Useimmat taistelut käytiin keskikorkeuksissa tai jopa matalammalla. Siinä se ei ollut hyvä eikä enää nopea.
Bf-109 G ei ollut hyvä hävittäjä enää 1943-44
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se oli paras, mitä suomalaoset saivat! Saksa ei Suomelle myynyt FW-190- koneita!
Sattuneesta syystä emme voineet ostaa koneita Englannista tai USA:sta!
"Sattuneesta+syystä+emme+voineet+ostaa+koneita+Englannista+tai+USA:sta!"
Fiat G.55 Centauro olis voinut kans olla aika hyvä.
Kun jatkosota päättyi syyskuussa 1944 niin montako mersua suomalaiset olivat 160:sta pois kirjanneet? Niitä näet yksiköillä ei näyttänyt olleen vahvuuksissa kuin jotain 30-40.
Kesäkuun 1944 alussa mersuja oli kahdessa laivueessa yhteensä vain 25 eikä määrä oleellisesti muuttunut kesän aikana.
Suomella oli vaikeuksia kouluttaa nopeasti riittävä määrä lentäjiä mersun puikkoihin! Mersu oli tunnetusti haastava kone nousussa ja laskussa eikä kaikki ’vanhat parrat’ sitä oppineet käyttämään! Mersujen tulo oli joka tapauksessa Suomen hävittäjätoiminnan pelastus!
Höpöhöpö. Suomalaiset juurikin oppivat nousemaan ja laskemaan mersulla. Homma onnistui ihan hyvin, kun se tehtiin kolmella pyörällä.
Osa vanhoista Brewster-tähdistä ei koskaan päässyt mersu-kuskiksi! Yksi rikkoi kolme mersua lähdössä ja se riitti!
Kukas se oli? Suomi ei tainnut menettää, kuin neljä mersua nousuissa ja laskuissa kaikenkaikkiaan.
Vuoden 1943 Suomen ilmavoimien hävittäjähankintahakuun ei tullut kuin yksi ehdokas, Messerschmitt 109. ; )
” Useimmat taistelut käytiin keskikorkeuksissa tai jopa matalammalla. Siinä se ei ollut hyvä eikä enää nopea.”
Se OLI sekä hyvä että nopea hyvän ohjaajan käsissä ja jo vanhentuneen Brewsterin jälkeen se palautti suomalaiset lentäjät kaluston suhteen takaisin tasavertaiseen asetelmaan moottoritehon ja aseistuksen suhteen punapilottien kanssa!
Kaikkiaan suomalaisille Messerschmitteille ilmoitettiin 663 ilmavoittoa niiden taistelukäytön aikana. Konetyypillä parhaiten menestynyt suomalainen oli Ilmari Juutilainen, joka ampui alas Bf 109:llä kaikkiaan 58 vihollista. Uudempi tutkimus arvioi että noin 1/3 lentäjien ilmavoittoväitteistä olisi ollut todellisia pudotuksia. 102 Messerschmittiä selvisi sodasta, joista 60 jatkoi palvelusta sodan jälkeen loppujen ollessa varastoituna rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti.
"Konetyypillä parhaiten menestynyt suomalainen oli Ilmari Juutilainen, joka ampui alas Bf 109:llä kaikkiaan 58 vihollista. Uudempi tutkimus arvioi että noin 1/3 lentäjien ilmavoittoväitteistä olisi ollut todellisia pudotuksia."
Juutilainen väitti pudottaneensa 128 neuvostoliittolaista konetta, näistä 94 on pystytty varmistamaan mm. NL:n radioliikenteestä, tai esim. siitä, että koneen hylky on löydetty maasta. Juutilaisen osalta voidaan siis todeta, että noin kolme neljäsosaa on ollut todellisia pudotuksia.
Nuo mainitsemasi 58 pudotusta mersulla on niitä vahvistettuja.
Itärintamalla taistelut käytiin tosiaan matalalla. Neuvostoliiton parhaat hävittäjät, kuten La-5 ja kesästä 44 eteenpäin La-7 olivat matalalla joko aika tasoissa, tai hieman Bf 109G -malleja vahvempia.
Suomen 1942 mallin G-2 oli matalalla aika tasainen 1943 mallin La-5FN -hävittäjän kanssa, 1943 -mallin G-6 oli hieman parempi. La, kuten myös Jak menettivät suorituskykyään nopeasti korkeammalle mentäessä.
NL käytti Suomea vastaan loppuun asti paljon LaGG-3 hävittäjiä, mitkä olivat olleet aika köykäistä kalustoa jo 1941. Myöskin 42-43 talvella taistelukäyttöön tullut kovasti netissä kehuttu Jak-9 jäi nopeudessa 109:lle aika reippaasti ja selviytyi sitä vastaan ainoastaan matalalla.
Lavotshkinin jälkeen paras neukkukone Suomen rintamalla oli P-39N. La-7 ja Jak-3 koneita ei juurikaan ehtinyt Suomea vastaan.
Saksan ja Neuvostoliiton välillä aika kova vehje oli Jak-9U, mutta se tuli vasta loppuvuodesta 1944. Se kyllä päihitti minkä tahansa 109G-mallin matalalla lennettäessä ja Focke-Wulfitkin A-9 ja D-9 malleja lukuunottamatta.