Kuinka suuri osa parisuhde on elämästänne?

Parisuhteen merkitys vaihtelee elämän mittaan. Uusi lähes symbioottinen versus vakiintunut muullekkin elämässä tilaa jo antava. Sen erottaa muista suhteista intiimiys, henkinen ja fyysinen läheisyys. Turvasatama elämän karikoilta. Työ, lapset ja muut sosiaaliset suhteet kuitenkin sisältöä elämään tuovia. Lapset vain lainaa, työstäkään pidä elämän tarkoitusta ottaa. Ne omat sisarukset toki ovat sitten niitä elämän pitkäikäisimpiä suhteita.

Minulle on tosi tärkeä jos on rauhallinen kumppani mutta olen introvertti niin tykkään olla itsekseenkin.

Olen nykyisin onnekas, kun minun ei tarvitse asiaa edes miettiä. Saan niin paljon rakkautta kuin haluan ja tarvitsen. Olen onnellinen, se riittää.
Ei ole tarvetta miettiä, meneekö hänen lapset tai sukulaiset edelleni?

Päinvastoin, voin keskittyä siihen, että kaikilla meillä on hyvä olla. On myös hämmästyttävää, miten hänen teini-ikäinen poikansa toivoo meidän olevan onnellisia, äitinsä kanssa. Yhtyeinen asia on myös huolehtia pojan onnellisuudesta.

Hän on saanut myös itseni innostumaan työstäni uudelleen. Se taas tukee onnellista yhteiseloa. Hän itse on korkeasti koulutettu arvostetussa asemassa. Hän voi aivan hyvin hehkuttaa duunarityötäni esimiehelleen proffalle, aivan kuin se olisi erityisen hienoa.

Omat lapseni, eivät pidä yhteyttä, kuin joulukortilla. Kiitos exän.

Olemme samalla puolella. Se tuntuu omituiselta. Siihenkin pitää opetella. Vaikka suhteemme on kestänyt jo vuosia, rakkaani ei ole koskaan puhunut minulle epäkunnioittavasti. Kyllä hän tahtoo monien asioiden muuttuvan vielä paremmaksi. Hän osaa aina perustella kantansa, on myös valmis kuuntelemaan. Asioista puhutaan niin kauan kuin molemmat on tulleet ymmärretyksi.

Ensimmäisen kerran elämässäni tunnen olevani rakastettu. Onko muulla mitään väliä?

Seuraisin ihanaa naistani ihan joka paikkaan. Tämä erossa olo saa mut niin surulliseksi. Pelkään että hänellä on jo uusi mies.

Mun elämässä parisuhde on 100% tärkeä.
Puoliso on ollut läsnä elämässäni nyt jo 48 vuotta. Hän on minulle äärettömän rakas.
Parisuhteeseemme kuuluu: yhdessä elämistä, hellyyttä, rakkautta, seksiä, arjen hyvien ja vähemmän hyvien asioiden jakamista. Yhdessä vanhenemme toinen toistamme tukien.

Emme elä näin eläkkeelläkään ollessakoko ajan symbioosissa kylki kyljessä toisessa kiinni vaikka viihdymmekin erittäin hyvin keskenämme. Meillä on yhteisiä ystäviä, on omia ystäviä ja erilaiset harrastukset. Puoliso oli työelämässä mukana 48 vuotta, minä 46 vuotta. Kummallakin on yhä siteitä entisiin työpaikkoihin ja niissä porukoissa tapahtuviin rientoihin ja "perinnejuhliin".

Mikä menee parisuhteen edelle; Jos olisi joko puolison, minun tai lastenlasten hengen pelastamisesta kyse, lapset ja lapsenlapset tulisivat meillä molemmilla ensin. Heidän hyvinvointinsa on meille kummallekin sydämen asia. Aivan varmasti kumpikin meistä pelastaisi lapset ja lastenlapset.

Miten eroaa muista suhteista: En tiedä mitä tarkoitat muilla suhteilla. Ei ole niistä minkäänlaista kokemusta. En ole tavannut ketään toista puolisoni veroista ihmistä johon olisin rakastunut, en koko elämäni aikana.
Ystävyyssuhteista eroaa aivan valtavasti. Puolison kanssa jaetaan syvimmätkin tunteet niin hyvässä kuin pahassa, ystävien kanssa vain jotkut tarkkaan valitut asiat.

Ei tuossa nyt kamalasti pohdittavaa ole. Nykyään kun elelemme mieheni kanssa taas kahdestaan, lasten lennettyä jo maailmalle, parisuhde on tärkein ihmissuhteeni. Rakastan ja kunnioitan lapsiani mutta suhde heihin on toisenlainen kuin mieheeni. Lapset ovat tärkeimmät mutta parisuhde on ihmissuhteistani tärkein.

Kun elettiin lapsiperhe arkea, parisuhteen merkitys korostui eri tavalla; oli niin paljon kaikenlaista muuta.

Omia ystäviä on meillä molemmilla ja nekin ovat tärkeitä ihmissuhteita.

Enpä voi sanoa pariauhteen olevan iso osa elämääni, kun sellaista ei ole.

Mitä tuohon minkä edelle menee ja mikä menee edelle kysymykseen tulee niin mä en koe sitä kauhean terveen suhteen merkiksi, jos tarvii pohtia tuollasia. Varsinkin, jos ne vaatimukset "edelle asettamisesta" tulisi sieltä puolison puolelta, niin enpä suostuisinko tuollaisia toteuttamaan.

Mulle parisuhde on elämän jakamista toisen kanssa. Niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Miten se eroaa muista tärkeistä ihmissuhteista ... no itselleni ei juuri mitenkään muuten kuin, että siinä on se seksuaalinen elementti mukana ja että elämä jaetaan tiiviimmin yhdessä.

Parisuhde on osa elämääni.

kaiken muun edelle.

Kyl oma hyvinvointi menee parisuhteen edelle..

Parisuhde ? Kukapa se tuollaiseen ikeeseen itsään alistaisi . Minusta Naisen pitää olla vapaa .

En ole ajatellut parisuhdetta. Nyt tuntuu siltä että yksi kauan kestänyt ja loppunut parisuhde riitti minulle. En pidä yksin asumisesta, vaikka olen introvertti. Asun lapseni kanssa.

Kyllä se on kaikkein tärkeintä , että vierellä on se sielunkumppani , paras ystävä ja rakastettu.
Lapset jo aikuisia ja omillaan.
Toivon heille samaa.
Ihanaa kun on joku johon turvata ja luottaa ylä ja alamäissä.
Kyllä se on harvinaista herkkua ja jos joku muuta väittää niin ei varmasti ole saanut mitään vastaavaa kokea.

Me ollaan ukkoni kanssa aina yhdessä. Tehdään työt harrastukset kyläilyt ym aina yhdessä ja rakastan häntä niin suunnattomasti. Ollaan oltu jo 30v liitossa.

Puoliso on kaikki kaikessa.
Suku on pahin.

Minä olen, joillakin elämäni osa-alueilla, kerrassaan, onneton tunari. Olen aina ollut.
Koulukiusattu mies, joka ei kykene toiseksi muuttumaan. Tämä maailmanaika, jossa kyynärpäät ja puukot heiluvat ei kukkakuviopaitaista introverttiromantikkoa juuri kannattele. Ei, kaltaiseni sotketaan suohon. Ja taitavimmat potkijat ylennetään.

Ehkä kirous, tuomio ja elämänkaareni kulku on kirjoitettu jo syntymäni aikaan, tai sitä ennen. Vaikka kuinka yritän nauttia elämästäni, jäytää taustalla voimakas merkityksettömyyden tunne. Se on helevetin raskasta.

Tilastokeskuksen lukujen valossa: yhden hengen taloudet Suomessa 45 %, kahden hengen 33 % ja useamman hengen taloudet 22 %.

Meni vähän pitkäksi kommentti, mutta yritän tällä kaikella sanoa, että muistakaa vaalia parisuhdettanne ja arvostaa kumppanianne. Romantiikka myös hyvä juttu.

Nolla prosenttia👄

Tilulilulii...hihiii

mika , mina otta mita anta...

Parisuhde itselleni on tärkeä, ei sillä ettenkö myös pettäisi. Mukavaa perhe-elämää vietellään, mut jos seksihalut ei kohtaa jolloin sitten käyn salaa vähän höyläämässä toista naista. Ja tarjontaa on hyvin, panemua.net tuntuu olevan täynnä halukkaita jos vaimo ei halukas :D

Asteikolla 0-10 se on pyöreä nolla.
Jos se jotain ajatuksia herättää, niin negatiivisia.
Olen aikuisiästäni ollut suunnilleen puolet parikuhteissa ja puolet yksin, ja parasta aikaa on ehdottomasti tämä yksin olo.
Olen sanonut 9-vuotiaana vanhemmilleni että koskaan en sitten naimiseen mene (enkä ole mennyt) ja lapsia en hanki. Enkä ole hankkinut.
Sen verran lipsahti että nuoruuden tyhmyydessä sitä kulki joukon mukana ja piti jotenkin olla samanlainen kuin muutkin. Piti se mies sitten hankkia ja sitten uusi kun entisen kanssa tuli bänät.
Koskaan en kuitenkaan tuntenut viihtyväni ja aina tuntui väärälle. Viimeisen eron jälkeen uutta en sitten enää ottanut, ja huomasin miten elämänlaatu parani huomattavasti. Siispä elän yksin, en seurustele mutta yksin en ole. Sosiaalista elämää on kun sitä kaipaan, ja on hienoa kun saa linnottautua kotiinsa yksin ja rauhaan silloin kun haluaa eikä kukaan pääse häiritsemään.
Kokemukseni perusteella parisuhde sitoo ja on oltava valmis kompromisseihin.
Vapaana eläminen on juuri sitä, vapaa kahleista. Ystävyyssuhteet ja varsinkin yksi ihan teini-iästä seurannut ystävä ovat tosi tärkeitä. Kaverit ja työkavereista suurin osa ovat omalta osaltaan tärkeätä sosiaalista verkostoa. Enempää en tarvitse ja vapauttani en enää anna pois!

Parisuhde konseptina ei ole koskaan ollut tärkeä. En ikinä erityisemmin etsinyt parisuhdetta, sillä en pitänyt seurustelua erityisen merkittävänä virstanpylväänä tai onnellisuuttani kasvattavana seikkana.

Kun tapasin puolisoni, tuli siitä nimenomaisesta parisuhteesta erittäin tärkeä osa elämää. Ei se mene minkään edelle, ei ole mitään syytä laittaa moisia asioita tarkasti järjestykseen. Joskus on juttuja jotka menevät parisuhdeasioiden edelle, joskus taas parisuhdeasiat menevät muiden asioiden edelle. Terve balanssi on hyvä olla olemassa.

Parisuhde eroaa muista ihmissuhteistani siten, että tunteeni kumppaniani kohtaan ovat romanttiset. Hän on ainoa jonka kanssa haluan olla intiimisti.

Kyllähän se jotain rohmuaa. Lapset menee parisuhteen edelle silti aina, poikkeuksetta.

Ei tällä hetkellä tärkeä, koska olen ollut yksin vuosien ajan. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan ja kenen kanssa.

60-luvun levottomien poikamiesvuosien ajelehtimisen jälkeen elämäni rakentui parisuhteen, eli avioliiton ja perheen ympärille.
Se on ollut ydin ja tarkoitus elämälleni.

En ymmärrä kysymystä "edelle menemisestä"!