Seurustelin introvertin kanssa ja koko suhteen ajan oli jotain draamaan pienistä asioista koko-ajan mikä oli outoa kun aina painotti ettei siedä draamaa. Ei kai tajunnut että oli itse dramaqueen.
Mitä opin? kaikki ne pienet kymmenet asiat mistä mainitsi, soti hänen pääsääntöään vastaan: Paljon rauhaa ja omaa aikaa. Hänellä oli sitä 22tuntia päivässä.
Myöhemmin selvisi että olisi halunnutkin tehdä vaikka mitä. No tahtoo tehdä ja tahtoo vaan olla kotona. Suojasin hänet kotiin mutta eihän hän sitä olisi tahtonut tai tahtoi mutta ei tahtonut. En tiedä, saattaa olla viimeinen introvertti nainen minulle kun oli sen verran sekavaa elämä kun näin kaukaa katsoo :)
Mitä opin? kaikki ne pienet kymmenet asiat mistä mainitsi, soti hänen pääsääntöään vastaan: Paljon rauhaa ja omaa aikaa. Hänellä oli sitä 22tuntia päivässä.
Myöhemmin selvisi että olisi halunnutkin tehdä vaikka mitä. No tahtoo tehdä ja tahtoo vaan olla kotona. Suojasin hänet kotiin mutta eihän hän sitä olisi tahtonut tai tahtoi mutta ei tahtonut. En tiedä, saattaa olla viimeinen introvertti nainen minulle kun oli sen verran sekavaa elämä kun näin kaukaa katsoo :)
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kyseinen nainen ei varmaan ole itsekään tiennyt mitä hän haluaa. Lieneekö hän lopulta ollut introverttikaan. Ei introverttius tarkoita sitä, että haluaisi olla aina vain kotona. Yksi introvertti haluaa olla paljon kotona ja toinen touhuaa ja menee paljonkin. Ehkä hän onkin ollut vaikkapa masentunut tai hänen jatkuva halunsa olla kotona onkin johtunut vielä jostain muusta syystä. Ehkä hän oikeasti onkin ihminen, joka haluaisi mennä ja tehdä paljon, mutta jokin hänessä itsessään pidättelee häntä. Oli mitä oli, niin kyse on selvästi ollut joistain hänen omista käsittelemättömistä sisäisistä ristiriidoistaan, joilla ei ole yhtään mitään tekoa introverttiyden kanssa.
Kyllä hän introvertti oli erittäin vahvasti. Näkemyksesi kuulostaa erittäin järkevältä ja todennäköiseltä. Juuri näin on varmaan ollut. En vaan todellakaan jaksaisi sellaista elää enää uudelleen. Sekavia aikoja :)
Sellaisen ihmisen kanssa on yleensä hyvin rankkaa elää, joka ei itsekään oikein tiedä mitä haluaa. Se ei ole hänen vikansa, mutta hänen viestinsä ovat yleensähyvin ristiriitaisia.
Täytyy sanoa, että mä jopa tasolla tunnistan itseni nuorempana tuosta tarinastasi. Itse olen sosiaalinen yksilö, mutta introvertti. Kaipaan sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa, mutta se kuluttaa voimani ja sitten kaipaan hiljaisuutta ja lepoa. Minulta vei itseltänikin aikaa ymmärtää miten pääni toimii ja miksi yhtenä päivänä lähden mielelläni erilaisiin rientoihin ja toisena haluan pistää laput korville ja lukea kirjaa.
Tutulta kuulostaa muuten mutta häntä ei olisi saanutyhtään minnekään, ei varmasti. Ikääkin alkaa olla niin toivottavasti selvittää kuka on pian että kerkeää nauttimaan vielä elämästä. Maailma tarvitsee hänen kaltaisia ihmisiä mutta minulle hän oli aika raskas usein. Mietin sillointällöin häntä lämmöllä ja toivon että hän voisi jo paremmin ja pärjäisi jo elämässä <3
Kaikilla ihmisillä ei ol halua syväluodata itseään pohtia noita kysymyksiä, vaikka se tekis kyllä hyvää itsekullekin. Hyvä itsetuntemus tuo yleensä myös itseluottamusta ja tietysti sen, että sen oman itsen kanssa on hyvä olla.
Kyllä. Totta joka sana. Kaikilta se ei vain onnistu. Kyllä hänen tilanne aika pahalta näytti ja sanat mitä valitsi, kertoi hänen päänsä sisältä hyvin synkästä ajasta. Sinne ei moni tahtoisi. Kuten sanoin, toivottavasti hän voi jo paremmin ja olen onnekas kun olen vapaa siitä vaikeasta elämästä.
Mites minä tänne pomppasin? neljäs kerta jo tänään :)
Ihan eri keskustelu.
Juurihan minä olin puhumassa narsismista :D
Itseluottamus tai sen puute ja se mitä sanoit, ei tiedä mitä haluaa. Raskaalta kuulostaa.
näinkö ajattelit.. mikäs vertti sinä sitten olet
Kaukaa katsoo? Erikoista avautumista. Ehkä sinuna keskittyisin sun omaan tekemiseen. "Suojasin hänet kotiin" eli lähinnä eristit kaikesta muusta ja sitten kutsut introvertiksi🤣👍
Emojien viljelijä taas vauhdissa.
🙌👍👌 saitko?
No, saattoi ehkä valita tietoisesti/tiedostamattaan itseään ulospäinsuuntautuneemman? päästäkseen hieman kokeilemaan siipiään, mutta haaste oli sitten liikaa, tajusi ehkä ettei pysty muuttumaan, ei koskaan tai sillä hetkellä, tai jotain. Ja siitä ärsyyntyi.
Voi olla. Sillä nyt ei ole enää väliä. En ala sellaiseen sekoiluun enää.
Ei hän mitään itselleen mahda. Sairaus kai tai synnynnäinen ominaisuus.
Mitä ihmettä? miten se nyt tänne pomppaa. Sivu sekasin vai mun selain.
Aloituksesi on hyvin syyttävän ja tuomitsevan sävyinen. Ymmärtämättömyys ja syyttäminen voi olla syy vetäytymiseen. Sulle ap sanon, etten ensinäkään katsoisi miestä hyvällä joka on asettunut vastaan eikä samalle puolelle. Rakkaus on ymmärrystä ja tukea. Ei pakkoa, ymmärtämättömyyttä ja syyttämistä.
Sinulle mainitsisin kun niin hyvin tiedät tilanteen, ainut syyttäjä olet sinä. Minäpä istun nyt tähän kuuntelemaan sinun viisaita sanoja.
Voipi olla että henkilö oli vaikka pikkusen assi. Kuvaus sopisi siihen.
Monta monituista omaa pikku sääntöä mitä pitää noudattaa. Tarvitsee äidillisen/isällisen puolison ja paljon ymmärrystä.
🤔 voi olla. Täytyy lukea. Kiinnostaa kaikki ☺️
Ap luki kanssa ja on kuullut joskus puhuttavan.
Oho! Tosi läheltä liippaa! Huh-huh! No mennyttä, mukava kuitenkin tietää.
Ap
Hui ja huh huh! Kylläpä osuu!
Ap
No jos tuo assi veikkaus osuu, niin kannattaa muistaa ettei sellainen ole pahuuttaan ilkeä. Meitä on moneksi ja pahempiakin on.
Kiitos vinkistä vaikka asia ei enää koskekaan :)
Kunnon sekoilua. Kuka alkais tollaseen? Pihalle samantein ja normaali tilalle.
Ikävästi sanottu mutta vähän samaa mieltä nykyään
Ap
Introvertti ei ole narsisti. Päinvastoin
Kyllä (meistä) introverteistäkin varmasti myös narsiseja löytyy.
Ei varmaan olekaan mutta narsistisia piirteitä löytyi kyllä paljon hänestä. Aina piti olla kuuntelemassa mitä hän tahtoo tai tarvitsee.
Ap
No voivoi ja nyyh. Kyl sä nyt nii paljon kärssii sait. Snif😪
Nää. Elämä jatkuu. Valitsen vain paremmin. Sellaisen joka hyväksyy ja rakastaa minua/minä häntä.
Sivusta ...
Sanot, että se on mennyttä ja elämä jatkuu. Vaan miksi asia pohdituttaa sinua?
Luitko kirjoitusta? Mitä luulet miksi pohdituttaa?
Luin kyllä, enkä ymmärrä lainkaan miksi pohdit "mennyttä" vaikka olet " jatkanut elämääsi" etkä "ikinä enää halua samaa sekoilua". Minusta nämä pohdintasi eivät kuulosta siltä, että olisit siirtynyt eteenpäin elämässäsi. Pikemminkin tuon "se on mennyttä" yms. jatkuva toistaminen kuulostaa kuin yrittäisit vakuutella itseäsi.
Ymmärrän. Miksi sinua kiinnostaa mitä mietin? Onko sinulla omassa elämässä nyt vaikeaa tai tyhjää?
Ok, eli et tiedä miksi kyselet ja siksi yrität kääntää tätä minuun. Sekin on ihan ok, ettei oikein tiedä. Et sitten taida kuitenkaan olla ihan vielä päässyt sinne elämän jatkukisen puolelle. No mutta kyllä se siitä helpottaa, usko pois.
Tuossa on jotakin tuttua. Ei tule oikein selväksi, mitä toinen haluaa. Vastausta ei tule tai halu vaihtuu. Pienistä asioista kiistaa. Kyllä raskas työ voi vaatia laput korville ja rauhoittumista. Silloin kuitenkin minun oli epäkohteliasta lähteä mihinkään tai saada omaa aikaa.
Rakkaus on samalla puolella ja ymmärtää. On siis hyvä ymmärtää toista ja ettei kaikkea tarvitse ymmärtää.
Yritin myös olla samalla puolella mutta oli niin vaikeaa, aina vain hän hän hän vaikka toistuvasti korosti että on epäitsekäs. En oikein saanut lopulta muuta selvää kun epäselvyyden. Sinne meni ja pysyköön :)
Noin juuri. Puhe ja käytös eivät kohdanneet. Ja jos puhuin ajatuksistani, tuli että sinä, sinä, sinä. Olisi vain pitänyt jotenkin unohtaa itsensä... kun kysyi, miten sinulle olisi hyvä, ei vastausta.. kohta syyttelyä, etten kuuntele..
Itselläni on taipumus hautua kotiin jos ei ole pakko olla sosiaalinen tai mennä minnekään. Se oli välillä haastavaa kun puoliso on liiankin samanlainen välillä tarvitsisi ihmisen joka "pakottaa" tekemään ja lähtemään tapaamaan ihmisiä. Vaikka sanon että kaipaa sitä monesti se on juurikin sitä mitä tarvitsee. Se on vain helpompaa jäädä omalle mukavuus alueelle.