Minua ei ole pyydetty koskaan ulos ja olen lähempänä 40 vuotta oleva nainen. Itse olen pyytänyt ja takana on myös huonoja, päättyneitä lyhyitä parisuhteita. Olen kelvannut sellaiseksi välimalliksi paremman puutteessa, en tiedä millaista on saada vastarakkautta.
Olen iloinen ja juttelen helposti niitänäitä, kuitenkin aina uusia miespuolisia henkilöitä nähdessä missä ikinä he lähes heti alkuun ottavat tavakseen mainita tyttöystävän/vaimon/minkälie. En edes tyrkytä itseäni enkä ole päällekäyvä juttelija vaan keskustelen rauhallisen asiallisesti heittäen välillä huonoa huumoria, silti jään tunteeseen että minun halutasn ymmärtävän heti etten vahingossakaan kuvitteli mitään itsestäni. Olen vain normaalin ystävällinen ilman taka-ajatuksia. Kasvoin naapurustossa poikien keskellä ja minulle on luontevaa jutella toiselle sukupuolelle ilman minkäänlaista jännitettä.
Usein myös huomaan, että tutummatkin miehet tavallaan pakenevat seurastani, sillä ei ole väliä olenko itse mennyt juttelemaan vai ovatko tulleet luokse. Saattavat kesken juttelun vain kääntyä nopeasti kannoiltaan ja lähteä sanomatta mitään. Joskus myös vaikuttavat hieman tuskastuneilta, eivät katso silmiin ollenkaan tai sitten tujottavat katsoen pitkään silmiin. Suoranaista välttelyäkin olen huomannut ja sitä että vieressäni oleville puhutaan muttei minua päin ei vilkaistakkaan. En ymmärrä ollenkaan, jotain teen tai sanon varmasti väärin kun eivät viihdy seurassa. Tämän ajattelu saa minut alakuloiseksi omissa oloissani ollessa ja usein tuntuu että ehkä olisi parasta olla ottamatta keneenkään itse mitään kontaktia. Joskus ihan häpeän itseäni kun kohtaan tälläisen tilanteen. Toisinaan näillä miehillä on hyvin ristiriitaista käytöstä, ensin välttelevät, ovat jopa tuimia ja sitten ovat iloisia aivan kun ei mitään olisi ollutkaan.
En näytä sitä kylläkään ulospäin mutta tämä alkaa saamaan minut hiljalleen otteeseensa masentavasti. Minulle on sanottu, että olen nätti ja vaikutan itsevarmalta. Näytän myös ikäistäni huomattavasti nuoremmalta. En oikeastaan edes ole itsevarma vaan olen tavallaan luovuttanut ja tyytynyt olemaan tälläinen kuin olen sillä kukaan ei kiinnostu minusta enkä pukeudu ollenkaan paljastavasti. Naamakertoimeni ei ole myöskään mielestäni mitenkään erityinen. Jotkin miehet vitsailevat suoraan että olen märkä päiväuni tai vastaavaa, tätä en ole myöskään ymmärtänyt sillä sisimmässäni tuon kaiken ylläolevan vuoksi nämä ovat kovasti ristiriidassa keskenään. Käytöshän se kertoo totuuden eivätkä sanat, näteillä "päiväunilla" miehet parveilevat ympärillä ja heillä riittää juttuseuraa. Heidän puolestaan tehdään asioita pyynnöstä ja heitä kehutaan, tätä en ole koskaan saanut kokea. En ole kokenut olevani arvostettu, muita kuunnellaan mutta minua ei. Olen varmaan tosiaan vain niin tyhmä että pilkkaavat noilla sanoilla enkä tajua siinä tilanteessa asiaa.
Kannattaisiko jo vain luovuttaa, olla miettimättä tämänkään vertaa ja keskittyä elämään elämäänsä sillä ajatuksella että yksin tämä elämä eletään? Kaikilla ei vain mene miehet, tunteet eikä nallekarkit tasan.
Olen iloinen ja juttelen helposti niitänäitä, kuitenkin aina uusia miespuolisia henkilöitä nähdessä missä ikinä he lähes heti alkuun ottavat tavakseen mainita tyttöystävän/vaimon/minkälie. En edes tyrkytä itseäni enkä ole päällekäyvä juttelija vaan keskustelen rauhallisen asiallisesti heittäen välillä huonoa huumoria, silti jään tunteeseen että minun halutasn ymmärtävän heti etten vahingossakaan kuvitteli mitään itsestäni. Olen vain normaalin ystävällinen ilman taka-ajatuksia. Kasvoin naapurustossa poikien keskellä ja minulle on luontevaa jutella toiselle sukupuolelle ilman minkäänlaista jännitettä.
Usein myös huomaan, että tutummatkin miehet tavallaan pakenevat seurastani, sillä ei ole väliä olenko itse mennyt juttelemaan vai ovatko tulleet luokse. Saattavat kesken juttelun vain kääntyä nopeasti kannoiltaan ja lähteä sanomatta mitään. Joskus myös vaikuttavat hieman tuskastuneilta, eivät katso silmiin ollenkaan tai sitten tujottavat katsoen pitkään silmiin. Suoranaista välttelyäkin olen huomannut ja sitä että vieressäni oleville puhutaan muttei minua päin ei vilkaistakkaan. En ymmärrä ollenkaan, jotain teen tai sanon varmasti väärin kun eivät viihdy seurassa. Tämän ajattelu saa minut alakuloiseksi omissa oloissani ollessa ja usein tuntuu että ehkä olisi parasta olla ottamatta keneenkään itse mitään kontaktia. Joskus ihan häpeän itseäni kun kohtaan tälläisen tilanteen. Toisinaan näillä miehillä on hyvin ristiriitaista käytöstä, ensin välttelevät, ovat jopa tuimia ja sitten ovat iloisia aivan kun ei mitään olisi ollutkaan.
En näytä sitä kylläkään ulospäin mutta tämä alkaa saamaan minut hiljalleen otteeseensa masentavasti. Minulle on sanottu, että olen nätti ja vaikutan itsevarmalta. Näytän myös ikäistäni huomattavasti nuoremmalta. En oikeastaan edes ole itsevarma vaan olen tavallaan luovuttanut ja tyytynyt olemaan tälläinen kuin olen sillä kukaan ei kiinnostu minusta enkä pukeudu ollenkaan paljastavasti. Naamakertoimeni ei ole myöskään mielestäni mitenkään erityinen. Jotkin miehet vitsailevat suoraan että olen märkä päiväuni tai vastaavaa, tätä en ole myöskään ymmärtänyt sillä sisimmässäni tuon kaiken ylläolevan vuoksi nämä ovat kovasti ristiriidassa keskenään. Käytöshän se kertoo totuuden eivätkä sanat, näteillä "päiväunilla" miehet parveilevat ympärillä ja heillä riittää juttuseuraa. Heidän puolestaan tehdään asioita pyynnöstä ja heitä kehutaan, tätä en ole koskaan saanut kokea. En ole kokenut olevani arvostettu, muita kuunnellaan mutta minua ei. Olen varmaan tosiaan vain niin tyhmä että pilkkaavat noilla sanoilla enkä tajua siinä tilanteessa asiaa.
Kannattaisiko jo vain luovuttaa, olla miettimättä tämänkään vertaa ja keskittyä elämään elämäänsä sillä ajatuksella että yksin tämä elämä eletään? Kaikilla ei vain mene miehet, tunteet eikä nallekarkit tasan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, toiset on vain luotuja olemaan yksin.
Sinä taidat olla aika yksinäinen ja tyytymätön ihminen. Ehkä se päivä vielä paistaa sinullekin. -sivusta
No kaikista ei tiedä onko lintu vai kala. Ehkä teet aseksuaalin tai muuten seksuaalisesti moniselitteisen vaikutelman. Ehkä et osaa flirttailla ja et tunnista kun sinulle flirttaillaan. Ehkä et huomaa ihastusta ja teet tylyn vaikutelman. Ehkä olet liian kaverimoodissa. Ehkä et osaa tulkita toisten kasvonilmeitä. Ehkä sinulla on ongelmia katsekontaktin kanssa ja siihen reagoidaan hämmentyneinä monin tavoin. Ehkä et tiedä miltä näytät, millaisen vaikutelman teet. Ehkä valitset itse noita kevyempiä, yhdentekeviä suhteita hämmentyessäsi vahvemmista tunteista. Ehkä sinulla on Asperger tai jotain muuta häikkää, estynyttä persoonallisuutta tai jotain. Toimimalla samoin päätyy aina samaan lopputulokseen, kannattaa muuttaa jotain käyttäytymisessään.
Kiitos tästä, pitää jäädä pohdiskelemaan itseään vielä ja miettiä mitä yrittää vielä tehdä eri tavalla.
Paha sanoa tuntematta paremmin, mutta monilla on kyllä ongelmia kauniiden naisten kanssa keskustelussa. Itsekään en lähes koskaan edes yritä lähestyä kauniita naisia, koska en usko heidän kiinnostuvan normityypistä. Omaa ulkonäköä on myös usein vaikea arvioida kovin objektiivisesti, joten oma "tavallinen" naama voi todellakin olla muiden mielestä kaunis.
Saatoin toki ajatella väärinkin, mutta jostain syystä tuli mieleen kaunis, itsevarma ja sanavalmis nainen nörttien keskellä.
Kiva kun vastasit, useimmiten vaikka lähestytään juttelun merkeissä niin esimerkiksi näkyvimmin työpaikoilla on käynyt juurikin niin että miehet on tavallaan alkaneet harrastamaan tuota välttelyä, muille naisille juttelemista, tylyyttä ja soutaa huopaa toimintaa jonkin ajan kuluttua vaikka mukava kaikille.
Kuulostaisi toki hieman mieltä kohentavalta tuokin ulkonäköseikka vaikkakin surulliselta, itse ainakin pidän nörteistä ja aivan tavallisen näköisistä mahaa omaavista suomalaisista miehistä, luonteiden kohtaaminen ratkaisee. Harmi etteivät he juurikaan välitä minusta. Olen ollut nuoruudessani paljon nörttejä ja raskaampaa musiikin ystäviä sisältävässä miesvaltaisessa tuttavapiirissä, jossa myös usein mainittiin hymähdellen siitä että koko kylän miehet olisivat perässä. Ei näitä miehiä vain silloinkaan koskaan näkynyt ja pakkejakin tuli saatua.
Kuulostaa kyllä tosi ikävältä tuo. Harmi etten osaa tässä oikein auttaa, koska kuten toinen kirjoittaja jo aiemmin totesikin, niin syitä voi olla monia. Jos kyseessä on vielä usean eri asian kombinaatio, niin syytä voi olla vielä vaikeampi jäljittää. Onko sinulla mahdollisesti ystävää, joka osaisi jotain sanoa? Toki tällaisesta asiasta voi olla hyvinkin vaikea keskustella tuttujen kanssa.
Pakkeja kyllä saavat kaikki. Huonolla tuurilla ihastuu juuri aina vääriin ihmisiin, eikä välttämättä huomaa muiden ihastuksia. Itselläni käy niin yleensä harmillisesti, enkä todellakaan osaa tulkita ihmisten kiinnostusta. Oletan vaan ettei kukaan ole kiinnostunut, vaikka tiedän sen olevan epätodennäköistä. Omia ajatusmallejaan on vaan usein vaikea muuttaa.