Kesälomasuunnitelmat alkaa olla kasassa ja se pakollinen anoppilassa vierailuhan se siellä taas nostaa hien pintaan. Anoppi asuu toisella puolella Suomea, joten turhan usein nämä vierailut ei onneksi toistu, mutta aiheuttavat silti meidän perheelle päänsärkyä. Anoppini ei ole ilkeä tai paha ihminen, vain ajattelematon. Tilannetta pahentaa ja parantaa vauvamme, johon anoppi on aivan hulluna.
Aikaisempien vierailujen satoa on mm.: anoppi kertoi naapureille kahvipöydässä mieheni sanoneen hänelle ettei kaupasta tarvii pitää kiirettä takaisin, ja lisäsi että "olivat varmaan ryhtyneet hommiin sillä aikaa". Oli muuten kiva istua samassa pöydässä ja teeskennellä etten kuullut. Myös lastenlasten tulon arvuuttelu koko kylän voimin on ollut suosittua useamman vuoden. Se sattui kipeästi, kun muutama vuosi sitten olimme saaneet (väärän) lapsettomuus diagnoosin. Enkä mielestäni ole tilivelvollinen anopille munasarjojeni tilasta. Anoppi vaihtaa miesystävää kerran pari vuodessa, se on toki hänen oma asiansa, mutta kieltäydyn kutsumasta näitä miehiä pappa-, vaari tms. nimikkeellä. Vauvallani on yksi isoisä ja jos anoppi joskus sattuu olemaan saman miehen kanssa useamman vuoden ja ko. mies ITSE haluaa, voimme alkaa kutsua häntä ukiksi, papaksi tms. Myös niin typerä asia kuin tiskit ottavat minua päähän, mieheni on allerginen tietylle hajusteelle, eikä siis voi tiskata jos tiskiaineessa on ko. hajustetta. Ja eikös anoppilassa aina ole vain ja ainoastaan sitä. Tänä vuonna aion viedä anopille tuliaisiksi pullon halustamatonta tiskiainetta, ettei tiskit automaattisesti ole taas minun ongelmani. Kiltille tytölle kun on opetettu että kylässä pitää osallistua kotitöihin...
En siis mieti miten välttää vierailua, kyllähän anopin pitää saada tavata poikaansa ja lapsenlastaan. Myös mieheni on stressaantunut vierailuilla, kun anoppi seurustelee tauotta eikä milloinkaan ole viittä minuuttia putkeen hiljaa ja käsittää suurimman osan ajasta asiat väärin. Ja minun kiukkuni ei ainakaan helpota tilannetta mieheni kannalta. Pyydänkin vinkkejä SELVIYTYMISEEN, eli miten kestän 4-5 päivää anoppia ja anoppilaa. Aikaisempina vuosina olen käynyt pari kertaa päivässä pitkällä kävelyllä, mutta tällä hetkellä olen lievästi liikunta esteinen nilkkavaivani takia. Mitä muuta voin keksiä. Olen pohtinut myös rauhoittavien hakemista, mutta tuskinpa anoppi riittää diagnoosiksi Oxepamin saamiseen.
Pyydän ihan vilpittömästi apua, koska tiedän ettei anoppi oikeasti tarkoita pahaa. Minä vain olen ilkeä ihminen, joka ei jaksa hänen huomion ja hyväksynnän kerjäämistään. Enkä enää keksi mikä auttaisi minua pitämään suuni kiinni ja kestämään. Suuttumisesta en usko olevan apua, ja mieheni kyllä yrittää pistää äidilleen rajoja, muttei hänkään mahdottomia jaksa.
Aikaisempien vierailujen satoa on mm.: anoppi kertoi naapureille kahvipöydässä mieheni sanoneen hänelle ettei kaupasta tarvii pitää kiirettä takaisin, ja lisäsi että "olivat varmaan ryhtyneet hommiin sillä aikaa". Oli muuten kiva istua samassa pöydässä ja teeskennellä etten kuullut. Myös lastenlasten tulon arvuuttelu koko kylän voimin on ollut suosittua useamman vuoden. Se sattui kipeästi, kun muutama vuosi sitten olimme saaneet (väärän) lapsettomuus diagnoosin. Enkä mielestäni ole tilivelvollinen anopille munasarjojeni tilasta. Anoppi vaihtaa miesystävää kerran pari vuodessa, se on toki hänen oma asiansa, mutta kieltäydyn kutsumasta näitä miehiä pappa-, vaari tms. nimikkeellä. Vauvallani on yksi isoisä ja jos anoppi joskus sattuu olemaan saman miehen kanssa useamman vuoden ja ko. mies ITSE haluaa, voimme alkaa kutsua häntä ukiksi, papaksi tms. Myös niin typerä asia kuin tiskit ottavat minua päähän, mieheni on allerginen tietylle hajusteelle, eikä siis voi tiskata jos tiskiaineessa on ko. hajustetta. Ja eikös anoppilassa aina ole vain ja ainoastaan sitä. Tänä vuonna aion viedä anopille tuliaisiksi pullon halustamatonta tiskiainetta, ettei tiskit automaattisesti ole taas minun ongelmani. Kiltille tytölle kun on opetettu että kylässä pitää osallistua kotitöihin...
En siis mieti miten välttää vierailua, kyllähän anopin pitää saada tavata poikaansa ja lapsenlastaan. Myös mieheni on stressaantunut vierailuilla, kun anoppi seurustelee tauotta eikä milloinkaan ole viittä minuuttia putkeen hiljaa ja käsittää suurimman osan ajasta asiat väärin. Ja minun kiukkuni ei ainakaan helpota tilannetta mieheni kannalta. Pyydänkin vinkkejä SELVIYTYMISEEN, eli miten kestän 4-5 päivää anoppia ja anoppilaa. Aikaisempina vuosina olen käynyt pari kertaa päivässä pitkällä kävelyllä, mutta tällä hetkellä olen lievästi liikunta esteinen nilkkavaivani takia. Mitä muuta voin keksiä. Olen pohtinut myös rauhoittavien hakemista, mutta tuskinpa anoppi riittää diagnoosiksi Oxepamin saamiseen.
Pyydän ihan vilpittömästi apua, koska tiedän ettei anoppi oikeasti tarkoita pahaa. Minä vain olen ilkeä ihminen, joka ei jaksa hänen huomion ja hyväksynnän kerjäämistään. Enkä enää keksi mikä auttaisi minua pitämään suuni kiinni ja kestämään. Suuttumisesta en usko olevan apua, ja mieheni kyllä yrittää pistää äidilleen rajoja, muttei hänkään mahdottomia jaksa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Yöpykää jossain muualla, esim. asunto-autossa tai -vaunussa, hotellissa tai vuokramökissä.
Toinen vaihtoehto on se että mies lähtee kyläreissulle yksin tai kaksin vauvan kanssa. Minä kyllästyin oman ex-anoppini vouhotukseen enkä lopulta enää lähtenyt kylään. Mies kävi lasten kanssa niin usein kuin lystäsi. En jaksanut enää sitä että itkin kotimatkat autossa koska anoppilassa kyläily oli niin stressaavaa. Tärkeintä kuitenkin oli että näkee omaa poikaansa ja lapsenlapsiaan. Sittemmin erosimme eikä ole enää tarvinnut olla ollenkaan tekemisissä ja se sopii mulle.
Mutta jos haluat vielä kyläillä niin olkaa jossain muualla yötä.
Yksi keino: motivoi tai naamioi vierailu anoppilassa, ts. sinulla on menossa "henkisen kasvun kurssi" eli haluat harjoittaa paineensieto kykyäsi.
Ja anoppisi ei vaikuta olevan pahantahtoinen, onpahan vain muuten suulas ja rasittava eukkonen.
Onko muuten pakko olla se 4-5 päivää vierailulla? Eikö pari vuorokautta riittäisi?
Tuo tiskiainejuttu tuntuu ylikorostuneelta herkistymiseltä, vai onko allergia niin paha?
Ja jos oikein vastenmieliseltä tuntuu, niin ei mikään laki pakota vierailulle.
Kyllä haluttomuudessa vierailuun on muuta pinnan alla, jota et vielä ole tajunnut, mutta vaistosi sanoo, että kaikki ei ole oikein sinun ja anoppisi välillä.
Joku muu sinua/sinussa/anopissa mättää kuin nämä pikkujutut.
Kannattaa porata pintaa syvemmälle, mikä on pielessä.
Että voi olla vaikeaa elämää!Ei muutamaa päivää pysty olemaan saman katon alla anopin kanssa,varsinkin kun anoppi ei ole "ilkeä tai paha ihminen."Siis,sinä olet joku tiukkapipo nipottaja?Niinkö?
Normaali ihminen pystyy olemaan ja käyttäytymään ihmisiksi tuon ajan vaikka päällään seisten!
Ja anoppi on hulluna lapsen lapseensa.Onko sekin joku VIKA?Entä jos ei olisi? Valittaisitko täällä,ettei anoppi välitä ainoasta lapsen lapsestaan? Ja väärää astianpesu ainettakin vielä käyttää,voi sentään.
Haluat siis olla passattavana anoppilassa?Ottakaa nyt sitten hajusteetonta ainetta mukaan,että miehes voi tiskata..ettei sun tarvi vielä siitäkin pultteja vetää.
Sori vaan,mutta säälipisteitä et multa saa.Olen vakaasti sitä mieltä,että kannattaisi sun vähän miettiä omaa käytöstäsi,suutut liian helposti ja teet kärpäsestä härkäsen.Tarkkailet anopin jokaista liikettä ja sanomista ihan työksesi.Ei kaikkea tarvitse rekisteröidä,kommentoida ja ottaa itseensä.Malttia peliin.
Täällä on tavallista, että kirjoitetaan äkämystyneinä ne pinnalla kelluvat syyt, sitten vasta kun ruvetaan kaivelemaan enemmän niin kyllähän sieltä tavallisesti löytyy sitä sun tätä.
Älä siis tuomitse alkup. kirjoittajaa, kun et tiedä hänen koko tilannettaan ja kaikkea mitä hän onkaan mahtanut saada niellä vuosien saatossa.
Noilla "pikkujutuilla" kun on kova taipumus kasaantua.
henkilöstä ei pidä,niin kertoo hänestä tavallaan väritettyjä juttuja.Ja jättää osan itselle epäedullisia asioita kertomatta...
..mene ja tiedä..mikä on totuus...
taisi kertoa vai sen puolen,mikä saa itsensä näyttämään "kärsijältä"
Ei huomaa,että vikaa voi olla itsessäkin..
Ja jos asuu eripuolilla suomea,niin tuntuu kummalta,että voi olla niiiiin leipääntynyt anoppiin,niiden muutaman vaivaisen kerran jälkeen,jolloin on tavattu.Eiväthän he edes tunne toisiaan!!Kaikki on vasta alussa ja sanotaan " etten mää kestä anoppia..."Voi,voi.Kannattaisi ehkä tarkkailla omaa suhtautumistaan asiaan.Siinä suurin syy ongelmaan.
Onko alkuperäisellä laajemminkin ongelmia ihmis-suhteissa?Toden näköisesti.
Ei taida löytyä oikeen mieluista ihmistä mistään.....
Tosi tökeröä kirjoitusta sinulta! Mikä olet sanomaan mitkä ovat "normaalin" ihmisen tunnusmerkit? Muutenkin kommenteistasi paistoi oma tiukkapipoisuutesi ja toisen asemaan asettumisen vaikeus. Taidat olla kova tuomitsemaan muita tietämättä edes asioiden oikeaa laitaa? Usein omakohtaiset kokemukset auttavat ymmärtämään paremmin toistenkin samanlaisia vaikeuksia elämässä. Epäilen ettei sinulla ole ollut tämän aloituskirjoittajan kohtaamaa vaikeutta omassa elämässäsi, koska muuten kyllä saattaisit paremmin ymmärtää etkä niin herkästi tuomita.
Näkee kyllä kommenteistasi, että sinullakin on omat vaikeutesi elämässä, mutta toivottavsti saat tuon hyökkäävyytesi tasoittumaan, koska jollekin voi oikeasti tulla paha mieli sanoistasi.
Alkuperäiselle: Nämä syyttävät kommentit voi jättää omaan arvoomsa. Minä ymmärrän sinua täysin kun olen joutunut kohtaamaan samanlaista "piilomukavuutta" anoppini osalta. Hän osaa tahallaan ärsyttää ja tietää ärsyttävänsä, mutta osaa niin pirullisen hyvin naamioida sanomansa, että vain kohde johon se osuu ymmärtää kyllä viestin todellisen tarkoituksen.
Ei aina tarvitse syyttää kaikesta itseään ja tutkailla vain omaan peiliin. Kyllä voi rehellisesti sanoa, että toisessa osapuolessa on myös vikojaan mitkä aiheuttavat eripuraa. Minä syyttelin itseäni vuosikaudet, mutta kyllä hitto soikoon anopillani on myös paljon parantamisen varaa.
Tsemppiä aloittajalle!
Ei voi olla ajattelematta, että kommenttisi kumpuaa jonkinlaisesta pahasta olosta.
Helpoin tapa olla oikeasti ymmärtämättä on aina heittää tuo katso peiliin -kommentti.
Jos lähdet ihmissuhteissa aina siitä liikkeelle, että kun itse käyttäytyy hyvin niin toinenkin käyttäytyy hyvin, saattaisit yllättyä miten moninaista elämä voikaan olla.
Tervetuloa anoppini prässiin! Voit oppia elämästä ihan uudenlaisia sosiaalisia lainalaisuuksia, missä eivät päde suomalaisen yhteiskunnan normit eikä lait. On siis oikeasti olemassa ihmisiä, jotka jättävät vastuun vuorovaikutuksesta kokonaan toisen osapuolen varaan.
tai minun anoppini prässiin. Tosin nyt tilanne on ollut viimeiset vuodet rauhallinen, pahin loukkaus pitkään aikaan taisi olla kommentti miehelleni, " että ei noista lapsista tiedä kenen ne ovat". Hmmm...ehkäpä tämän vuoksi pidän anoppini muutaman metrin päässä ja olen kohtelias.
Olen tasan samaa mieltä, että tälläiseen ihmiseen ei päde mitkään normaalit sosiaaliset käyttäytymissäännöt ja on ihan yhdentekevää, jos itse ajattelet, että hyvin käyttäytymällä muutkin käyttäytyvät hyvin. Hän sanoo ihan mitä vaan ja syy on aina miniässä. Meillä appi sanoi jossain vaiheessa, että anna pojan perheen olla ja älä valita koko ajan. Sekin rauhoitti vähän.
Mutta kun sitä ei voi huolehtia kuin omasta käytöksestään;=)
Tiedätkö, mikä sinua anopissasi mättää?
Hän ei kykene kuuntelemaan.
Sanoit, että hän seurustelee tauotta, eikä ole viittä minuuttia putkeen hiljaa.
Eli hän esittää itse itseään kuin näyttelijä areenallaan.
Hän ei todellisuudessa ole kiinnostunut sinusta eikä perheestäsi, vaan ja ainoastaan itsestään. Sinä, miehesi ja lapsi olette hänen esityksensä kulissit.
Älä mene sinne teatteriesitystä katsomaan. Kesäteattereita näytetään varmaan lähempänäkin.
Täydellinen kykenemättömyys kuunnella toista ihmistä on PAHA ongelma.
Hän häivyttää teidän persoonanne omaan taukoamattomaan pölinäänsä, hän on SUURI MINÄ ITSE.
Se sinua rassaa ja syystä! Muut piirteet anopissasi varmaan jaksaisit kestää, mutta tämä kuuntelemattomuus, hänen kykenemättömyytensä vastavuoroiseen ihmissuhteeseen on sinulle liikaa.
Minä olen täysin karsinut ohjelmistostani sellaiset kuin velvollisuusvierailut. Elämä on lyhyt, enkä tuhlaa yhtäkään päivää moiseen. Pakollistakin juoksua on kotitarpeeksi, joille ei voi sanoa ei. Loukata ei tietysti toista pidä, ystävällisesti mutta päättäväisesti on nyt vain muuta menoa.
varmasti riittää, samanlaisen omaan itsekin. Alkuvuodet itkin joka kerta kun kyläilemässä käytiin ja mieheni kanssa otettiin asiasta yhteenkin. Anoppi kun on viimeisen päälle tahditon ja ei todellakaan ajattele mitä suustaan päästää. Ei varmaan edes huomaa jos toinen loukkaantuu. Nykyisin asumme niin kaukana ettei vierailuja ole kuin pari vuodessa ja muulloin mies saa käydä yksin. Hammasta purren sen ajan kärsin kun tietää ettei usein tarvitse käydä. Yötä en ole koskaan aina menen muualle ihan oman mielenterveyden takia. Tiedän että siitä puhutaan selän takan, mutta ihan vapaasti.
Ota rennosti ja mene muualle yöksi jos koet sen ylivoimaisena, ei itseään kannata moisen takia stressata. Oma perheesi on tärkein unohda muut.
Uskomatonte, että tämmöiset asiat voivat olla noin vaikeita. Kuinka yleensä pärjäätte työelämässä, jossa yleensä työtovereita on kymmeniä ja joka päivä olette enemmän tai vähemmän nokikkain.
Täytyy olla jostain muusta kysymys kateus, vääränlainen kilpailutilanne, huono itsetunto, aliarvostus itseänne tai anoppianne kohtaan, kaunaisuus miestänne kohtaan jne. muistakaa kukaan ei ole täydellinen. Itselleni anoppilassa vierailut olivat mieluisia, oli tosi mukavaa kuunnella suvun kaikki vanhat asiat moneen kertaan ja sota-ajoista sitä juttua riittikin. Autoin tietenkin askareissa ja ruunlaittamisessa. Ruoka ja leipomukset olivat parasta, reseptit ovat tallessa ja käytössä, en koskaan yllä anopin tasolle, eikä se ole minusta tehnyt katkeraa eikä kaunaista. Lapseni anoppini syötti makeisilla ja juotti limpsalla, eivätkä he ole siihen kuolleet, mutta muistelevat mammaa usein hyvänä ja mukavana ihmisenä. Anoppi on ollut yli 10 v nurmenalla. Häntä muistelemme lämmöllä ja ilolla tosi upea ihminen, vaikkakin tunsin myös hänen varjopuolensa, muttei se
suhdettamme häirinnyt. Näitä anoppila vierailuja kestää vain aikansa ja sen jälkeen saatte kaikki heidän puoleltaan olla ihan rauhassa. Miettikääpä sitä ja samalla lastenne juuria.
Täyttä asiaa! Ja nyt sitten joku taas sanoo tähän, että "minä en ainakaan ala anopille kynnysmatoksi, ja takuulla annan samalla mitalla takaisin kaikki vääryydet, ja meidän lapsille ei ainakaan limpparia juoteta.."
Olen samaa mieltä, voiko se olla niin vaikeeta??!!!
Nämä kaksi kirjoitusta paljastavat sen miten jotkut eivät pysty eläytymään toisen ihmisen asemaan jos itse eivät ole kohdanneet samoja ongelmia.
Jokainen ihmissuhde on omansa eikä varsinkaan anopin ja miniän välisiä suhteita voi verrata työelämän ihmissuhteisiin. Työelämässä on oma työroolinsa, ja kun työpäivä loppuu työroolinkin voi jättää töihin. Perhesuhteet ovat voimakkaammin tunteisiin ja omaan henkilökohtaiseen minään sidottuja, kuin myös roolit ja "valta"-asetelmat ovat erilaisia kuin töissä.
KAIKKIEN ihmisten kanssa on mahdotonta tulla aina toimeen. On hyvä hyväksyä se tosiasia, että kaikkia ei voi miellyttää ja itseään kohtaan ei saa antaa tehdä vääryyttä. Oman mielenterveyden kannalta itseään pitää suojella ja puolustaa väärintekijöitä vastaan. Keinoja siihen on monia, hyviä ja vähemmän hyviä, ja joskus toisen tunteet tulee väkisinkin loukatuksi.
Kun ihmisellä itsellään on katala ja julma anoppi niin tällaiset lässytykset toisen vikojen hyväksymisestä kyllä unohtuvat.
Vetäsit ihan lonkalta tuollaisen toteamuksen, " Nämä kaksi kirjoitusta paljastavat sen miten jotkut eivät pysty eläytymään toisen ihmisen asemaan jos itse eivät ole kohdanneet samoja ongelmia."
itse puhun asiasta 25 vuoden kokemuksella, riittääkö se ? Olimme anopin kanssa napit vastakkain ensimmäiset 11 vuotta, ihan näistä samoista aiheista, kuin kirjoittajat täällä. Sitten tuli viimeinen pisara, joka katkaisi välit kokonaan, ja meni 6-7 vuotta, ettei vaihdettu sanaakaan keskenämme!Ei mitään kanssakäymistä.
Aika teki tehtävänsä, kasvoin aikuiseksi, ja unohdin menneet. Samoin anoppi lauhtui. Pikkuhiljaa aloimme rakentaa suhdettamme uudelleen, aloittaen niin pienestä, että pystyimme olemaan sukujuhlissa saman katon alla, ilman hirveää verenpaineen nousua!!( Tai, emme mitenkään aloittaneet, vaan se alkoi jotenkin sattumalta.)VUOSIEN harjoittelun jälkeen, olemme nyt olleet hyvissä väleissä noin 4-5 vuotta.
Vanhoista ei ole puhuttu ja uusia riitoja ei ole tullut. Anoppi arvostaa minua ja päinvastoin.
Pitkän tien olemme käyneet, mutta nähtävästi molemmilla on ollut halua parantaa välit, ja lopputulos on kaikinpuolin onnistunut.
Mielestäni tämä kokemus riitää siihen, että voin kommentoida toisten kirjoituksia aiheesta täällä.
Miksi et heti alkuun hyväksynyt anoppiasi, vaan käyttäydyit niin huonosti, että hänen oli pakko panna välit poikki? Hyi sinua.
Sinun olisi heti paikalla kuulunut ymmärtää olevasi todella arvoton ja tyhmä eikä sinulla olisi koskaan pitänyt olla mitään nokankoputtamista mistään asiasta.
Sinun olisi aina vain pitänyt hiljaa kuunnella vaikka anoppisi olisi aiheuttanutkin sinulle pahaa mieltä. Se olisi ollut sinulle peilin paikka.
Säälin anoppiasi täydestä sydämmestäni, niin on varmaan kamalaa hänellä ollut, kun poikansa antautui tuollaisen hirviön vietäväksi ollenkaan.
Ajatella, millainen ihmeellinen enkeli hän varmaankin on kun pystyi tuollaiselle hirviölle antamaan anteeksi vaikka oli varmaan tosi kamalaa. Mutta rakastaa tietysti poikaansa niin paljon.
Tässäpä on hyvä kasvu/tosi/tarina 25 vuotta aviossa olleelta. Näin juurihan se menee, toista et voi muuttaa vaan itse voit muuttua. Kun tarkistat omia asenteitasi/käyttäytymistäsi niin pikku hiljaa toisessakin tapahtuu muutos. Toinen lainalaisuus on se, että on aina vähintään kaksi totuutta, kun ihmissuhdeasioita ratkotaan. Molemmat edellämainitut sopivat työ- ja muihin ihmissuhteisiin.
Tunteita on hyvä tuuletella, mutta ei pidä jäädä kiinni vain negatiivisiin tunteisiin, sillä viha kasvattaa vihaa ja rakkaus/ystävällisyys lisää positiivisia tunteita, joita me totisesti tarvitsemme. Vihantunteita on liikaa tässä elämässä.
työelämässä, eikä muidenkaan ihmisten kanssa. Aina olen muiden kanssa tullut toimeen ja hankaluudet selvitetty puhumalla. Anopin jatkuvaa tahditonta käytöstä en vaan jaksa enää kuunnella, enkä näe siihen edes syytä.
Aikoinaan kun häneen tutustuin, niin hänen pyrkimyksenään oli saada minut liittolaisekseen haukkumaan sukulaisia. Joka käynnillä joku sukulainen joutui hänen haukkujensä kohteeksi ja minusta yleensä syyttä. Yritin aikani tasoittaa hänen ronskia ja alentavaa tapaansa puhua muista ihmisistä, mutta sitten jo luovutin ja annoin asian olla. Mutta katson ettei minun sellaista tarvitse mennä kuitenkaan kuuntelemaan, väkisinkin tulee pahamieli niiden puolesta joita haukutaan. Ja mikä ällöttävintä, niin edessäpäin ollaan niin mielin kielin.
Ymmärrän asenteesi anoppia kohtaan. Itse olen ollut samassa tilanteessa nuoruudessani. Asuimme toisella paikkakunnalla ja tulimme joskus anoppilaan yökylään. Meillä vain oli se ero että anoppi ei ollut lainkaan hulluna lapsiimme. Hän oli selvästi vaivautunut tulostamme joka aiheutti tietysti hänelle ylimääräistä menoa. Meidän anoppi kun laskee kaiken rahassa.
Nämä matkat olivat aina kärsimystä ja olin jo viikkoa ennen matkaa varsin kiukkuinen.
Anoppi selvitti kylällä raha-asiamme ja kaiken muunkin ja kuulemma mairitellen kertoi kuinka kiva miniä hänellä on. Kun olin paikalla ei anoppi lainkaan näyttänyt pitävän minusta vaan mollasi ja nolasi aina tilaisuuden tullen.
Nyt en ole enää vuosikausiin oikein käynyt anopilla säilyttääkseni oman mielenrauhani.
Meille anoppi kyllä apen ja parin muun sukulaisen kanssa änkesi yöksi ja käytti hyväksi vieraanvaraisuutta. Siinä sitä pienten lasten kanssa anoppia passattiin eikä puhettakaan että heistä jolu olisi edes tiskannut.
Mutta ymmärrän hyvin tunteesi! Minä kyllä suosittelisin että vain poikkeatte anopilla ja menette jonnekin muualle yöksi. Niin minäkin nyt tekisin jos olisin samassa asemassa kuin nuorempana. Tai toinen vaihtoehto olisi että sanoisitte suoraan että ei ole kiva kun hän kailottaa teidän mahdollisia tekemisiänne muille.
Hyvää jatkoa ja toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaan!
Kiitokset kaikille vastanneille. Olen pyytänyt useampaan kertaan että anoppi voisi hiukan sensuroida puheitaan meidän asioistamme kylillä, eipä ole toiminut. Mieheni sanoi vähän vähemmän kauniisti saman asian, mutta eipä auttanut sekään. Nyt kymmenen vuoden jälkeen olen lopettanut muusta kuin säästä ja vauvasta puhumisen. Esim. raskausvaivani tiedotettiin jokaiselle postivirkailijaa ja kaupan kassaa myöten.
Mietin tuota muualla yöpymistä, esim. retkeilyalueella tms. hiukan jännittää vauvan kanssa mökkissä tai vastaavassa asuminen, mutta kaipa sitä muutaman päivän selviää ilman juoksevaa vettä. Uskoin aiemmin tuohon muutaman päivän jaksamiseen vaikka päällään seisten, mutta vuosien mittaan on pinna kiristynyt niin tiukalle, etten enää meinaa jaksaa olla kohtelias edes vartin puhelun verran.
Jouluksi anoppi raahasi viimeisimmän miesystävänsä meille jouluiloksi. Tottakai meillä on varaa syöttää kahta ihmistä viikon verran, sehän on pelkkä ilo. Itse maksamme kauppalaskut aina anoppilassa käydessämme, mutta jouluna kauppa oli se ainoa paikka jossa saimme olla perheen kesken. Eikä pariskunta tuntenut minkäänlaisia rajoja, olivat käyneet päivätorkuilla meidän petaamattomassa sängyssä sillä aikaa kun olimme kaupassa. Sen jälkeen mieheni motivoitui petaamaan sängyn heti noustuaan...lista jatkuu ja pitkään, mutta jokaisella on omat kokemuksensa. En ole enää kiinnostunut korjaamaan välejä anoppiin, yritän vain jaksaa sen mikä on ihan pakko mieheni takia. Joskus joku sanoi että parempi laiha sopu kuin lihava riita.
kiikutan puhelimen miehelleni. Minun on turha vastata ja kysyä edes, miten sillä menee, koska hän vain puhuu minun sanojeni päälle ja kysyy miestäni. Eli hän ei halua puhua edes puhelimessa kanssani. No, numeronäyttö helpottaa tätä tilannetta. Jos mieheni ei ole kotona kun anoppi vastaa, niin annan vain soida aikansa.
Minä vaistoan anopin puhelut vaikkei numeron näyttöä olekaan. Jos olen yksin kotona en vastaa. Kännykkään soittavat kaikki muut paitsi anoppi. Jos lankapuhelin soi muut perheenjäsenet saavat vastat, minä en vastaa. Tämän se on anoppi saanut aikaan olemalla v..mainen minulle.