Pitäkää huoli puolisoistanne. Älkää tuudittautuko siihen uskoon että kun te olette onnellisia, niin toinenkin on onnellinen.
Se on itsepetosta.
Näitä juttuja kun lukee niin huomaa sen asian, että suhteessa toinen on onnellinen ja toinen onneton. se onneton kirjoittelee tänne ja vaihtaa ajatuksia kaikesta maan ja taivaan välillä.
Miettikää mitä teidän puolisonne on halunnut viimeisen puolen vuoden aikana?
:
Hellyyttä - saako hän sitä usein?
Saako pyytämättä?
Kotiapua - autatko kotitöissä?
Romantiikkaa - järjestätkö sitä hänelle?
Seksiä - saatko tarpeeksi? Entä jos hän ei saa tarpeeksi, mutta on kyllästynyt odottamaan ja pettymään.
Yhteistä aikaa - lapset hoitoon, aikuiset lomalle? Milloin olette olleet kahdestaan?
Parisuhde tarvitsee huolenpitoa. Yleensä toinen on onnellinen siihen mitä on ja toinen jo luopunut yrittämästä kun asiat eivät parane puheella. Ja se ensimmäinen elää onnellisena tajuamatta sitä että toisella on huono olla.
Ja mikä on se lopputulos?
Ero tai pettäminen? Toivottavasti ei.
Yrittäkää välillä, ei kaikki asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ei rakkauskaan.
EI TODELLAKAAN
Se on itsepetosta.
Näitä juttuja kun lukee niin huomaa sen asian, että suhteessa toinen on onnellinen ja toinen onneton. se onneton kirjoittelee tänne ja vaihtaa ajatuksia kaikesta maan ja taivaan välillä.
Miettikää mitä teidän puolisonne on halunnut viimeisen puolen vuoden aikana?
:
Hellyyttä - saako hän sitä usein?
Saako pyytämättä?
Kotiapua - autatko kotitöissä?
Romantiikkaa - järjestätkö sitä hänelle?
Seksiä - saatko tarpeeksi? Entä jos hän ei saa tarpeeksi, mutta on kyllästynyt odottamaan ja pettymään.
Yhteistä aikaa - lapset hoitoon, aikuiset lomalle? Milloin olette olleet kahdestaan?
Parisuhde tarvitsee huolenpitoa. Yleensä toinen on onnellinen siihen mitä on ja toinen jo luopunut yrittämästä kun asiat eivät parane puheella. Ja se ensimmäinen elää onnellisena tajuamatta sitä että toisella on huono olla.
Ja mikä on se lopputulos?
Ero tai pettäminen? Toivottavasti ei.
Yrittäkää välillä, ei kaikki asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ei rakkauskaan.
EI TODELLAKAAN
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hellyyttä - viimeksi tänä aamuna
Kotiapua - viimeksi eilen, tänään lupasin imuroida
Romantiikkaa - 2,5 viikkoa sitten yllärileffa ravintolailta (pari tuntia ennen lähtöä kerroin että voi meikata hiukan, koska kohta tulee lapsenvahti)
Seksiä - eilen tein pelkästään hänelle kun hän pyysi :)
Yhteistä aikaa - Pääsiäisenä lasta hoiti sukulaiset ja vein naiseni Espanjaan
Silti... aina ei voi voittaa, naiseni on ihastunut toiseen mieheen. Eikä tämä parisuhdehuolto ole ollut yksipuoleista todellakaan... No ei pelota, ihastukset tulee ja menee :)
Tässä piilee totuuden siemen. Muistakaa kaikki, että ei riitä jos löytää sen oikean. Pitää myös itse olla se oikea.
Loistava kirjoitus! Pitää täysin paikkansa... tuota kaikkea olen yrittänyt ylläpitää. Mutta kun mies ei mitään niistä niin tämä yksipuolinen asioiden järjestely ja toisen miellyttäminen alkaa kyllästyttää ja kokee itsensä itsestään selvyydeksi. Vaatisi siis molemminpuolisuutta!
Erittäin hyvä kommentti jota pitäisi kaikkien suhteessa elävien kunnioittaa.
Itse olen suhteessa jossa olin todella onnellinen ja mieskin näytti onnelliselta. Kaikki oli hyvin, mutta nyt ei asuta enää yhdessä, suhde kareilee ja kaikki vaan sen takia etten koskaan pysähtynyt ajattelemaan onko toisella osapuolella suhteessamme hyvä olla.
Nyt sitä sitten itketään ja rukoillaan Jumalaa että mies tekisi sen ratkaisun mitä haluaisin
..kirjoitin tuon siksi että meillä näennäisesti on asiat tyttöystävän kanssa hyvin.
Hän on onnellinen, halaa ja pussaa minua pitkin päivää, elämä on raiteliiaan.
Minäkin onnellinen - näennäisesti.
VAAN elämä ei ole onnellista. Tästä asiasta on puhuttu, vaan se ei ole muuttunut.
Meidän seksielämä on minun käsissäni, minä haluan ja minä aina joskus saan.
Ainoa meillä joka ehdottaa seksiä on minä.
Ja sitä seksiä on enää vain kerran tai kaksi kertaa viikossa.
Suhde on kuitenkin alle vuoden vanha.
Mitä tässä voi tehdä, kaikki keinot on kokeiltu, asiasta puhuttu mutta lopputulos on se, että toista alkaa ahdistaa jos "vaadin" seksiä liikaa.
Eli pyydän harvoin , saan harvoin.
Jos en ehdota niin seksiäkään ei ole.
Seksi on hyvää, silloin kun sitä on ja me molemmat nautimme.
Mutta miten tästä eteenpäin - voiko tämä toimia?
On vähän kuin teinirakkautta, pussataan ja halataan mutta siinäpä se.
Oma kiihkoni on alkanut hiipua, pelkään että se loppuu kokonaan.
Ja vaikuttaa tuo omaan hyvinvointiinkin, vieressä maailman haluttavin nainen joka EI halua minua kuin joskus.
Tiedän että vientiä on muuallakin, mutten ikinä ole pettänyt, enkä ajatellut nytkään.
Kysymys kuuluukin, eroanko, tai mitä enää voin tehdä asialle?
Et ole ainoa joka kokee samanlaista kohtelua. Olen naimisissa (yli 10v)ja lapsiakin on olemassa, mutta kaikki on niin päällisinpuolin hyvin kuin voi ollakkin, mutta yhteiset hetket tuntuu joskus hyvinkin piinaavilta. Asioista on puhuttu oikeilla nimillä ja lupauksia/korjauksia asioiden paranemiseen on aikoja sitten annettu. Vietän enemmän aikaa kotona ja osallistun perheeni jokapäiväiseen askarteluun, kuitenkaan en painosta vaimoani mihinkään ylisuoritukseen, vaan odotan että hän tekisi edes jonkinlaisen selvän aloitteen.
Koskettelua hän ei tee, koska minä ymmärrän väärin hänen tarkoituksensa. Jos ja kun hänellä tekee mieli, hän ei ilmaise itseään mitenkään. Aina kun itse aloitan koskettelut, hyväilyt, suukottelut, jne... Niin aina löytyy negatiivisia asioita miksi tätä ei pitäisi tehdä mutta nauttii kuitenkin tuosta ajasta täysin rinnoin loppuun saakka. Tuokin hetki saattaa olla "VELVOLLISUUDEN TUNNOSTA" tai säälistä minua kohtaan.
Olen turhautunut asian tiimoilta ja olen jotekin ajan myötä muuttunut paljon passiivisemmaksi ja välttelen mahdollisia hetkiä jotka saattaisiva johtaa johonkin (kiusalla). Puhessani en edes vihjaile enkä flirttaile, siitäkin on minulle sanottu "mitä enemmän puhut siitä, sitä vaikeammaksi asiat muuttuu". Tuntuu kuin minulta olisi viety viimeisimmätkin toivonrippeet pois. Vielä on monta rakentavaa puhetta ja keskustelua pitämättä meidän välillä.
Elelen nyt päivä kerrallaan ja katson mitä huominen tuo tullessaan, asiat kuitenkin pyörivät mielessäni aamui ja öin. Olen ajateelu katsovani tilannetta muutaman vuoden ja tehdä sitten jonkinlaisen (väärän)päätöksen tähän tarinaa. Toivottavasti en joudu sitä tekemään. Ajatukseni on kuitenkin positiivinen ja odotan jonkinlaista käännettä parempaan suuntaan meidän suhteessamme ja saan huutaa jossain vaiheessa elämää YESSSSS.
on vaikea avata. Jos menee lukkoon ja tulee suorituspaineita, kun suhteessa on erisuuruiset halut niin ero kasvaa. Aina tuntuu siltä että toinen painostaa ja toinen ei uskalla sanoa tai kosketella millään lailla ilman suorituspaineita. Ainakin itse huomasin tämän. Omat halut oli suuremmat, mutta vastapuolen ei. Me kyllä saimme keskustelemalla tuon lukon auki ja nyt nautimme niistä hetkistä jolloin halut kohtaavat (riittävästi minulle) ja silloin kun itsellä on liian kovat halut ja toinen on väsynyt tai muuten haluton, niin itse voi auttaa itseään :)
Kokeilkaa harrastaa pelkkää esileikkiä... suukottelua, hierontaa yms. mutta vain navan yläpuolelta... Parin päivän jälkeen kyllä toinenkin haluaa viedä loppuun, kun uskaltaa avautua. Jotkut väittävät että niska on monille naisille muuten herkempi alue kuin se alapää ;)
Muistathan kosketella, hieroa ja hyväillä naistasi ilman että sen tarvitsee johtaa aina mihinkään. Hyvä leffa telkusta tai nauhalta, lasit viiniä ja hierontaöljyä :) Ilman että tarttee mennä petiin...
Ja tosiasia on että ihmiset haluavat eri määrän seksiä. Voihan se olla että olette niin erilaisia haluissanne ja se ei millään ratkea... :(