Hei! Olen innostunut lähtemään au pairiksi, mutta pohdiskelin tässä että mahtaakohan minulla olla oikein realistinen näkemys au pairiudesta. Tokihan se on työtä, mutta siinä saa oivan mahdollisuuden tutustua paikalliseen kulttuuriin.
Lähinnä se pohdituttaa että kuinka perheenne sallii aupairin tapaavan ystäviä ja käydä harrastuksissa vai toivovatko heidän pysyvän kotona. Lisäksi vielä se että oletteko saaneet kohtelun perheenjäsenenä vai palvelijana?
Lähinnä se pohdituttaa että kuinka perheenne sallii aupairin tapaavan ystäviä ja käydä harrastuksissa vai toivovatko heidän pysyvän kotona. Lisäksi vielä se että oletteko saaneet kohtelun perheenjäsenenä vai palvelijana?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä olin perheenjäsenen ja palvelijan puolivälissä. Tein töitä vain 5 tuntia päivässä, aamulla 8-11 ja illalla 17-19. Periaatteessa toi illan työ oli sitä, että laitettiin ruokaa ja syötiin, joskus kylvetin lapset ruuan jälkeen. Minulla oli ihana perhe ja pääsin jopa mukaan kolmen päivän reissulle kylpylään. Sen reissun aikana en siis ollut töissä, vaan mukana matkaseurana. Olin mukana myös ristiäisissä ja muissa riennoissa.
Sain tehdä vapaa-ajalla mitä huvitti. Joskus, tosin harvemmin, leikin esim. lasten kanssa tai vietin aikaa perheen kanssa, silloin kun olin 'vapaalla'. Lapsia kiellettiin tulemasta talon kolmanteen kerrokseen, (joka oli minun valtakuntani!!) silloin kun olin vapaalla ja ihan hyvin tottelivat. Riippuu todella paljon perheestä, miten kohtelevat sinua. Ystäväni oli perheessä, jossa hänen oletettiin olevan näkymätön töidensä jälkeen, eli periaatteessa olevan vain huoneessaan... Ja yhdellä perheen isä oli väkivaltainen ja perheessä poltettiin pilveä paljon. Mutta minulla onneksi oli todella hyvä säkä perheen kanssa! Kaiken kaikkiaan ihana vuosi oli(Lontoossa) ja suosittelen kyllä. Kannattaa hankkia paaaljooon ystäviä, se auttaa jos perhe inha.
Moi!
Sulla oli varmaan tosi ihana perhe, tai ainakin kuullosti siltä! Mitä kautta sait tuon perheen? Olisin itse kiinnostunut lähtemään Lontooseen, koska
tunnen kaupungin..perhe vain puuttuu...Tiedätkö mistä saisi ns. kesäperheen?
Menin au pairiksi Scan-aupairs järjestön kautta, jotka välittää siis skandinaavi-tyttöjä (tai poikia) . Olin siellä Lontoossa v. 99 eli on jo aikaa! Kai tämä järjestö vielä toimii, en tiedä. Muistaakseni välittivät myös kesä-au paireja...
Mulla oli todellakin hyvä säkä perheen kanssa. Mutta koska työtä oli vain 5 tuntia päivässä, palkka oli sen mukainen. Sain 40£ viikossa, ja aika usein nuo rahat loppuivat aika totaalisesti.
Tosta 5 tunnista olin lasten kanssa ehkä n.2,5 tuntia ja loput siivosin. Joskus siivoaminen kyllä otti päähän; se ainainen isännän työpaitojen silittäminen!!!!
Onnea matkaan jos päätät lähteä!
Moikka!!
Olin aupairina itävallassa pari vuotta sitten. tarkoituksena oli olla 10kk mutta olin vain 6kk.
Lähtiessäni olin todella innoissani mutta myöskin osasin odottaa työtä ja aikatauluja. Perheen lapset olivat mukavia(9v. ja 11v.), myöskin isä, mutta äidin kanssa en tullut toimeen (en vaikka kunka yritin rakentaa hyvää suhdetta)..
Äiti piti minua lähinnä robottina joka tekee asiat jotka sanotaan ja tietyssä aikataulussa. En tiennyt (rehellisesti) että aupairin työ olisi NIIN siivoamista..
No minulla se olikin lähes tulkoon pelkkää ison talon luuttuamista ja pitkiä päiviä. Tämäkin johtui siitä että heillä oli aiemmin ollut monia aupaireja jotka olivat tehneet kaikkea paljon ja siivonneet (silloin heillä kävi siivoja kerta viikkoon)ja minä sitten aloin "niskuroida vastaan" pitäen oikeuksistani kiinni edes työajoissa/palkassa sitä kautta.
Siltikin vaikka yritin puoltaa oikeuksiani ja olla järkevä töiden sekä vapaa-ajan suhteen ei mikään ollut tarpeeksi hyvää "äidilleni"..
Itkin ja mietin mitä tekisin (en yksin vaan perheen kanssa ja löytämämieni ystävien sekä kotiväen kanssa)
Monelta tuli kommenttia että "lähde pois perheestä", "tule kotiin suomeen" ym. mutta olin päättänyt että olen aupairina ainakin puoleen väliin asti.
Nyt pari vuotta myöhemmin ajateltuna en vaihtaisi päivääkään pois aupair ajastani. Opin olemaan itsenäinen, hankkimaan tietoa itsenäisesti, pysymään aikatauluissa tiukankin paikan tullen ja oppia itävaltalaista kulttuuria!!!
Paikka on aina sydämessäni sillä sain sieltä sellaisia ystäviä joihin voin luottaa ja luotin silloin siellä isossa maailmassa.
Vaikka perhe ei ollut ihana niin nautin silti ajastani maailmalla. Ja tietysti luulen että olisin ollut sen 10kk jos perhe olisi ollut erilainen. Ei niin työntäyteinen eikä niin pinnallinen ja olisivat pitäneet minua enemmän perheenjäsenenään..
Tsemppiä sinulle jos olet päätänyt että lähdet maailmalle katsomaan mitä se sinulle voisi tarjota!!! Tämä oli minun tarinani aupair ajastani, mutta vielä tästä perheestä kertoen niin oli kyllä hyvinkin huvittavaa kun tutustuin paikallisiin ihmisiin ja sain kulla heiltä että "ai sä olet siellä piikomassa missä pääsee pesemään hammasharjalla lattioita.." Niinpä.. ;)
Joskus minustakin tuntuu, ettei tässä oo mitään järkeä (oon siis vasta lähdössä, en vielä maassa johon menen). Mut toisaalta taas uskon että oon kypsä lähtemään ja kokemaan sen vuoden iloineen ja suruineen, hyvine ja huonoine hetkineen. Oon yrittänyt tietoisesti pitää kuvitelmat tosi realistisina, etten pety.
Sit mä aattelen myös, että siellä on varmasti ihan yhtä paljon huonoja päiviä kuin Suomessakin - eli paljon. ;) Joten sen ei pitäs tulla mitenkään yllätyksenä.
Ainakin tässä vaiheessa mä luotan hostäitiini todella, tosi mukava ja rento tyyppi. :) Jospa se osoittautuisi oikeasti sellaiseksi, ja isä myös.
Mun tuleva perhe on ihan mielellään kertonut mulle esim. mahdollisuuksista harrastaa harrastusta, jota oon täällä jo harrastanut vuosia. Ne myös sanoo että voin vapaasti valita, oonko niiden kans esim. viikonloppusin, ku ne reissaa jonkin verran, vai meenkö itse jonnekin. Uskosin että ei ongelmaa siinä. Ja perhe itse haluaa mun tutustuvan muihin au pair-tyttöihin, että mä viihtyisin.
Mä en ihan täysin usko tuohon perheenjäsenenä kohteluun, siis että se toteutuu tosi harvoin. Todennäköisemmin sitä on vähän kuin työntekijän ja perheenjäsenen/vieraan väliltä. Haluaisin ystävystyä perheen äidin kanssa, joten vähän pelottaa että jos mokaan pahasti..
minne päin maailmaa oot menossa?
"Mä en ihan täysin usko tuohon perheenjäsenenä kohteluun, siis että se toteutuu tosi harvoin. "
Onko sulla paljonkin kokemusta asiasta vai vaan mutu-tietoa ?
Mä en vain usko, että se toteutuu täydellisesti. Toki onhan niitä paljon hyviä kokemuksia au pairiudesta, onneksi! :)
Oon menossa Eurooppaan...
Hyva perhe antaa au pairin elaa myos omaa elamaa. Itse vaan tunnen olevani ehka liian kiinni perheessa. Kun suomessa ollessani tyoskentelin paivakodissa jossa meidan ryhmassa oli n.20 lasta, koen taman ehka raskaammaksi vaikka hoidan veljeksista vain yhta puolet paivasta ja illalla molempia. Sehan riippuu ihan ihmisesta kuinka meneva ja sopeutuva on. Kunhan vain muistaa pitaa itsestaan huolta ja sanoo tiukasti jos tuntuu, etta ei saa olla oma itsensa, tarkoittaen myos miten menee ja tulee. Itse tunnen olevani hyvin paljon perheen jasen, mutta pieni ristiriitahan siina on koska olen kumminkin toissa taalla=) Vinkiksi vain, etta muistathan kysya perheelta kaikki kysymykset mita paassasi liikkuu ettei sinulla tule sellainen olo, etta tarkeita asioita jai kysymatta=) Mina en esim. kysynyt, etta jos perhe ei tarvi minua vaikka viikkoon, maksetaanko siita ja monta tuntia he haluavat minun oikeasti tyoskentelevan per paiva. Minulle ainakin oma aika on tarkeaa, muutenhan sita kuluu puhki jos ei lepaa=) Kaikkea hyvaa sinulle jatkossa!!