Avopuolisoni osti talon juuri ennen kuin aloimme seurustelemaan, ja muutin sitten taloon hänen kanssaan muutaman kuukauden jälkeen. Talo on rakennettu 60-luvulla eikä siinä ole juurikaan mitään parannuksia tai remontteja sen jälkeen tehty. Vessaa on hieman uusittu ja ehkä jotain seiniä alakerrassa maalattu, mutta nekin vähintään 20-vuotta sitten. Suihkutilat ovat täysin vailla lämmitystä, ja keittiö on todella pieni ja ahdas. Talo vaatisi täyden remontin sisäpintoja, ikkunoita ja kattoa myöten.
Alussa suunnittelimme kovasti remontteja, mutta nyt kaksi vuotta talossa asuneena ei mitään remontteja ole vieläkään tapahtunut. Aiemmin mieheni ei vaan jaksanut, ei ollut sopiva hetki tai piti jostain muusta syystä odottaa. Tällä hetkellä ei ole hänellä varaa ottaa lainaa remonttia varten.
Hänellä on myös edellisestä suhteestaan kaksi lasta, jotka asuvat meillä osan ajasta.
Minä en siis omista talosta mitään osaa, ja olen miettinyt että olisi hölmöä mennä itse ottamaan useamman kymppitonnin lainan jonkun toisen talon remontointia varten. En ole myöskään halukas ostamaan puolia hänen talostaan, koska talo ei ole se missä minä haluaisin asua. Suurenkaan remontin jälkeen, kun talossa ei edelleenkään olisi sitä tilavaa keittiötä, tai sen enempää pinta-alaa. Huoneet ovat talossa pienet, ja lasten ollessa meillä tuntuu että kaikki ovat koko ajan päällekkäin eikä tilaa hengittää ole missään. Mieheni kuitenkin rakastaa aluetta jolla talo on, ja puhuu aina siitä miten paljon hän talosta pitää.
Sitten itse kysymykseen, jos olisitte mieheni, pahastuisitteko jos ehdottaisin hänelle että alkaisimme katsoa yhteistä taloa? Koen itse että olisi paljon mukavampaa omistaa se yhteinen koti, jonne kaikki mahtuisi, olisi ainakin se kaksi vessaa (nykyisessä on vain yksi, ja se on todella hankalaa varsinkin silloin kun lapset ovat meillä). Haluaisin että talossa olisi kummankin vaatimusten mukaan asioita, nyt talomme toimii suurinpiirtein sille poikamiehelle, ehkä hän olisi lapsiensa kanssa siellä kolmisteen pärjännyt. Mutta minä en sinne mukaan mahdu ja sovi. Tuntuu vain joskus että hän ei halua ymmärtää minun näkökantaani asioissa jos ne poikkeavat hänen ajatuksistaan ja haluistaan liikaa.
Mietin myös että mitä sitten jos mieheni kieltäytyy, jos ajatus talon myymisestä ja yhteisen etsimisestä ei tule hänellä kuuloonkaan? Tai jos hän toteaa siihenkin että no joo ehkä, mutta ei nyt vielä pitkään aikaan? Pitääkö minun sitten vain tyytyä asumaan hänen talossaan?
Alussa suunnittelimme kovasti remontteja, mutta nyt kaksi vuotta talossa asuneena ei mitään remontteja ole vieläkään tapahtunut. Aiemmin mieheni ei vaan jaksanut, ei ollut sopiva hetki tai piti jostain muusta syystä odottaa. Tällä hetkellä ei ole hänellä varaa ottaa lainaa remonttia varten.
Hänellä on myös edellisestä suhteestaan kaksi lasta, jotka asuvat meillä osan ajasta.
Minä en siis omista talosta mitään osaa, ja olen miettinyt että olisi hölmöä mennä itse ottamaan useamman kymppitonnin lainan jonkun toisen talon remontointia varten. En ole myöskään halukas ostamaan puolia hänen talostaan, koska talo ei ole se missä minä haluaisin asua. Suurenkaan remontin jälkeen, kun talossa ei edelleenkään olisi sitä tilavaa keittiötä, tai sen enempää pinta-alaa. Huoneet ovat talossa pienet, ja lasten ollessa meillä tuntuu että kaikki ovat koko ajan päällekkäin eikä tilaa hengittää ole missään. Mieheni kuitenkin rakastaa aluetta jolla talo on, ja puhuu aina siitä miten paljon hän talosta pitää.
Sitten itse kysymykseen, jos olisitte mieheni, pahastuisitteko jos ehdottaisin hänelle että alkaisimme katsoa yhteistä taloa? Koen itse että olisi paljon mukavampaa omistaa se yhteinen koti, jonne kaikki mahtuisi, olisi ainakin se kaksi vessaa (nykyisessä on vain yksi, ja se on todella hankalaa varsinkin silloin kun lapset ovat meillä). Haluaisin että talossa olisi kummankin vaatimusten mukaan asioita, nyt talomme toimii suurinpiirtein sille poikamiehelle, ehkä hän olisi lapsiensa kanssa siellä kolmisteen pärjännyt. Mutta minä en sinne mukaan mahdu ja sovi. Tuntuu vain joskus että hän ei halua ymmärtää minun näkökantaani asioissa jos ne poikkeavat hänen ajatuksistaan ja haluistaan liikaa.
Mietin myös että mitä sitten jos mieheni kieltäytyy, jos ajatus talon myymisestä ja yhteisen etsimisestä ei tule hänellä kuuloonkaan? Tai jos hän toteaa siihenkin että no joo ehkä, mutta ei nyt vielä pitkään aikaan? Pitääkö minun sitten vain tyytyä asumaan hänen talossaan?
Vastaukset 25
Vanhimmat
En ole mies, joten en varmaankaan osaa kauhean hyvin samaistua juuri miehen mielenmaisemaan. Vaan siis en mä ainakaan siitä automaattisesti hermostuisi tai loukkaantuisi. Kaikki asiat voi sanoa ja muotoilla niin monella tavalla.
Vaan jos miettisin tuota ihan puhtaasti omalle kohdalleni niin aikamoisen savotan saisi toinen tehdä, ennen kun mä olisi valmis omasta asunnostani luopumaan. Mä olen elämässäni niin monta kertaa muttanut ja asunut niin monessa "kämpässä", että nykyinen kodilta tuntuva asuntoni on ihan luksusta. Ja jos toisen ajatukset ja toiveet siitä uudesta asunnosta vielä poikkeaisivat rajusti siitä mitä koti mulle on niin siinä oltais aika ylittämättömissä ongelmissa. Mä en enää ikinä muuta mihinkää "kämppään", jossa vain asustelen, tuntematta olevani kotona.
Ei kait nyt tuommoisesta ole aihetta pahastua. Yhtälailla sinulla oikeus tuntea talo jossa asut kodiksi. Jos teidän ajatus on viettää ns. Loppu elämä yhdessä. Täytyyhän teillä olla silloin myös yhteinen koti jossa molemmat kokevat olonsa hyväksi. Tuskin nyt pahastuu jos selität asian. Tietenkin täytyy ymmärtää jos se ei ole taloudellisesti mahdollista niin ei sitä voi silloin vaatia. Ja meneekö kaupaksi talo johon ei tehty mitään remontointia helposti edes kaupaksi . Tulee vain mieleen. Meille ainakin oli tärkeää että omistetaan talo yhdessä eikä se vain toisen. Vaikka mies olisi saanut isomman lainan yksinään. Talo on kuitenkin aina vaan talo ja ihmiset jotka siinä asuu tekee siitä kodin.
Jos todella tunnet olosi vaivautuneeksi miehen kodissa, eihän sinun ole pakko asua siellä pysyvästi!
Hanki oma sunto, joko vuokraamalla tai ostat oman. Ehkä vuokraus toimisi, ellet ole kovin innostunut pysymään tuolla alueella hamaan tulevaisuuteen.
Kerrot että rempallaan oleva talo on miehen mielestä aivan täydellinen juuri hänelle ja lapsilleen. Tuohon sinun on aiheetonta puuttua - joko hyväksyt tai hylkäät sen. Tunnet olevasi siellä liikaa lasten vierailujen aikana. Siinä toinen hyvä syy hankkia oma tupa, oma lupa.
Vähän aiheen sivusta:
"Sitten itse kysymykseen, jos olisitte mieheni, pahastuisitteko jos ehdottaisin hänelle että alkaisimme katsoa yhteistä taloa?"
Ei hyvänen aika millainen parisuhde onkaan, jos ei voi puhua näinkin neutraalista asiasta? Kyllä tuollaisesta pitää voida puhua. Tietysti lähestymiskulmaa voi miettiä. Ei ehkä niin, että haluan pois tästä paskatalosta ja sinäkään saatana et saa aikaiseksi sitä puhumaasi remonttia.
Ei ole mielestäni ihan parisuhteen palikat kohdallaan,
_ asut talossa josta et pidä
- asut paikkakunnalla, josta et pidä
- et uskalla puhua hänelle melko tavallisesta asiasta
- sinulla on tunne, ettei hän HALUA ymmärtää sinua
En minä siis paikkakuntaa vihaa, täällähän koko omakin elämäni on 😄 tarkoitin alueella siis lähinnä ihan vain kyseistä asuin aluetta, enkä tarkoittanut että itselläni aluetta vastaan mitään olisi vaan tarkoitin vain että koska mieheni pitää alueesta niin paljon niin en usko hänen ihan heti haluavan muuttaa toiselle alueelle.
Ja olet ihan oikeassa, parisuhteessamme on paljonkin ongelmia. Mieheni valitettavasti on sitä tyyppiä joka ottaa kaikki asiat mistä yrittää puhua, henkilökohtaisena hyökkäyksensä itseään kohtaan. Hän luulee aina että kaikki syyllistävät häntä ja että kaikki olisi hänen vikansa. Pelkään siis kyllä että jos ja kun otan tämän asian puheeksi, niin hän tulee pahastumaan/loukkaantumaan asiasta, ja pelkään että hän ei missään nimessä halua talosta luopua.
Oletteko sitten puhuneet tästä kommunikaatio-ongelmasta? Voisit aloittaa keskustelun vaikka sanomalla että: "Nyt toivoisin, että voisimme keskustella rauhallisesti. Sinulla ei ole mitään syytä hätääntyä/kiivastua(/mitä ikinä tunteekaan), sillä minä en halua pahoittaa mieltäsi mitenkään. Minua vain vaivaa eräät asiat, joista haluaisin keskustella kanssasi. Voit kertoa tuntemuksistasi tässä samalla, niin käsitellään niitä yhdessä. Kun aikaisemmin olen huomannut, että sinulle on tullut tuntemuksia, joita en ole tarkoittanut aiheuttaa".
Eli valmistella häntä kuulemaan asian, joka saattaa olla hänelle negatiivinen, tehdä mahdollisimman pehmeä lasku siihen, ja tehdä se hitaasti, jotta hänen mielensä ehtii tottua tilanteeseen sekä tuntea olonsa turvalliseksi, eikä heitä kerralla kaikkea eteen, jolloin tunteetkin menevät nollasta sataan. Yhdessä rauhoitutte ennen keskustelua, ja vaadit rauhallisuutta ja rakentavaa keskustelua koko keskustelun ajan. Ennen kaikkea sinun pitäisi osoittaa ymmärrystä hänen mielipiteelleen, mutta kertoa kuitenkin, että sen mukaan teet sitten omat ratkaisusi jatkon suhteen.
En pysty samaistumaan mieheesi koska mieleeni ei olisi edes juolahtanut tehdä tuollaista yksipuolista ratkaisua.
Toisaalta tuo tekee pelin selväksi. Älä odota mieheltäsi jatkossa mitään yhteistä pysyvää!
Yksipuolinen ratkaisu ostaa asunto oman mielen mukan sinkkuna ollessa? Aloittajahan sanoi, että mies osti talon ENNEN heidän seurusteluaan. Kenen mielipidettä sinkun pitäisi asuntoa ostaessaan kysellä?
Lukaisin aloituksen uudelleen.
Miehellä ei ole mitään syytä närkästyä kohennusehdotuksista mutta päätös remonteista on miehen ja miehen päätöksiin mukautumisesta on naisen.
Olen elänyt hyvin erilaiset vaiheet. Vaimoni ei ole koskaan purnannut tarjoamiani puitteita vastaan. Asuimme alkuun -47 rakennetun rintamamiestalon yläkerran keittiö-kammari asunnossa.
Hiljalleen taso koheni mutta sen suhteen ei tullut vaatimuksia.
Yhden ainoan kerran vaimoni ilmaisi kantansa. Olimme vuoden sisällä muuttaneet kahdesti paikkakuntaa. Ensimmäinen tenava kulki mukana takapenkillä pahvilaatikossa.
Vaimoni odotti seuraavaa.
Silloin hän sanoi toivovansa, että olisimme siinä asunnossa hieman pitempään.
Olimme pari vuotta jonka jälkeen muutimme SAMALLA paikkakunnalla suurempaan.
Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että minä vastasin ja kustansin kaiken.
Asut itse tuolla ilmaiseksi?
Ota asia puheeksi siltä kulmalta, että et oikein viihdy tuossa murjussa ja olisi mukavaa, että tehtäisiin asialle jotain.
Jos muuten teillä menee hyvin, niin voit kyllä hyvin ehdottaa yhteisen kodin hankintaa, ehdottomasti älä anna rahaa remonttiin tai osta puoliosuuksia murjusta mistä et tykkää!
Jos miestä ei kiinnosta, niin muuta omaan kämppään ja jatkatte seurstellen tai etsit uuden kullan.
Terveisin
Setä mies
Talo on rakennettu kukkulalle?
Kalliolle kukkulalle
Kakun päälle
Elämä on kompromisseja, ne täydelliset kulissitkaan ei takaa mitään. Ja jäähän sulla rahaa säästöön jos et vuokraa maksa, vaikka sijoitusyksiön hommaat. Alkaa se miehes talo näyttään oikein hyvältä kun rahaa karttuu ku huomaamattaan. Naiset yleensäkki liikaa seinien perään ja lasten majoitus nyt ohimenevä vaiva. Mitä pienempi asunto, vähemmän aikaa menee roinan haalintaan ja siirtelyyn paikasta toiseen. Osta pihalle joku leikkimökki omaksi paikakses, jonne pääset pakoon tarvittaessa.
Minun mies alko vaatia remppaa heti kun muutti luokseni ja sanoi ettei viihdy kovin pitkään jos ei ole kunnon saunaa ja kylppäriä ja sekä avokeittiötä. Tein sitten ratkaisuun että myyn talon ja etsimme uuden tilavamman jonka myös löysimme mutta siihen piti kuitenkin sauna ja kylppäri remontoida. Se kävi kätevästi koska mieheni osaa raksahommat ja sillä on raksa kavereita ja tuntee firmoja jossa itse ollut töissä niin pyysi apua ja remppa kesti vain kuukauden ja sanoi että kaikki tehdään heti kuntoon ettei tarvii sitten 10 vuoteen mitään tehdä.
Ainahan jotain pikku korjattavaa on koska omakotitalossa asuu ja pihaakin piti vähän siistiä mutta mies tekee ahkerasti heti kaikki hommat. Yks puu pitii kaataa ja salaojaa kaivaa. Sitten oli paljon kaikkea turhaa kasvia joten niitä kaivettiin ylös ettei rehota joka puolella. Ei kai siitä nyt suuttua voi jos haluaa itselleen paremmat olot asua joten voi ehdottaa uuden talon etsimistä tai remonttia.
Omakotitalossa on aina remontoitavaa. Jos ei sitä ymmärrä asumismuoto on väärä.
Paljonko remontointi maksaa? Se maksaa juuri niin paljon kuin on vara sijoittaa. Itselläni on mennyt tänä vuonna reilu 6000€.
Remontilla on myös tapana levitä. Kun yhden asian saa korjattua, joku asia vieressä vaatii korjausta, remontista johtuen.
Miehesi tarjoaa sinulle kodin, mutta et halua osallistua kustannuksiin, kuitenkin toivoen suuria parannuksia. Eikö se ole vähän kohtuutonta?
Tuskin asia muuttuu kotia vaihtamalla.
Mielestäni eron ainekset ovat jo ilmassa. Eikä syy suinkaan ole miehessäsi.
Onkin siis mieheltäsi pelkästään järkevää, harkita itse. Vaatimuksille tuskin tulee koskaan loppua. Kerron tämän 30vuotisella kokemuksella. On myös erittäin kallista korjata niitä virheitä, joita exän vaatimuksesta taloon on tehty. Joihinkin ei edes ole varaa, vaikka talouteni onkin kunnossa.
Remonttia pitää tehdä myös talon ehdoilla. Se on naiselle vaikea käsittää.
Minä ymmärrän että ok talossa on aina remontoitavaa, miehestäni en ole niin varma. Talo tosiaan myös on siinä kunnossa että se olisi ihan PAKKO rempat, eikä siihen pari tonnia riitä kun katto vuotaa, keittiö ei toimi, suihkutilat on kellarissa vailla lämmitystä ja kaikki loput pinnat talossa repsottaa. Mutta mieheni nyt vain totesi ettei hänellä ole siihen vielä pitkään aikaa varaa. Minä olen alusta asti ollut maksamassa puolia remontista vaikkei talo minun olekaan. Mutta siltikään miehelläni ei olisi kuulemma nyt varaa. Sitten aloin miettimään järjen äänellä, miksi minun pitäisi ottaa monta kymmentä tuhatta lainaa, rempatakseni jonkun muun talo, josta en eron tai hänen kuollessa saisi mitään? Eli maksaisin siitä että hänen lapset saavat joskus talon periä...
Ilmaiseksi en talossa asuu, en maksa mieheni lainaa, minulla on omakin omistus asunto, eikä miehenikään sitä lainaa maksa. Mutta maksan puolet kaikista juoksevista kuluista, myös hänen lastensa ruoat.
Talossahan ei siis myöskään ole minun huonekalujani, vaan kaikki on hänen vanhoja, kuluneita poikamies tavaroitaan. Sellaisia halpoja joita ostetaan ekaan kämppään kun ei muuhun ole varaa. Kyse ei ole siitä ettenkö ostaisi ja hankkisi uusia huonekaluja ja sisustaisi kotia, vaan kun sekään ei oikein ole hänen mieleensä.
Nyt joka tapauksessa otin yhteisen talon oston puheeksi hänen kanssaan. No vastaus oli että juurihan hän on tämän ostanut, että katsotaan sitten joskus tulevaisuudessa. Harmitteli etten viihdy talossa, muttei nyt voi sille mitään. Erillään hän ei ala asumaan joten ei kai tässä muita vaihtoehtoja ole kuin lähteä. En minä voi koko omaa elämääni ja halujani sivuuttaa vain sen takia että toinen ei näe kuin oman napansa.
Kovin mustasukkainen yleensä neuvotaan heti jättämään.
Vanha omakotitalo vaatii aina rahaa huoltamiseen, se on fakta. Liian ahdasta taas pitää laajentaa ja se maksaa. Joten ehkä olisi parempi hankkia uudempi ja isompi tarpeisiin sopiva yhteinen talo... tai vain toisen omistama talo, jonka lainat se omistaja maksaa. Asiasta olisi voitava keskustella ihan järkevästi, ilman suurempia tunnekuohuja.
Mun oma kokemukseni, elämisestä eronneen miehen kanssa; ei ole mairitteleva kokemus.
Mies hankki osakehuoneiston, 3h keittiö, wc &kylppäri, vh ja parveke.
Pari poikaa saivat oman huoneen ja toinen makkari jäi sulhaseni minun käyttööni.
Pojat olivat usein isänsä hoidossa, jolloin minä huolehdin myös heidän kuljetuksestaan esikouluun ja tarhaan. Valmistin ruuat, siivosin ja pyykkäsin, kylvetin pojat, luin iltasadut jne.!
Näin jälkeenpäin suoraan sanottuna minä piikosin, miehen perhettä oman työni ohella. Hän ei olisi kyennyt muutoin pitämään lapsiaan luonaan, joten mä taisin mahdollistaa koko elintavan omalla kotityö panoksellani. Riitahan siitä lopulta tuli, kun minun vastuu alueeni kasvoi päivä päivältä. Mies muutti lopulta ex- vaimonsa kanssa yhteen; siihen samaiseen kolmioon, ... jonkin ajan kuluttua meidän erostamme.
Tulin suoraan sanottuna; hyväksikäytetyksi!
Joten kaikki on mahdollista tässä raadollisessa maailmassa.
Selvitä ihmeessä oma tilanteesi, keskustelemalla miehesi kanssa avoimesti bropleemasta; joka sinua vaivaa ja teidän suhdettanne.
Yhteisen talon katsominen ja ostaminen vaatisi kummankin taloudellista sitoutumista. Miehen myytyä talonsa, hän saisi oman sijoituksen taloonne, mutta sinun tulisi todennäköisyydellä ottaa laina.
Erottuanne tilanne hankaloituu entisestään.
Mieheni on omistanut nykyisen talonsa 2 vuotta, että eipä hän siitä uuden talon osuutta saisi myydessä, korkeintaan laina siirtyisi uuteen taloon. Itselläni taas on säästöjä sekä omistus asunto joka tällä hetkellä vuokrattuna. Jos itse myisin sen, saisin siitä jonkun verran ekstraa uuttaa taloa varten.
Jos ero tulisi kun omistaa yhteisen talon, olisi se toki varmaan hankalaa, mutta sinäänsä yksinkertaista että joko toisen pitäisi ostaa toinen pihalle tai yhdessä laittaa talo myyntiin. Vaikeampaa se on kun vain toinen omistaa talon. Tapahtui mitä tapahtui, eron tullessa minä olisin aina se joka joutuu lähtemään. Enkä saa mitään vaikka olisin minkälaisia rahoja talon kunnostukseen laittanut.
"Jos ero tulisi kun omistaa yhteisen talon, olisi se toki varmaan hankalaa, mutta sinäänsä yksinkertaista että joko toisen pitäisi ostaa toinen pihalle tai yhdessä laittaa talo myyntiin."
Voin sanoa kokemuksesta, että tuo ei todellakaan välttämättä ole yksinkertasta. Se voi olla helppoa, jos kyseessä on helposti myytävä talo, mutta jos ei ole niin se voi olla yks helvetti. Jos vaikkapa se toinen osapuoli haluaa sabotoida talon myyntiä, niin se onnistuu erinomaisen helposti. Oma eksäni roikutti mua mukana talolainassa ja omassa elämässään neljä vuotta ja sitä tilannetta tuntu olevan mahdoton ratkoa käräjäoikeudenkaan kautta.
Aivan absurdi kysymys. JOku loukkaantuisi, joku toinen ei. Jos minä olisin sinä, kysyisin TIETENKIN, ei ole mitään järkeä että elää kituutat talossa, jossa et viihdy ja jossa et halua asua. Mikset voisi muuttaa omillesi, voittehan te siitä huolimatta seurustella, ei seurustelu tai parisuhde edellytä samaa osoitetta
Yrittääkö mies viestiä, että lähde kävelemään.