Me kaikki erehdymme

Etenkin uskoontulon alkuvuosina. On paljon opittavaa. Olen huomannut monen kristityn olon ilottomaksi. Ja valittavaksi kuin juutalaiset erämaassa, joiden epäuskoiseen valitukseen Herra suuttui.

Olen miettinyt syytä ilottomuuden ilmiöön. Ensoin mietin että varmaankin ajat kun ovat synkkenemään päin kristityille Suomesssa että siitä johtuisi, ehkä joillakin. Itseäni se on innoittanut. Minulle asioiden maailmassa muutuminen kristityille tiukemmaksi herättää minussa iloa lisää ja ennenkaikkea toivoa. Joten en oikein tiedä sitten. Eikä asia mulle kuulu muuten kuin rakkauden takia. Haluan auttaa kärsiviä veljiä, sisaria. Oivaltamalla jotain, mutta mitä mun tulisi oivaltaa heidän nurkumisensa syyksi.

Tuumin että milloin mua itseäni on ahdistanut eniten ja tajusin lopulta että se on epäuskoisuuteni vaikka ajattelen olevani isouskoinen. Mutta huomasin etten olekaan. Eikun olen mä, muttta mulla on ollut yksi synti, jota en ole huomannut ja se on ollut ehkä sullakin tai on vieläkin iloa poisottamassa.

Nimittäin. Niin miten sen sanoisi. Pää nyt aika tyhjä kun unohtui se syy. Se on ihn mieleen tuloillaan mutta ei vielä. Niin joo.

Olisiko niin, arvoisat ilonne kadottaneet kristity syy ilottomuuteenne siinä, että ette usko saaneenne sydämestänne syntejänne anteeksi vaikka tiedät saaneesi syntisi anteeksi niin jostain syystä pidät siitä kiinni huomaamattasi ettet olekaan saanut sitä anteksi.

Voihan syy olla sekin että teet syntiä ja koitat olla tekemättä syntiä, mutta silti teet. Kuten juot viinaa, teet huorin?

Tai jotain vastaavaa. Lankeat uudestaan ja uudestaan johonkin syntiin? No, se on ikävää, koeta tehdä parannus jos niin on. Jos olet taas saanut helmasynnistäsi niskalenkin niin anna itsellesi anteeksi kun Jeesuskin on sen antanut. Katumuksellakin on aikansa, mutta anteeksisaatua siihen ei ole enää syytä että murheutat itseäsi enempää kuin jo murhetta olet aiemmin kärsinyt.

Joten ole iloinen. Jooko? Jeesus tulee pian ja ylöstempaa sut, hymyileee, niin naurahda vähän. On niin helppoa olla iloinen kun Jeesus rakastaa sua.Oliko tästä apua kenellekään. Vai miksi sä oot vaikeassa olossa jos tuo ei ollut syy? Joo, onbhan niit'ä syitä. Itsellä kesti lähes 2v toipua maallisen isäni kuolemasta niin että ilo löysi sisäänpääsyn sydämeeni niibn etttei suru maallisen isäni menettämisestä järkyttänyt tasapainoani ikävällä tavalla. Siltikin Herra on huolen pitänyt, mutta maallisen isäni menetys oli iso juttu mulle. Yllättävän vaikea kestää, mutta se tietenkin auttaa että pian me nähdään taas toisemme ja mennään ongelle tai jotain.



Kova Sälli