Aika paljon täällä näyttää olevan viestejä, jonka perusteella voisi hyvinkin uskoa, ettei nettisuhteista ikinä tule mitään hyvää. Rohkenen olla eri mieltä ja siksi ajattelinkin kirjoittaa tänne meidän tarinan. (Tarinan kertoja on se kauniimpi osapuoli elikkäs nainen).
Kaikki alkoi vähän yli vuosi sitten täällä Suomi24:ssa. Olin jo pitkään yrittänyt löytää sitä oikeaa: baareissa kävin jonkun verran ja useita kehnoja yritelmiä nettisuhteista oli (kaikki olivat päättyneet jo ennen tapaamista). Vaikka olin vasta aika nuori (19) olin tullut siihen lopputulokseen, etten ikinä löytäisi ketään ja joutuisin elämään elämäni loppuun asti yksin. Yhtenä iltana, kun olin juuri tullut suihkusta, istahdin koneen ääreen. Kukaan ystävistäni ei ollut messengerissä, joten ajattelin surffailla vielä hetken ennen nukkumaan menoa. Koneessani oli aloitussivuna Suomi24:n etusivu ja jotenkin päädyin "Sokkotreffit" osioon. Ruudulla näkyi vain seuraa hakevien miesten ikä ja umpimähkään valitsin itseäni muutamaa vuotta vanhemman miehen tietämättä, että se "päätös" tulisi muuttamaan elämäni kokonaan.
En ollut oikein seuranhakutuulella ja muutenkin väsynyt, joten juttu lensi (ainakin minun puoleltani). Olimme jutelleet puolisen tuntia, kun vastapuoli kysyi ikääni. En todellakaan aikonut valehdella, joten vastasin todenmukaisesti ja sain kuulla, ettei hän aivan sen ikäistä seuraa hakenut. Minua alkoi ärsyttää ja olin jo melkein katkaisemassa keskustelun mutta jostain syystä jatkon. Eihän minulla ollut muutaakaan tekemistä. Jatkoimme jutustelua ja ilman että huomasinkaan oli mennyt kaksi tuntia. Ilmoitin, että minun piti mennä nukkumaan ja toivottelimme toisillemme hyvät loppuelämät ja onnea Sen Oikean etsimiseen. Toivottelua jatkuikin sitten niin kauan, että päätimme jatkaa juttelua messengerissä. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja huomasimme, kuinka samalla lailla ajattelimme useista asioista. Kello tuli 4 ja päätimme lopettaa juttelun siltä illalta. Olimmehan ehtineet jutustella jo 6 tuntia.
Jatkoimme samalla lailla seuraavat kaksi viikkoa. Puhuimme keskimäärin 7 tuntia päivässä ja juttua riitti. Pystyimme puhumaan toisillemme ihan mistä vaan. Pikkuhiljaa aloin tajuamaan, ettei tämä ollut kuin tavalliset nettijuttuni. Sitten, eräänä torstai-iltana salaperäinen tuttavuuteni sanoi haluavansa tulla käymään. Sydämeni hyppäsi kurkkuun. Sain kuitenkin sanottua, että se kävisi. Hermostukseni laukesi pikkuhiljaa, kun rupesimme miettimään mitä tekisimme, koska näkisimme ja missä. Päätimme, että hän tulisi seuraavana sunnuntaina ja menisimme elokuviin. Vaihdoimme valokuvia ja asia oli sovittu.
Sunnuntaina kävelin kohtauspaikalle. Olin todella hermostunut. Seuralaiseni oli soittanut minulle ja kertonut olevansa kohta perillä. Hän tuli autolla ja, koska välimatkaa oli "vain" 100 kilometria, ajomatka kesti hiukan yli tunnin. Ehdin odottamaan noin 5 minuuttia, kun auto kaarsi eteeni ja pysähtyi. Avasin oven ja siinä hän istui. Istuin hänen viereensä ja neuvoin reitin elokuvateatteriin. Koko matka meni "kaunis ilma tänään" -juttua heitellessä. Saimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään kohti teatteria. Haimme liput ja, koska meillä oli vielä runsaasti aikaa, lähdimme kiertelemään kaupunkia. Jännitys alkoi jo hieman laueta (ainakin minun osaltani). Kävelimme ympäriinsä ja lopulta menimme elokuviin. Leffan loputtua pyysin häntä viemään minut kotiin. Astuin autosta ulos ja sovimme, että juttelisimme tänään vielä. Olin varma, ettei jutustamme tulisi mitään, eikä hän enää kirjoittaisi minulle.
Olin kuitenkin väärässä. Koneella minua oli vastassa taas se tuttu ihminen. Puhuimme taas kaikesta mahdollisesta. Pikkuhiljaa alkoivat tekstiviestitkin lennellä, kun emme päässeet koneelle. Koulussa en pystynyt keskittymään ollenkaan ja numerot tippuivat. Vihdoin päätimme, että meidän oli tavattava uudelleen. Sain vanhemmiltani auton lainaksi ja menin hänen luokseen wappuviikonlopuksi. Siellä meistä tulikin sitten "virallisesti" pari. Ja siitä se sitten lähtikin...
Nyt on kulunut vuosi. Olemme kihloissa ja asumme yhdessä. Olemme kummatkin onnellisempia, kuin koskaan. Vieläkin ajattelen usein, että missä olisinkaan, jos en sinä yhtenä iltana olisikaan ollut kotona tai olisinkin päättänyt katsella televisiota sen sijaan, että olisin avannut koneen. Kuka tietää...
Tämä viesti on tarkoitettu erityisesti teille rakkaat lukijat, jotka olette jo menettämässä toivoa. Usein kuulee, ettei netistä ikinä voi löytää ketään kunnollista. Rohkenen olla eri mieltä. Muistakaa, että rehellisyys on tärkeää...älkää väittäkö olevanne Janina Frostell'in kaksoisolento, jos ette sitä todellakaan ole. Rehellisyys perii maan. Onnea ja hyvää kevättä teille kaikille!
Kaikki alkoi vähän yli vuosi sitten täällä Suomi24:ssa. Olin jo pitkään yrittänyt löytää sitä oikeaa: baareissa kävin jonkun verran ja useita kehnoja yritelmiä nettisuhteista oli (kaikki olivat päättyneet jo ennen tapaamista). Vaikka olin vasta aika nuori (19) olin tullut siihen lopputulokseen, etten ikinä löytäisi ketään ja joutuisin elämään elämäni loppuun asti yksin. Yhtenä iltana, kun olin juuri tullut suihkusta, istahdin koneen ääreen. Kukaan ystävistäni ei ollut messengerissä, joten ajattelin surffailla vielä hetken ennen nukkumaan menoa. Koneessani oli aloitussivuna Suomi24:n etusivu ja jotenkin päädyin "Sokkotreffit" osioon. Ruudulla näkyi vain seuraa hakevien miesten ikä ja umpimähkään valitsin itseäni muutamaa vuotta vanhemman miehen tietämättä, että se "päätös" tulisi muuttamaan elämäni kokonaan.
En ollut oikein seuranhakutuulella ja muutenkin väsynyt, joten juttu lensi (ainakin minun puoleltani). Olimme jutelleet puolisen tuntia, kun vastapuoli kysyi ikääni. En todellakaan aikonut valehdella, joten vastasin todenmukaisesti ja sain kuulla, ettei hän aivan sen ikäistä seuraa hakenut. Minua alkoi ärsyttää ja olin jo melkein katkaisemassa keskustelun mutta jostain syystä jatkon. Eihän minulla ollut muutaakaan tekemistä. Jatkoimme jutustelua ja ilman että huomasinkaan oli mennyt kaksi tuntia. Ilmoitin, että minun piti mennä nukkumaan ja toivottelimme toisillemme hyvät loppuelämät ja onnea Sen Oikean etsimiseen. Toivottelua jatkuikin sitten niin kauan, että päätimme jatkaa juttelua messengerissä. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja huomasimme, kuinka samalla lailla ajattelimme useista asioista. Kello tuli 4 ja päätimme lopettaa juttelun siltä illalta. Olimmehan ehtineet jutustella jo 6 tuntia.
Jatkoimme samalla lailla seuraavat kaksi viikkoa. Puhuimme keskimäärin 7 tuntia päivässä ja juttua riitti. Pystyimme puhumaan toisillemme ihan mistä vaan. Pikkuhiljaa aloin tajuamaan, ettei tämä ollut kuin tavalliset nettijuttuni. Sitten, eräänä torstai-iltana salaperäinen tuttavuuteni sanoi haluavansa tulla käymään. Sydämeni hyppäsi kurkkuun. Sain kuitenkin sanottua, että se kävisi. Hermostukseni laukesi pikkuhiljaa, kun rupesimme miettimään mitä tekisimme, koska näkisimme ja missä. Päätimme, että hän tulisi seuraavana sunnuntaina ja menisimme elokuviin. Vaihdoimme valokuvia ja asia oli sovittu.
Sunnuntaina kävelin kohtauspaikalle. Olin todella hermostunut. Seuralaiseni oli soittanut minulle ja kertonut olevansa kohta perillä. Hän tuli autolla ja, koska välimatkaa oli "vain" 100 kilometria, ajomatka kesti hiukan yli tunnin. Ehdin odottamaan noin 5 minuuttia, kun auto kaarsi eteeni ja pysähtyi. Avasin oven ja siinä hän istui. Istuin hänen viereensä ja neuvoin reitin elokuvateatteriin. Koko matka meni "kaunis ilma tänään" -juttua heitellessä. Saimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään kohti teatteria. Haimme liput ja, koska meillä oli vielä runsaasti aikaa, lähdimme kiertelemään kaupunkia. Jännitys alkoi jo hieman laueta (ainakin minun osaltani). Kävelimme ympäriinsä ja lopulta menimme elokuviin. Leffan loputtua pyysin häntä viemään minut kotiin. Astuin autosta ulos ja sovimme, että juttelisimme tänään vielä. Olin varma, ettei jutustamme tulisi mitään, eikä hän enää kirjoittaisi minulle.
Olin kuitenkin väärässä. Koneella minua oli vastassa taas se tuttu ihminen. Puhuimme taas kaikesta mahdollisesta. Pikkuhiljaa alkoivat tekstiviestitkin lennellä, kun emme päässeet koneelle. Koulussa en pystynyt keskittymään ollenkaan ja numerot tippuivat. Vihdoin päätimme, että meidän oli tavattava uudelleen. Sain vanhemmiltani auton lainaksi ja menin hänen luokseen wappuviikonlopuksi. Siellä meistä tulikin sitten "virallisesti" pari. Ja siitä se sitten lähtikin...
Nyt on kulunut vuosi. Olemme kihloissa ja asumme yhdessä. Olemme kummatkin onnellisempia, kuin koskaan. Vieläkin ajattelen usein, että missä olisinkaan, jos en sinä yhtenä iltana olisikaan ollut kotona tai olisinkin päättänyt katsella televisiota sen sijaan, että olisin avannut koneen. Kuka tietää...
Tämä viesti on tarkoitettu erityisesti teille rakkaat lukijat, jotka olette jo menettämässä toivoa. Usein kuulee, ettei netistä ikinä voi löytää ketään kunnollista. Rohkenen olla eri mieltä. Muistakaa, että rehellisyys on tärkeää...älkää väittäkö olevanne Janina Frostell'in kaksoisolento, jos ette sitä todellakaan ole. Rehellisyys perii maan. Onnea ja hyvää kevättä teille kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos rohkaisusta, minulla on treffit tulossa.
Peukut pystyyn
Kiitos onnellisen lopun kirjoittajalle rohkaisusta, olen muutaman kuukauden etsinyt netistä ystävää ja elämänkuppania, mutta ei ole kolahtanut vielä , mutta nyt olen erittäin toiveikas ja treffit on sovittu.
Olin jo menettänyt toivoni ja ajattelin eräänä iltana selailessani profiileja , että kokeilempas vielä kerran kepillä jäätä, kirjoitin muutaman rivin mielenkiintoisen tuntuiselle miehelle , ja kuinka ollakkaan, hän vastasi ja olemme nyt päivittäin vaihtaneet sähköpostia ,textiviestejä ja puhuneet tuntikaupalla puhelimessa ja mikä tärkeintä, meille molemmille on syntynyt hyvin lämmin tunne, suorastaan ihmeellinen yhteys toisiimme, jonka toivomme vielä jatkuvan ensitapaamisemme jälkeenkin.
En ole kenenkään nettituttavuuden kanssa päässyt niin syvällisiin ja pitkiin keskusteluihin , kuin hänen kanssaan ja kaikki elämänarvomme ja tavoitteemme ovat samalla aaltopituudella.
Onnea vaan edellisille kirjoittajille ja kaikille ,jotka etsivät sitä "Oikeaa"
Ollaan toiveikkaita.
Minäkin löysin netistä kivan miehen. En vielä tiedä, onko hän se oikea, koska emme ole olleet yhdessä kuin muutaman hassun kuukauden, mutta hän on ihanin mies, jonka olen tavannut. Juuri kuin minua varten tehty. Netistä voi todellakin löytää rakkauden, vaikka minäkin siihen suhtauduin aluksi kovin skeptisesti. Aiemmat nettitreffit kun olivat olleet aika mitäänsanomattomia. Mutta... viimeinen kerta toden sanoo:)
Loggauduin sokkotreffit-chattiin. Olin samalla Mesessä ja surffailin jne. Ehdin olla koneella 2 tuntia eikä kukaan tullut sokkotreffit-chathuoneeseen kanssani... Sitten jouduin lähtemään kauppaan. Tämä siis tossa 17-19.
Loggaudun nyt muuten samoin tiedoin, eli ikä ja paikkakunta, mutta laitan sukupuolekseni nainen.
Veikkaan että menee 12 sekuntia kunnes joku äijänköriläs saapuu huoneeseen. Veikkaan että hän sanoo "moi" 7 sekunnin kuluttua saapumisestaan.
Menikin 9 6 sekuntia ja sana oli hei...
Jos olisin edes 2 tunnin odottamisen jälkeen saanut jonkun tulemaan chattiin kanssani, tarkoittaisi se 7200 sekunnin odottamista. 9 sekuntia on 800 kertaa vähemmän kuin 7200 sekuntia.
Nyt ei vaan vertailulukua saatu kun en saanut ketään tulemaan chattiin kanssani. Ja tulos ei olisi muutenkaan vertailukelpoinen koska nyt menin chattiin "naisena" 22:40.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000003096713#22000000003096713
Vinkkinä sanoisin sen että kannattaa mennä chattiin ja huutaa että "seuraa? kuva löytyy".
Tuo 10-20-kertaistaa suosiosi.
Ja 5-10-kertaisesti saat vastauksia jos et kysy chatissa naiselta että ikäs ja mistä päin, vaan "haluutko nähä mun kuvan"... Yleensä tulee kysyttyä "ikäs ja mistä päin" kymmeneltä, joista ehkä yks vastaa. Sitten kun kaikilta kysyy että haluavatko nähä mun kuvan, niin 5-6 vastaa että joo mikäs siinä... Sitten vaan linkki kehiin, ja voi la. Toisaalta voisi suoraan laittaa että "ikäs ja mistä päin? tässä mun kuvan linkki: [linkki]".
Monesti tulee myös sanottua että no empäs annakaan kuvani linkkiä, mene irc-galleriaan ja selaile sieltä paikkakuntasi jäbien kuvia, ja jos löydät jonkun kiinnostavan niin laita sille sähäriä...
Tutkimustulosten mukaan seuraa löytää 100 kertaa helpommin chateista kuin irc-galleriasta.