Tervehdys,
Haluaisin omien asioiden mittasuhteisiin saamisen vuoksi kuulla mielipiteitä ja kommentteja, riitelettekö te rahasta, ja millaisista asioista siihen liittyen?
Kuinka monen mielestä riittävä kate tilillä on parisuhteen onnistumisen edelletys?
Haluaisin omien asioiden mittasuhteisiin saamisen vuoksi kuulla mielipiteitä ja kommentteja, riitelettekö te rahasta, ja millaisista asioista siihen liittyen?
Kuinka monen mielestä riittävä kate tilillä on parisuhteen onnistumisen edelletys?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä riidellään rahasta jos sitä ei ole juuri yhtään ja mies istuu baarissa juomassa ja sitten mietitäänkin että mistäs saatais ruokaa.No,onneksi kohta raha-asiat hiukan paranevat,mutta yleensä riidat liittyvät alkoholiin. Ja sitäkään ei usein tapahdu.Muuten rahasta ei tapella.
Meillä syntyy erimielisyyttä joskus siitä mistä tavarasta, matkasta, palvelusta kandee/ei kande maksaa pyydettyä hintaa. Mies on käytännöllinen ja säästäväinen järkeilijä ja minä hiukan boheemi, mutten mikään tuhlari kuitenkaan.
Aina päästään yhteisymmärrykseen ilman sen kummempaa taistelua kun hyväksytään toistemme näkökannat ja osataan tarvittaessa joustaa molemmat.
Me ei todellakaan mitata "parisuhteen onnistumista" tilien saldoilla. Yhdessä on kivaa ja kaikesta aina selvitään vaikka säästöliekilläkin elettäis. Koettu on nääs sekin muinoin opiskeluaikoina.
Elämäntilanteeni vuoksi olen täysin tuloton opiskelija, ja mies tiesi sen pyytäessään minut saman katon alle asumaan. Keskustelimme asiasta paljon, että vanhempien avustukset luonnollisestikin loppuvat siihen kun minusta tulee jonkin sortin puoliso, ja mies oli valmis taloudelliseen "uhraukseen".
Nyt kuitenkin huomaan, että meillä on rahankäytössä hieman erilainen arvojärjestys. Itse ostan mieluumin Pantenea ja Euroshopper-jauhelihaa, mies taas Pirkka-shampoota ja kunnon paistin. Minä juon mieluummin siideriä jos olen viihteellä ja lipitän ruokajuomaksi vettä, mies taas juo päivittäin limpparia ja taivastelee sitten siiderien hintoja =) Ei tästä riitaa olla aikaiseksi saatu, mutta kummallisia katseita... mies pitää Pantenen tai siiderin ostamista turhana ja hieman tuhlailevana, kun Pirkka ja bissekin hänestä kelpaisivat.
Kyllähän sitä paljon kuulee että pariskunnilla on rahaongelmia, mutta minä en itse siitä saisi riitaa aikaan vaikka yrittäisin.. Välillä vaan tulee sellaisia hetkiä että apua, laskuja - mutta ei siitä mitenkään riidellä, todetaan vain että niitä on. Jo seurustelun alussa alkoi tapa, että mentiin esim. syömään ja välillä toinen maksoi ja välillä toinen, toinen osti drinkit jne eikä niitä euroja ja senttejä laskettu että kumpi on "velkaa" toiselle. Rahat on yhteisiä. Olen kyllä kuullut ihan naimisissa olevistakin ihmisistä joilla on "omat" tilinsä ja rahansa. Eihän se välttämättä ole huono juttu. Ihan ymmärrettävää jos toinen on varakkaampi niin ei välttämättä halua että toinen käyttää tiliä mihin tahansa. Meidän tapauksessa ne rahat kyllä menee vain jonnekin ruokakauppaan yms. Kun ei kumpikaan ole erityisen varakas :) Ei rahalla ole väliä parisuhteessa, mutta olen ihan tyytyväinen että mies on hyvässä ammatissa koska itsekin pyrin vähän paremmille palkoille, ja se riittää että on katto pään päällä jne. Mutta ei se raha ole mikään parisuhteen mitta.
En kyllä ymmärrä jos on avioliitossa ja rahat menee omille tileille (jos ei ole jokin selvä syy, verotus tjms)... Avioliitossa parihan on liitetty yhteen, siis yhdeksi.
Meillä on velat ja varat yhteisiä (ollut jo 13v). Vaimo on kotiäitinä, mahdollistaa minun työssä käynnin ja lasten hyvinvoinnin, mitä parhaiten.
Nostan hänelle kyllä hattua, erinomaisesti tehdystä työstä. Toivottavasti hän myös tuntee sen.
Yhteistä hyväähän tässä ollaan rakentamassa, eikä ole tarvetta miettiä kumpi jää plussalle/miinukselle. "omat" rahat on yhteisestä pesästä, siis pois kaikilta muilta. Laittaa se miettimään kuinka varoja käyttää, johin molemmilla on samanlainen oikeus.
Mikä on vääriin, kotiäidille ei kerry eläkettä!! Silläpä meilläkin maksetaan vapaaehtoista.
Valtiovalta yhä vähättelee kotiäidin merkitystä.
riidellä. Joskus suhteen alussa oli "omat" rahat, mutta nykyisin ei ole kuin yksi yhteinen tili, josta kaikki laskut yms. maksetaan. Vaimoni hoitelee enemmän noita maksuhommia ja erikseen lupia ei tarvitse kysellä tai sopia oston ajankohdasta, jos ei ostele hirveän kallista tavaraa. Molempien tulot on kuitenkin suht. samansuuruiset, niin yksi tili riittää hyvin. Ainut tietysti jos haluaa salassa ostaa lahjan tms. niin silloin joutuu näkemään enemmän vaivaa...
Ravintolassa tms. on sinällänsä sama kumpi sen kortin kaivaa, kun samalta tililtä menee ;)
Suoranaisesti rahasta ja sen kulutuksesta, käyttökohteista jne. ei riidellä, mutta opiskelijabudjetin niukkuus saa aina välillä molempien pinnan kireälle, joka sitten ilmenee mökötyksenä jonkin toisen asian suhteen.
En voisi ikinä suostua yhteiseen tiliin koska en luota mieheni rahankäyttöön. Asia ollut aina meillä vaikea: mies suuttuu aina jos yritän puhua raha-asioista. En tiedä onko lapsuudenkodista saatu omituinen malli vai mikä...saan aina kuulla että v-tuttta kun ei oo tarpeeksi rahaa. Silti se mikä on olemassa voidaan juoda kurkusta alas/tuhlata muuten. Minun niskaani kaatuu paljon yhteisiä laskuja koska yhtäkkia miehen rahat loppu. En siis voi yhtään suunnitella omaakaan käyttöä, aina on oltava varalla jotta voin korjailla mieheni mokia. Vielä on saatu asuntolaina maksettua sovinnolla, muusta riidellään...itselleni rahat on luonnollinen asia joten kyllä ottaa päähän!
meillä on ihan sama että mies valittaa että ei oo rahaa, mutta mistä siihen viikottaiseen baariin on rahaa? ja hermostuu vain jos sanoo asiasta. Ajatus erosta on käynyt jo mielessä, ei tällästä tappelua koko ajan jaksa. Olen sanonut kyllä että e suhteemme toimi jos näin jatkuu ja lupas muuttua.. saa nähdä.
En kyllä minäkään ikinä suostuisi yhteiseen tiliin, koska haluan säilyttää edes jonkinlaisen kontrollin itse tienaamiini rahoihin. Kokonaanhan se ei onnistu, koska pitää aina varautua maksamaan toisenkin laskut, kun hän on omat rahansa tuhlannut kaikkeen vähemmän tarpeelliseen.
Ärsyttävää olla koko ajan se, joka kantaa vastuun siitä, riittääkö rahat ruokaan ja pakollisiin laskuihin. Pari kertaa olen kokeillut, että ostan itselleni jotain, mistä olen pitkään haaveillut ja jopa varoittanut etukäteen, että nyt menee minun omiin menoihini enemmän. Tuloksena on ollut, että ollaan todella tiukoilla viimeinen viikko ennen tiliä. Puolisollani kun on kumma tapa kehittää itselleen lisää menoja, jos minäkin saan jotain uutta.