Pitkän parisuhteen jälkeinen elämä mietityttää.
Ihmettelen itse, että mitä eron jälkeen? Itse haluaisin olla sellainen nainen, joka ei koskaan enää kaipaa miesseuraa, ei millään tavalla. Haavekuvassa asun omassa nätissä kodissani, jossa lapset käy kylässä. On puutarha missä puuhailla ja ystäviä, mutta ei miestä. Onko tämä mahdollista toteuttaa? Kuulisin mielelläni kokemuksia tällaista elämää eläviltä naisilta. Mitkä on elämän ilot ja surut? Miten pärjäätte? Oletteko yksinäisiä ja miten pärjäätte sen asian kanssa?
Parisuhteen jälkeen
Anonyymi
12
1267
Vastaukset
- Anonyymi
Mun mielestä suurin osa ihmisistä kaipaa rakkautta ja toisen ihmisen lämpöä. Suosittelen ap terapiaa, jos et enää miehiä uskalla lähestyä. Toisaalta jos et miestä enää vierellesi kaipaa niin miks eroot, monethan asuu erillään avioliitossakin. Voi olla elämä muulta osin paremmin ja se puutarha.
Aa, niin että olisi kaksi eri osoitetta vain. No itse jotenkin haluan kuitenkin sen siteen poikki. Mies on vaikuttanut mun elämään 20 vuotta, enkä eron jälkeen halua, että hän voi siihen enää mitenkään vaikuttaa, eikä hän taida sitä halutakaan.
No mutta paljon on sinkkuja, joten en usko että jokaisen elämä pyörii pelkästään rakkauden puutteen ympärillä. Onhan nyt niitä hyviä puoliakin ja niistä mielellään kuulisin....- Anonyymi
LoppuelämänSinkku kirjoitti:
Aa, niin että olisi kaksi eri osoitetta vain. No itse jotenkin haluan kuitenkin sen siteen poikki. Mies on vaikuttanut mun elämään 20 vuotta, enkä eron jälkeen halua, että hän voi siihen enää mitenkään vaikuttaa, eikä hän taida sitä halutakaan.
No mutta paljon on sinkkuja, joten en usko että jokaisen elämä pyörii pelkästään rakkauden puutteen ympärillä. Onhan nyt niitä hyviä puoliakin ja niistä mielellään kuulisin....Mä puutuin sun kommenttiin, että ” itse haluisin olla nainen, joka ei koskaan enää kaipaa miesseuraa millään tavoin.” Trollaat selkeesti, mutta voisit oikeesti miettiä, että tommosia naisia, jotka on kyseisellä tavalla traumatisoituneita on olemassa. Kyllä miehiä, aivan kuin naisiakin tarvitaan moniin juttuihin ja se, että on tarvitseva, jonkin verran riipuvainenkin muista ihmisistä, on tiäkkö normaalia, ei vahvuuteen kannata sairastua.
- Anonyymi
Jaa, aluksi se yksinolo tuntuu hyvältä ja tekeekin hyvää tutustua itseensä uudestaan. Miettiä mihin suuntaan mennä, miten ja koska. Parisuhdettahan ei tarvitse väkisin etsiä jos siltä tuntuu mutta pitää kuitenkin antaa itselle mahdollisuus että jos…siis jos vastaan tulee joku kiva tyyppi niin kannattaahan sitä katsoa olisiko siinä sitä jotain. Eihän sitä kotia tarvitse leikkiä mutta ainahan sitä voi yökylässä käydä. Treffailu varttuneena on niin paljon rennompaa ja mukavampaa aikuisena verrattuna mitä se oli nuorempana.
Hmm.... ei voi sanoa "ei koskaan", vaikka mieli kyllä tekis. Mikään ei olisi vastenmielisempää, kuin lähteä treffeille.
- Anonyymi
Pitää tuntea itsensä, se riittää. Aloittaja tunnet varmasti itse itsesi parhaiten.
Erosin yli 10 vuotta sitten pitkästä parisuhteesta.
Hyvin olen jaksanut niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ulkoiset puitteet ovat kunnossa, elän aktiivista, hyvää, oman näköistä elämää.
En ole ottanut lemmikkieläimiä, en etsinyt uutta suhdetta, koska en tarvitse sen tyyppistä läheisyyttä että joku asuisi kanssani tai jakaisi arkea. Ei ole koskaan tullut sellaista tunnetta että haluaisin saada omia lapsiakaan.
Ystävät, sukulaiset, työkaverit riittävät päivittäisiksi ihmiskontakteiksi.
Yksin oleminen on minulle luontaista. Nautin siitä kun voin vapaasti liikkua ja tehdä mitä haluan. Ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa mitä tehdään, mitä syödään, kumpi siivoaa, kuka vie roskat, kuka käy kaupassa tai pesee pyykit.
Ei minua pelota yhtään yksin oleminen eikä yksinäinen vanhuus.Ihana tarina. Mä arvasin, että näitäkin on olemassa. Se on aika pitkälle omasta asenteesta kiinni, millaisena elämänsä näkee, ja millaiseksi sen tekee. Sinkkuelämää, tai eronneen elämää voi elää ylpeästi ja tehdä siitäkin upean elämän. Samoin voi tietysti elää surkeassa parisuhteessakin, koska kaikki parisuhteet eivät ole hyviä.
Itse uskon, että pyrin tämän kaltaiseen elämään. Toki haluan tavata ystäviä jne, mutta asuisin yksin ja olisi aikaa harrastaa ym. Toinen vaihtoehto olisi täydellinen kumppani, mutta kumppanin kanssa en tee kompromisseja, eikä mikään sarjadeittailu ole mun juttu. Ajattelen tästä kumppani asiasta niin, että kohtalo työntää hänet mun eteen, jos niin on tarkoitettu, mutta mitään en aio etsiä.
- Anonyymi
Joku tuolla sanoi, että ihminen olisi traumatisoitunut jos/kun haluaa elää parisuhteen jälkeen yksin. Kuin niin, ei ole tullut minkäänlaista traumaa eron jälkeen.
Minä viihdyin erittäin hyvin yksin ennen parisuhdetta ja kaipasin parisuhteen aikana valtavasti omaa aikaa. En kaipaa kokoaikaista parisuhdetta enkä sellaista läheisyyttä mitä parisuhteessa pitää olla ympäri vuorokauden.
En ole aseksuaali, mutta jo sekin, että seksiin joutuu suostumaan vaikkei itsellä tee just sillä hetkellä yhtään mieli on jo iso myönnytys parisuhteen hyväksi.
Samaten kaikki jatkuvat kompromissit ja koko aikainen toisen ihmisen huomiointi kaikessa mitä teet on pirun raskasta.- Anonyymi
Ihmisiä on erilaisia, ja olisi paras, jos erilaiset ihmiset eivät päätyisi parisuhteeseen keskenään. Jos kumpikin haluaa eri asioita, niin eihän se toimi. Seurustelun alkuvaiheessa olisi hyvä, jos keskusteltaisiin, mitä kumpikin parisuhteelta odottaa. Jos toinen tarvitsee paljon omaa aikaa ja toinen haluaisi kyhnöttää toisessa kiinni, niin ei siitä synny kuin pahaa mieltä molemmille. Ja mielestäni tässä asiassa ei ole "normaaleja" tai "epänormaaleja", vaan vain erilaisin taustoin ja tarpein varustettuja ihmisiä, jotka tarvitsevat vain toisen samanlaisen, jos nyt siis parisuhdetta ylipäätään haluaa.
Juurikin tämä. Itse sanoin miehelle monta kertaa, että tarvitsen omaa-aikaa. Siis sitä, että teen ihan vain sitä mitä haluan ja jos en halua tehdä mitään, niin en tee. Saisin välillä olla ihan rauhassa. 20 vuotta, kun miettii mitä muut haluaa ja mitä he tarvitsevat, niin se olisi tosiaan tullut tarpeeseen. Mies ei tuota varmaan koskaan sisäistänyt. Hän puhui paljon parisuhdeajasta. Lopulta vetäydyin, koska tuota ei enää voinut siirtää. On vain pakko saada olla yksinkin, ja jos 20 vuoden "vapaapäivät" alan pitämään, niin kyllä tässä vuosia menee.
- Anonyymi
Voihan olla että toinen on ollut itselle sopiva johonkin elämän aikaan. Ei se ole sen ihmeellisempää. Itse olen asunut itsekseni viimeiset 8 vuotta. Alkuun oli totuttelua, mutta pikkuhiljaa rakentanut ympärilleni omanlaisen elämän. On harrastuksia, ystäviä ja unelmia. Hyvä näin. Välillä olen ajatellut että en ole koskaan ollut yhtä tyytyväinen. Välillä toki ollut suhteita, mutta oma rauha ja koti ollut molemmille tärkeitä. Sellaista kyläilyä.
- Anonyymi
V.tut musta mitään nunnaa tuu ikinä. Ei tullu.
Hyvännäköiset, parhaat päältä.
😁
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.284498- 343306
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1823125- 102138
- 1561716
- 121698
- 231632
- 1011247
- 1371097
Mua ei ole rengastettu, vaikka asunkin jonkun kanssa
Siihen on esteitä. Sinä taas olet rengastettu yksilö. En jaa aviovuodetta kenenkään kanssa, enkä mitään muutakaan.14934