipuolen ansioitakin pitää olla, ennen kuin majurin ruusuke kaulaan kilahtaa. Jos pelkät 100 kertauspäivää riittäisi, reservin majureita olisi aivan helvetilliset määrät. Mutta kun ei ole.
Äärimmäisen harvalla on 100 kertausharjoituspäivää kertyneenä. Pelkät VEH-päivät eivät kerrytä ylentämistä, vaan siihen tarvitaan aina käskettyjä harjoituksia myös ja niitä karsittiin aivan minimiin 90-2010 luvuilla. Nyt määrä on kääntynyt nousuun, mutta edelleen määrät ovat pienempiä kuin huippuaikoina.
Jos joka äijälle olis paiskattu ensiapulaukku reppuun ja mopo aikana annettu ensiavun pikakoulutus, kaatuneitten määrä olis puolittunut.
Kaatunut ei herää henkiin ensiapulaukun välineistöllä eikä pikakoulutuksen opeilla.
Onhan joukkueella varajohtaja joka johtaa joukkuetta kunnes tulee uusi upseeri joukkuetta johtamaan. Varajohtaja on alikersantti tai kersantti.
Käytännössä kessusta tehtiin ylikessu, tehtävät jojo jai tja.
Jos on kokenut ryhmänjohtaja joka on toiminut joukkueen varajohtajana niin eiköhän hän vähän aikaa pärjää joukkueen johtajana kunnes RUK:sta tulee keltanokka vänrikki joka sodassa ei ole ollut.
Jatkosodan aikana reservi- ja kadettiupseereiden koulutusmäärät ovat kyllä helposti löydettävissä. Kadettiupseereita koulutettiin jopa "liikaa", kun 1944 talvella valittivat, että päätyivät "vain" joukkueen johtajan vakanssille.
Mutta kun taistelut 1944 päättyivät, eli Suomella ollut pulaa aseista, miehistä, ammuksista tai upseereista kuten -40. Aseita riitti piilotettavaksi kirjanpidon ulkopuolella pataljoona per maakunta. Sama vahvuus kuin nyt on ns. paikallisjoukoilla.
Ne olivatkin takalinjoilla, reserviläiset etulinjoilla.
Talvisodan syttymisestä 30.11.1939 Lapin sodan päättymiseen 27.4.1945 menehtyi 540 kadettiupseeria tai kadettia (447 upseeria 93 kadettia).
Upseerit johtivat edestä.
Tappiot todistavat sen selvästi.
Sekä Talvi-että Jatkosodan loppuvaiheissa oli komppanioissa yleensä vain yksi upseeri.
Myös monet pataljoonat menettivät lähes kaikki upseerinsa.
Esimerkiksi II/JR 7:ää komensi lopulta viestiupseeri viimeisenä palveluskykyisenä.
Täydennystä haalittiin lähinnä kotijoukoista ja lievästi haavoittuneita palaili vähitellen.
Monet lähtivät kenttä-tai sotasairaaloista vielä toipilaina.
Ihanko noin, jatkosodassa kaatui yhteensä 3 365 reservi upseeria. .
Upseerit johtivat edestä.
Tappiot todistavat sen selvästi.
Touko Laaksosen linjalla Nixulassa pikkumustat nilkoissa.