Puolison kanssa eriävät ajatukset lapsen hankinnasta

Meillä on yksi yhteinen lapsi ja avopuolisollani yksi lapsi aiemmasta suhteesta. Haluaisin kovasti toisen oman lapsen. Olen keskustellut asiasta puolisoni kanssa jo kauemman aikaa sitten ja silloin hän lupasi miettiä asiaa myöhemmin. Se myöhemmin tuli ja hän sanoi olevansa valmis koittamaan vielä lasta kanssani ja että perheeseemme vielä mahtuisi yksi mutta hänelle se ei ole myöskään välttämätöntä vaan on tyytyväinen tilanteeseen myös tällaisenaan. Innostuin kovasti kun puoliso näytti vihreää valoa. Harrastimme seksiäkin kertaalleen otolliseen aikaan ilman suojausta, ilman tulosta. Minua kuitenkin vaivaa, että minun ollessani innoissani asiasta ja miettivän otollista aikaa, hän vaikuttaa ahdistuvan keskustelusta. Otin asian puheeksi ja sanoin, että haluan olla varma, ettei puolisoni ole näyttänyt vihreää valoa vain minun toiveen takia vaan haluaa lasta itsekin omasta tahdosta. Hänen ajatuksena on, että lapsi tulee jos on tullakseen. Harrastamme seksiä melko harvoin ja toki lapsi voi sattumasta saadakin alkunsa, mutta ei tuo lähitulevaisuudessa mitenkään erityisen todennäköistä ole tällä aktiivisuudella. En haluaisi olla yksin se, joka asiaa miettii ja toivoo, saati ajoittaa. Mietinkin pitäisikö minun luopua omasta toiveestani vai odotanko liikaa, kun toivoisin, hänenkin edes kerran sanovansa tahtovansa lapsen eikä niin että tulee jos on tullakseen? Toivoisin niin, että tämä olisi enemmän yhteinen asia ja toive alusta alkaen. Tiedän kyllä, että hänkin olisi onnellinen lapsesta. Rakastan myös puolisoani niin, että olisin valmis luopumaan omasta haaveestani. Olen myös lukenut muiden tarinoita, jossa toinen on luopunut haaveistaan ja jälkeenpäin katunut jääneensä suhteeseen.