Yksinäisyydestä

Olen myös yksinäinen ja kaipaan seuraa.
Jos lähetät sähköpostiosoitteen, niin voisi kirjoitella.
Asun itse ulkomailla, mutta käyn aina silloin tällöin Suomessa.

Erilaisista harrasteryhmistä voi löytää ystäviä. Minä löysin Työväenopiston kielikurssilta kaksi ystävää ja tapauksemme kurssin ulkopuolellakin, käymme syömässä ja taidenäyttelyissä yhdessä.

20 vuotta sitten sai laittaa sähköpostiosoitteita tänne, ja löysin hyvän Ystävän :)

Olen ekstrovertti, siltikin uuden ystävän löytyminen on iän myötä kiven takana. He jotka ovat olleet parikymmentä vuotta, pysyvät jos eivät kuole. Suosin ryhmiä, silloin ei tarvitse sovitella menoja, mennä vain sen mukaan kun lehdestä jonkin menon huomaa. Eikä tarvitse miettiä kelpaanko jollekin määrätylle kaveriksi vain en. Käyn seurakunnan keskustelupiirissä, aiheet ovat mielenkiintoisia elämän arjesta, ei mitenkään hengellisiä, rukous ja yhteislaulu tai -virsi on alussa ja lopussa. Kunta järjestää eläkeläisille liikuntahetkiä ulkona, vaikka puiston laitteissa. Jos sinne jaksat, mennään hitaimman ja heikoimman mukaan. Ne joilla on enemmän puhtia, saavat lisäohjeita.
Ensi vuonna liityn eläkeläisryhmään, täällä on ainakin pari-kolme, joista valita. Jäsenmaksu on 20 euron paikkeilla. Tekevät matkoja, retkiä, järjestävät lauluhetkiä ja mölkynpelaamista.
Oisko näistä ehdotelmista mitään apua?

Olen ollut aina tyytyväinen ollessani yksin.
Tietysti jokainen ihminen kaipaa toista, seksiin.

Mutta nyt, korona aikaan, olen huomannut oikeasti vihaavani useita ihmisiä. Koko sydämestäni.

Varsinkin inhimillistä tyhmyyttä edustavia henkilöitä.
Mitä tuntemattomampi, sitä vähemmän niitä siedän.

Yksi vaihtoehto on
Eläkkeensaajien paikallisjärjestöt
https://www.google.com/search?gs_ssp=eJzj4tZP1zcsSclILjA3NWC0UjaoMDGzNDJISjEzTU1JNLA0M7cyqDC2NEmzMLc0T01KNko29ZJNzTm8JDs7NTWvODExKzM1TyE7tTi7tDgnM7OkJB8A0u0ahQ&q=eläkkeensaajien keskusliitto&oq=eläkkeensaajien kes&aqs=chrome.1.0i355i512j46i175i199i512j69i57j0i512j0i22i30l5.10127j0j4&sourceid=chrome&ie=UTF-8

Tuttuni kuuluu sellaiseen, he tutustuvat ja tapailevat retkien merkeissä yms.
Hän viihtyy erinomaisesti niissä porukoissa.

Kolmas kerta toden sanoo, vai sanooko . . .
https://www.ekl.fi/

Yksin on hyvä olla ja elää,
kaverita näkee ja löytyy harrastusten piiristä jos niitä kaipaa,
kaikki ihmiset ei kaipaa suuremmin kavreita, on tottunu yksin liikkumaan ei tarvi ootella ketään, voi tulla ja mennä niikuin ittestä on mukavaa,
ja kun kavrin puute iskee, silloin vaan soittamaan jolleki aina niitä elämän varrella senverran kavereita on että puheripulin voi tyydyttää,
hali puoli onkin sitten eri juttu,
omakokemus on siinäki suhteessa, eipä suuremmin vanha enään halailijaakaan kaipaa,
kun oli aikoinaan perhe ja lapsilauma kasvatettavana,
ja se nyt suurin harmi oli kun puoliso kuoli noin kymmenen vuotta sitten, puoliso oli paras kaveri joka suhteessa
myös hali pulan suhteen,
nooooh vanha ihminen oppii elämään ilman haliaki, vanha kun on eikä enään jaksa suuremmin muita ihmisiä elämäänsä,
yksin on hyvä olla,

nyt teen kuolemaa, mutta siitä huolomatta haluisin tehdä suuren elämän muutoksen, vaihtaa paikkakuntaa,
jättää jälkeläiset täysin
ja alottaa uusi elämä uusissa ympyröissä, se haave olisi ihana vielä toteuttaa,
vanha lähtis vaan ja jättäis kaiken entisen elämän taakseen katsomatta,
siinäpä alottajalle mietittävää,
mitä mieltä olet tämmösestä kokemuksesta vanhan elämässä,,,,

ja huomaa elinpäiviä ei voi olla enään pitkään,
mutta muutoshalu on valtava,,,

Ystävää on vaikea löytää. Niillä, joilla on elämänkumppani ovat kääntyneet
"sisäänpäin", eivät ole kiinnostuneita ulkopuolisista ja missä voi tavata jonkun toisen joka haluaisi seuraa ? Ei ole helppo juttu.
Tapasin sattumalta ent. työkaverini, joka oli löytänyt ystäviä seurakunnan tilaisuuksista. Niissä ei kuulemma ole erikoisemmin uskon tuputusta.
Kaikilla paikkakunnilla tosin ei srk:llakaan ole aktiivista toimintaa.
Ystävää vailla on paljon ihmisiä, missä kohdata heitä ?
Yksinasuvia taitaa olla kolmannes väestöstä.

Jos jaksaa jossakin vapaaehtoistoiminnassa esim. SPR:n ystävätoiminnassa olla mukana voi tutustua, tuli mieleen lopuksi.
Kun alkaa ystäväksi yksinäisille saa itsekin ystäviä,
juttelukavereita ainakin.

Kynäihminen saa usein kirjoituskavereita.
Seurakuntien keskustelukerhoja kahvittelun lomassa, sekä joillakin on puurolounaita sunmuita sellaisia.

Kauppareissulla kauppakeskusten kahvittelupaikkoihin reippaasti juttelemaan ukkojen seuraan; on ilmoja pidellyt!

Viimeinen lähi ystävä kuoli vajaa vuosi sitteen, 20 vuotta sitten oli vaimon ollessa elossa oli ystäviä liikaa.
Kaupunkin keskustassa näkee joitakin kun harvoin sinne eksyy.
En lähde etsimään, eivät elossa olevatkaan vanhoida välitä seurasta, sairaus, kunto pettänyt.
Lähi ravintoassa ikäluokka muuttunut tuntemattomiin nuoriin.
Näin on tyydyttävä.

Olen 60 m vaihtanut kuntaa muutama vuosi sitten, taas mielessä kunnan vaihto onko hyviä ehdotuksia pohjois- savon asuinpaikoista? vieläkään ei ole löytänyt sitä lopullista paikkaansa.

Täällä on tullut jo hyviä vinkkejä, joilla yksinäisyyttä voi torjua,
tämä masiina on siihen oiva värkki jos ei halua lähteä kotoa mihinkään,
eikä ne ysstävät osaa muuten tulla kuin oman aktiivisuuden pohjalta,
muita ihmisiä omaehtoisesti lähestymällä.

Jos treffipalstat tuntuvat vierailta,
voi osoitteeksi esimerkiksi kirjoittaa" Kaverihaku"
siellä on paljon yksinäisiä ystäviä etsiviä.
Siellä on tietysti paljon nuoria, mutta löytyy sieltä tätäkin ikäluokkaa,
kun vain selaa ja ainahan voi laittaa oman kaverihaun vireille.

Vanha kunnon kirjeenvaihto on hauska tapa tavata ja tutustua ihmisiin,
koskaan ei voi tietää, miten pitkälle kirjeenkirjoittaminen voi johtaa.

Niin yksin oon ................................................... !


https://www.youtube.com/watch?v=2OLFPjq9mDY