Petetyn tuska

Voi järkytys, että ihmiset on idiootteja kun satuttavat rakkaitaan näin :(

onks tuosta pitkä aika? alku shokki on pahin:( toivottavasti sulla on luottoystäviä joille puhua ja purkaa pahaa oloa. Mulle oli tärkeetä puhua myös mieheni kanssa, vaikka ero oli mulle selvä. Uskon kuitenkin että puhuminen on se mikä auttaa. Jos sulla on vaikeeta puhua tutuille, kannattaa ehdottomasti hakeutuu jonkun ammattilaisen juttusille, vaik kynnys tuohon onki yleensä aika korkee.

Sit neuvoisin ottamaan etäisyyttä miehees. Vaikka päättäisitkin mitä, erossa olo auttoi ainakin omia tunteitani ja ajatuksia selkenemään ja varmistumaan.

Mitä ikinä päätätkin sulla on edessäs pitkä taival eheytymisees. itekki oon sen matkan alussa vasta, vaikka tapahtuneista on jo kuukausia. On niin harmi, että tällaista sattuu..:(

Ja älä ihmeessä jää suremaan yksin. vaikka ei koko ajan jaksa puhua ja purkaa, pidä kiinni rutiineista ja menoista. keksi vaikka uutta tekemistä, jos entisessä arjessa on ollut liikaa kotona löhöilyaikaa. se on pahinta..

Mulle se"aika parantaa" on vielä kun joku paha vanha klisee, mut kai se toimii. Ota väliä ja mieti rauhassa. Itse en tuollaista pystyny unohtamaan ja anteeks antamaan, mut kannattaa sitäkin miettii. tosin hyvin paljon sun miehes asenteestakin kiinni..

tsemppiä, kyllä asioilla on tapana järjestyä, mut kynnysmatoks älä jää. meillä on kuitenki yks elämä, ja yks nuoruus vain elettävänä...:)

Kuulosti varmaan naiivilta mutta menin tosiaan kampaajalle ja kosmetologille koska halusin että minut laitetaan nätimmäksi.
Sitten menin erään naispuolisen kaverini kanssa ihan vaan "parille" ja kun siellä huomasin saavani katseita, se helpotti.
Siis ne pelkät katseet jo helpotti itsetunnon palautumisessa.
Ne antoivat sitä tarvittavaa vahvuutta kohdata todellisuus.

samoin. Löysin sunnuntaiaamuna poikaystäväni sängystä toisen kanssa.. Sattuu p*leesti! Pakko jatkaa vaan elämää, vaikka toinen sanois kuinka katuvansa. Miehet huomaa kuinka tärkeä toinen on vasta sitte ku ne menettää sen! Voimia kaikillle.

Mieheni löytyi työkaverinsa sängystä. Kaikki sen työkaverit tiesi asiasta ja myös anoppi. Minä vaan en tiennyt. Järjestin omat häät ja kaikki muut tiesi kuinka mua on höynäytetty. Shokki oli kauhea kun sain tietää. Etsin yhä ensiapua täydelliseen lamaannuttavaan shokkiin.

Se että rakastaa pettäjää sen teosta huolimatta koskee eniten. Mulla on ihan sama juttu. Mies on pettänyt ja hylännyt minut jo kaksi kertaa. Ja nyt ollaan taas yhdessä ja mä vaan pelkään seuraavaa kertaa. Mun miehellä on kans alkoholiongelma ja mun mielestä kaikki meidänkin ongelmat johtuu siitä. Riidat ja pettämiset.. en tiedä.. Kaiken kaikkiaan tätä on jatkunut 2 ja puoli vuotta.

Meillä menee nyt hyvin jos niin voi sanoa. Tulevaisuus näyttää valoisammalta. Mut välillä tunnen itseni niin tyhmäksi. Tuntuu siltä että kaikki nauraa mulle, niinku varmaan tekeekin. Erossa oleminen vaan ei onnistu kovin pitkään. aina ensijärkytyksestä toipuu, mutta painajaiset pettämisistä ei jätä mua vieläkään rauhaan.

Haluaisin sanoa, että älä luovuta. Mikä sun päätös ikinä tulee olemaankaan.

Mä luovutan kohta. En kestä näitä tunteita ja haluaisin pois tästä suhteesta jos vaan saan jostakin voimia lähteä pois..

Muakin petettiin kännissä, vaikka itse en häntä teosta kiinni saanut. "Ystävät" tiesivät pitkän aikaa, mutta eivät kertoneet mitään. Olen tässä kuukauden päivät pyöritellyt asiaa, enkä oikein ole löytänyt ratkaisua. Yhdessä ollaan kuten ennenkin (pettämistapahtumasta on kuitenkin jo aikaa...), mutta luottamus on melko hataralla pohjalla. Kihloissa oloamme en edes uskalla ajatella, pettäminen kun tapahtui ennen kihlaustamme.

Rakastan miestäni aivan älyttömästi, joten siinä mielessä olen samassa tilanteessa kuin sinä. Ja hän katuu. Jos vain saisi kaiken pyyhittyä pois... Mutta se ei onnistu sitten millään, se on aina taustalla, päättää elämässään sitten mitä vaan. Olen yrittänyt olla yhdessä tapahtumasta huolimatta, sillä menneisyyttä ei voi enää millään muuttaa. Käyttäytymistä kylläkin. Nyt katselen, tapahtuuko repsahdusta alkoholiin. Itse asiassa kerran jo tapahtuikin, mutta onneksi ei muuta vakavaa... Olen antanut miehelleni toisen mahdollisuuden, uskon niin, mutta elämästä ei koskaan tiedä. Ehkä joskus minun tulisi päästää irti. Nyt en vielä halua/osaa.

Toivottavasti sinä pääset jaloillesi. Ensimmäiset päivät ovat hankalia. Myöhemmin osaa ehkä katsoa asioita hieman kauempaa. Älä menetä järkeäsi, anna kaikkien tunteiden tulla esiin, kunnes tiedät mitä oikeasti tunnet. Ja ennen kaikkea, kuuntele järkevästi miestäsi. Jätä ruusunpunaiset linssit sivuun. Sinua on petetty. Sitä tapahtuu ihan oikeasti. Ei vain muille. Mutta sinä selviät.

lukea tätä viestiketjua. Itse olen täysin varma oman mieheni uskollisuudesta, niin siis silloin kun hän on selvinpäin. Hän juo melko paljon ja minä en aina jaksa olla mukana (vahtimassa). Hänellä on myös tapana juoda itsensä todella humalaan ja nimenomaan näissä tapauksissa pelkään, että hän hyppää toisen matkaan. Jälkikäteen hän ei näistä ryyppyreissuistaan muista juurikaan mitään.

Haluaisin uskoa parasta, mutta en uskalla luottaa. Tämä repii suhdettamme enkä kuitenkaan halua olla miehelleni mikään riippakivi, joka roikkuisi aina mukana kun hän lähtisi ulos. Tiedän, että tämä johtuu hyvin pitkälti omasta epävarmuudestani, sillä minua on aikaisemmassa vakavassa suhteessani petetty kaikin mahdollisin tavoin.

Toivotan teille kaikille pettyneille ja loukatuille voimia. Ja kaikesta huolimatta aurinkoista kevättä.

Kaikki ei voi palata ennalleen. Surullista, mutta niin se vain on. Siksi toiseksi, alkoholi on helppo laittaa ekojen syyksi... liian helppo.

Itse olen kokenut saman kuin sinä, joten tiedän miltä susta tuntuu. Se on niin vaikea lähteä siitä tutusta suhteesta, vaikka sisimmässään tietää että on ohi.Mä rohkaisin itseni, otin avioeron, muutin omaan asuntoon, tapasin ihanan miehen ja nyt kun ex-miehen pettämisestä on kulunut 2 vuotta, olen tällä hetkellä onnellisesti naimisissa. Tiedän kuinka vaikeaa voi olla irrottautua entisestä, eikä osaa kuvitella olevansa kenenkään muun kanssa, mutta takaan että löydät paremman miehen jos rohkaiset nyt itsesi. Sinun täytyy vain ottaa se ensi askel, ja sanoa itsesi irti miehestäsi, ja heti kun olet niin tehnyt, tiedät että teit oikein.
Älä tuhlaa aikaasi mieheen joka ei ole sun arvoinen! Ansaitset niin paljon parempaa!

Pakko kirjottaa mun oma tarina kun niin monille muillekin on käynyt samoin. Mä sain tammikuussa tietää että mieheni oli pettänyt mua työkaverinsa kanssa, mieheni sanoi silloin että kysessä oli vaan yhdenillan juttu. Mutta sitten n.kuukausi sitten sainkin selville että tämä "yhdenillan" juttu olikin jatkunut selkäni takana kolme kuukautta, jonka aikana he olivat olleet yhdessä satunnaisesti n.5 kertaa ja se loppui siihen kun sain selville että kysessä ei todellakaan ollut yhden illan juttu. Mieheni katuu tekoaan ja sanoo että hänellä ei ole minkäänlaisia tunteita tuota toista naista kohtaan, kyseessä oli siis vain seksisuhde. Nainen oli hänestä yli kymmenen vuotta vanhempikin.
Meillä on kaksi pientä lasta ja yhdessä ollaan oltu melkein viisi vuotta. Tuska mitä tunnen sisälläni on aivan kammottavaa, se on vienyt aika ajoin kaiken toiminta kykyni. Välillä tuntuu että yritän ihan turhaan vielä pitää tätä perhettä kasassa. Pelkona koko ajan päässäni pyörii se että entä jos mieheni edelleen on sen naisen kanssa, vaikka mieheni on sanonut minulle että jos haluaisi edelleen olla tuon toisen naisen kanssa ei hän siinä tapauksessa olisi enää minun kanssani. Luottamus on aika nollassa, samoin itsetuntoni ihmisenä sekä naisena. On päiviä jolloin en tiedä miten jaksan jatkaa ja itken vaan ja on taas päiviä jolloin kaikki tuntuu hyvältä ja en edes ajattele asiaa. Erosta ollaan puhuttu mutta päätetty jatkaa yhdessä koska rakkautta on vielä paljon. Tiedän että tästä yli pääseminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä mutta välillä on vaan niin vaikeaa kun epäilykset kalvaa mielessä todella paljon.
Jostakin kun saisi voimaa ja uskoa siihen että kyllä se aurinko vielä paistaa tännekin... :(