Meillä on jo aikuinen lapsi, ollut vuosikausia, reilu kolme vuotta sitten muksu muutti omilleen, asuu toki lähellä, noin viiden kilometrin päässä. Kun talo hiljeni alkoi muija oirehtia, seksi halut katosi ja oli muutenkin alakuloinen ja sanoi mitäs nyt, me jäätiin kahdestaan. No, monesti viikolla jannu on käynyt syömässä ja muutenkin rupattelemassa. Nyt on seurustellut viitisen kuukautta naisen kanssa joka asuu hivenen kauempana, välimatkaa noin 200km, vuoronperää nainen käy poikamme luona ja poika taas sen tyttöystävän luona. Molemmat jutelleet halustaan muuttaa yhteen, aika pian, toki me muutettiin muijan kanssa aikoinaan yhteen 5-6 kk seurustelun jälkeen. Tää nainen oli vaan asettanut ehdoksi että poikamme muuttaa hänen paikkakunnalleen koska naisella vakivirka siellä. Se tuli kuin salama taivaalta kun muija tajus et ei viikolla enää nähdä vaan joskus viikonloppuisin, jäädään ihan kahden. Mulle toi ei ole ollut mikään ylläri, ihmiset kasvaa ja erkanee vanhemmistaan ja lähtihän muijakin aikoinaan kotoaan opiskelujen takia jo 15-16 vuotiaana ja hyvä niin muuten ei oltais yhdessä, elämäni rakkaus ja kumppani. Huomaa vaan kuinka hankalaa äiskällä on päästää jälkikasvusta irti.
Äidin vaikea päästää irti
Anonyymi
675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No kyllähän se ymmärrettävääkin on. Ei vanhemmuus koskaan lopu. ☺
Vaan siis oleellista on tietysti lapsen ikä (aikuinen voi tarkottaa montaa asiaa) tietysti se kuinka kypsäksi sen oman lapsen kokee ja millaiset edellytykset tällä on kaikeen siihen mitä elämä voi eteen heittää. Vaan eipä sitä lopulta voi muuta kuin päästää irti, antaa toisen lentää itse ja olla paikalla, jos ne siivet eivät kannakaan.
Itsekin olisin vähän huolestunut tuollaisesta liitosta. Mun huolestumiseni pohjaa kuitenkin vain sun sanavalintoihis, kun juttua tuossa kerroit. Ne eivät tosiaan saaneet juttua kuulostamaan kaikinpuolin hyvältä. Ne kuitenkin oli vain sun sanavalintoja ja sikäli voivat antaa tilanteesta ihan väärän kuvan.
Miten ei äiti one irtaantumassa lapsosestaan kun korona jyllää
Joo näitä muijia on silloin tällöin, yleensä heistä kuoriutuu hirviöanoppeja, joten hyvä jos poikasi pääsee kauemmas äitylistään.
Harmi, ettette nauti tästä ajasta; tämähän on kuin uusi nuoruus kun lapset on kasvatettu ja ollaan taas parina keskenään ja voidaan periaatteessa tehdä mitä milloinkin ja mitä mieleen juolahtaa; näin me mieheni kanssa tehdään ja naatiskellaan toisistamme!
Minun lapsi taas ei päästä minusta irti kun tulevaisuus pelottaa, ja se ei haittaa minua pätkääkään. Mieluummin asun lapseni kanssa kun jonkun väkivaltaisen narskun😌
"Mieluummin asun lapseni kanssa kun jonkun väkivaltaisen narskun😌"
Niin nehän on ne ainoat vaihtoehdot.
Niin sen vaan kuuluu mennä, vaikka se irrottaminen lapsesta pahalta tuntuu. Varsinkin jos lapsia on vain yksi tai kyse on kuopuksesta. Meillä ainokainen lähti opiskelemaan monen sadan kilometrin päähän, ja välillä on niin kova ikävä, että itkettää. Lapsen elämä on kuitenkin sen lapsen oma elämä, enkä voi muuta kuin toivoa myötätuulta.