Mitä tykkäät kitupiikeistä, sairaalloisesta pihiydestä ?

Kipupiikille mikään ei ole liian kallista jos joku tarjoaa.

En.
Meillä täällä Kesärannassa on ilmaiset ruokailut ja juomat.

En tuntenut kuin yhden kitupiikin. Persun. Eikä se ollut sen ainoa vika.

Olipa ikäviä juttuja ja pihiys mennyt överiksi. Noissa tapauksissa joku toinen kärsii koko ajan, vaimo, lapset...
Saan joskus saituuskohtauksia, vaikka normaalisti en sitä olekaan.
Veli tuli kylään ja menimme Rossoon syömään pitsat itse maksaen omamme. Hänellä oli vielä tekohampaiden aiheuttama hankauma. Pitkään harmitti etten tehnyt jotain keittoa.
Otimme kylässä alkoholia ja omani loppui. Hörppäsin talon isännän pullosta, jota hän oli säilyttänyt itselleen seuraavaksi päiväksi. Varmaan huomasi vajeen muttei puhunut mitään. Vieläkin hävettää vaikka on jo kuollut.
Meillä oli porukka, josta yksi sanoi että laitetaan tasasumma porukkanimellä yhteisvastuukeräykseen ja jaetaan kulut. Minä en suostunut kun halusin itse päättää mihin keräykseen laitan. Kyse oli 7 eurosta ja kaikki muut laittoivat. Usein tavataan tämän porukan kanssa ja aina muistan typeryyteni.
Onko muilla vastavia?

Vastavuoroisuus kuuluu hyvään kanssakäymiseen. En kestäisi sairaan pihiä ihmistä.

Ei kai kitupiikistä kukaan tykkää, paitsi kitupiikki itse.

Kitupiikki on järkyttävä ihminen.
Se ei pysty muuta ajattelemaan kuin
mistä hyötyisi itse edes jonkun sentin.
Kitupiikki ei tunne esimerkiksi
sellaista asiaa kuin toisen ihmisen pyytetön auttaminen.
Kun hän auttaa, se maksaa,
mutta jos häntä auttaa, hän ei maksa.
Auttaminen perustuukin vastavuoroisuuteen,
mutta ei kitupiikin tapauksessa.
Kitupiikin pitää voida hyötyä kaikesta.
Kitupiikin takia tuntee myötähäpeää.
Hän itse ei häpeä koskaan.
Onko kitupiikkiys joku psykopatian laji ?
Psykopaatti ei tunnista oireitaan.

Ei minua hävetä lainkaan kieltäytyä kaikista rahanpyytelystä niin netissä kuin kauppojen ovilla joissa SPR kerjää rahaa Afrikan leopardihattuisille Heimo päällikölle.

Yksikin kitupiikki apua tarjoo autollaan, mutta jos tarvitsen autoa, tilaan taksin,
se tulee halvemmaksi kuin kitupiikin tarjoama "ilmainen" kyyti.

Enpä tunne ketään kitupiikkiä,
jokunen tarkan markan tuttu löytyy,
he ovat omista rahoistaan nuukia,
mutta yhtä avokätisiä kuin muutkin kun yhdessä liikutaan
tai kun vuoroin vieraissa tarjotaan.

Pihit tavallaan siivestää muita.

Koulukaverini aikoinaan kertoi tädistään,
joka oli naimisissa kitupiikkiin viittaavaan miehen kanssa,
Mies oli vaatinut tätiä maksamaan puolet hänen tupakoista
vaikka täti ei itse polttanut,
mutta sai kuulema samalla sauhut kun mies poltteli.

Uskon että äärimmäinen saituus juontuu lapsuusaikana syntyneestä traumoista. Saiturin traumatisoivana pelkona on joutua puille paljaille jossakin elämänsä vaiheessa, joutua huoltajiensa armoille.

Hän hyötyisi varmasti pitkäaikaisesta, ammattitaitoisesta terapiasta. Kun se maksaisi ehkä tuhansia, hän kieltäytyisi siitä kokonaan.
Tuo sopii ehkä muutamaan saiturityyppiin, mutta kaikki he tarvittisivat keskusteluapua.

En yleensä ole nuuka, olen tottunut elämään tulojen mukaan.
Ruuhkavuosina lapsiin kului paljon, silloin piti tinkiä omista kuluistaan.
Nyt ostan mitä haluan, lukuunottamatta joskus ilmeneviä nuukailun puuskia. Onneksi tarpeeni ovat vaatimattomia.
Auto hajosi, kyllä harmitti. Tuhat euroa meni vähän ylikin.
Nyt ei harmita yhtään kun pääsen taas huristelemaan kissani kanssa mökille.
Äitini oli tosi nuuka vaikka oli muhkea pankkitili, ehkä nuukuuden ansiosta. Pidin hänet vaatteissa ja kävi usein syömässä luonani kun muutin lähelle asumaan.
Huomasin että nuukuus vain pahenee kun ikää tulee.

nuukuus voi olla harrastus vanhana, on mukavaa kun syntyy säästöä, on tarkoitusta elämässä

En ole, mutta enpä ole päässyt yökyläänkään. Oli aika jolloin meidän huusholli kuin hotelli, jossa oli jatkuvasti sukulaisia, joille oli aina taattava täyshoito. Vastavuoroisuudesta ei ollut mitään puhetta. Jos satuimme heille päin tulemaan niin parin tunnin vierailu sessio tuntui olevan jo liikaa. Onneksi ne ajat ovat ohi, nyt en ota ketään yöksi.
Olisi ollut ihan kiva bisnes, jos olisin hoksannut rahastaa, nejä henkeä ja kolme yötä, mitähän se olisi maksanut! No, eipä ne saidat sukuaiset olisi maksaneet.