hei,
Meillä olisi tällainen tilanne että äiti olisi lähdössä etelään viikoksi kesän lopussa jolloin lapsi on 1v ja 3kk. Tyttö jää isän kanssa kotiin. Tahtoisinkin kuulla jos jollakulla olisi kokemuksia että miten on sujunut isällä ja lapsella äidin ollessa poissa? Itsellä on hirveän paha mieli miettiessä miten pärjäävät kahdestaan, lähinnä siis että miten lapsi kestää äidin poissaolon. Nyt lapsen ollessa 11kk on todella kiintynyt äitiin ja isän kanssa oleminen on välillä hieman vaikeaa. Siis jos teillä on ollut sama tilanne niin kertoisitteko miten siellä kotona on pärjätty ja mitä sitten kun äiti on tullut takaisin kotiin? Kiitos.
Meillä olisi tällainen tilanne että äiti olisi lähdössä etelään viikoksi kesän lopussa jolloin lapsi on 1v ja 3kk. Tyttö jää isän kanssa kotiin. Tahtoisinkin kuulla jos jollakulla olisi kokemuksia että miten on sujunut isällä ja lapsella äidin ollessa poissa? Itsellä on hirveän paha mieli miettiessä miten pärjäävät kahdestaan, lähinnä siis että miten lapsi kestää äidin poissaolon. Nyt lapsen ollessa 11kk on todella kiintynyt äitiin ja isän kanssa oleminen on välillä hieman vaikeaa. Siis jos teillä on ollut sama tilanne niin kertoisitteko miten siellä kotona on pärjätty ja mitä sitten kun äiti on tullut takaisin kotiin? Kiitos.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olin sairaalassa viikon, yllättäen. Mieheni on töissä käyvä ihminen, joka hallitsee lasten hoidon mutta ei ollut tottunut yksin hoitamaan poikia. meillä on 2 poikaa. 8 kk ja 6 vuotta. Nuorimmaista on hoidettu kotona niin eihän niin nuorta poikaa saanut hoitoon. Mieheni jäi poikien kanssa kotiin. Minua pelotti miten kaikki menee heillä, mutta kaikki oli mennyt erityisen hyvin. Vanhempi poika oli niin innoissaan siitä että iskä oli kotona että ei olisi halunnut edes lähteä eskariin. Eli mene ihmeessä reissuun ja pidä hauskaa... Kyllä se isä siellä kotona pärjää!!! =)
Itse olin reissussa kun lapseni alla kaksi vuotias.Kotona ei ollut mitään hätää,mutta itsellä järkyttävä ikävä alusta loppuun,sydän meinasi pakahtua siihen tunteeseen.Sen jälkeen aina muksut mukana.Eli kotona isin ka ei varmasti mitään hätää.Pikkasen ehkä osoitti sitten mieltä kun tulin takaisin ja katseli vaan mun ohi kun yritin syliin ottaa paluun jälkeen ,mutta sovinto tuli pian..näin meillä
täytyy lähteä yksin etelänreissulle?
Kun oma vaimoni halusi hieman omaa aikaa, hän lähti yksin mökkeilemään "turvallisiin oloihin"
Vai onko niin, että haluat pientä seikkailua tylsän kotielämän vaihteluksi?
Tunnetaan monia tapauksia, missä uskolliseksi "tiedetty" puoliso huumaantuu etelän miesten ystävällisyydestä, uudesta ympäristöstä, sangriasta ja välimatkasta..jos kerran kokeilisi etelän poikaa.
Ikävää, että miehesi on niin sinisilmäinen, ettei ole havahtunut tilanteeseen.
..Mutta miksi luulet tietäväsi mitä varten olen etelään lähdössä? Saa kai sitä nyt hetkeksi lähteä ihan yksinkertaisesti vain olemaan itsensä kanssa. Hienoa jos vaimosi viihtyy mökillä, mutta meitä ihmisiä on erilaisia ja toiset meistä tykkäävät käydä yksin ulkomaillakin, ilman mitään sen kummempia taka-ajatuksia!
Ja kun nyt olet niin huolissasi Sangrian juomisistani, niin kerronpa sinulle hyvä herra kaikkitietävä että olen absolutisti. Joten se siitä.
Kiitos muille vastanneille, tuli jo hieman parempi olo :)
Juujuu .totta hitossa mustia miehiä katselemaan ja vähän muutakin ;varsinkin jos on noin nyhverö tiukkapipo kuin sinä.Luulen että olet nykyään ex sille vaimollesi...
Ei näytä sinullekaan lapsesi merkitsevän mitään.
Ei muuta kuin vieraita miehiä tapaamaan etelänmatkalle yksin. Onnea vaan sillekin miehelle jolla on tuollainen vaimo.
Lähde vain rauhallisin mielin reissuun,kyllä kotona pärjätään!Itse olin budapestissa viikon lapsen ollessa 7 kuukautta,hyvin isä oli pärjännyt ja sai myös tarvittaessa apua anopilta joka asui meidän lähellä.Mukavaa matkaa sulle!
Kyllä me miehet lapset hoidamme. Opimme samalla kunnioittamaan vaimonkin työpanosta ja tiedämme mistä vaimoa väsymystään valittaa. Nauti lomastasi täysin rinnoin ja palaa virkistyneenä miehen ja perheen iloksi.
Olet aivan oikeassa! Kyllä siinä oppii kunnioittamaan äidin työtä kun on vähän aikaa 24h vuorokaudessa lasten kanssa! Ja kyllä mies pärjää,kuhan pääsee alkuun ja annetaan mahdollisuus. Ei me kaikki ihan poropeukaloita olla ja pakon edessä oppii kummasti pärjäämään!;)