Raha-asiat eron jälkeen

Erottiin ilman suurempaa draamaa, vaikka draaman ainekset siinä oli, kun ex-vaimolle tuli jokin oma kriisi, muuttui täysin, käytös ylimielistä kuin murrosikäisellä, pisti elämänsä uusiksi, vaihtoi työpaikkaa, muuttui pullantuoksuisesta kotiäidistä aggressiiviseksi himourheilijaksi, petti sekä eli kaksoiselämää eroajatusten aikoihin ja lähti vanhan työkaverin matkaan lennosta, kunhan oli ensin varmistanut että uusi suhde lähtisi eloon. Eli varsin epäkypsä ja häikäilemätön tapa erota.

Pidin pään kylmänä erovaiheessa, tein kaiken niin helpoksi kuin mahdollista. Samalla ehdotin että jäisin lapsille ns lähivanhemmaksi, ja että lapsilisät menisi edelleen exälle, joka kävi tälle. Lapset on vuoroviikoin, eli yhteishuoltajuus. Elatussopimusta ei tehty, koska sain tahtoni läpi siinä, ja exä lapsilisät.

Jälkeenpäin hän alkoi sitten vaatia, että tehtäisiin lapsille yhteinen tili, hankintoja varten esim vaatteet yms, jonne kumpikin siirtää 100 euroa per lapsi. Meillä on siis 3 lasta. Lähdin tähän, mutta tuntui kyllä hieman epäreilulta, siinä mielessä, että hän sai lapsilisät, koska oltiin niin epävirallisesti sovittu, toki siitä on merkintä huoltajuus sopimuksessa, mutta en tiedä siitä sitovuudesta, koska huoltajuus sopimuksessa ei tavallaan sovita muusta kuin siitä kummalla lapset asuu virallisesti.

Tein kaiken jouston hyvää hyvyyttäni, lasten edun nimissä. Siitä huolimatta hän kiusaa minua henkisesti eri tavoilla, yrittää hakea minusta reaktioita jne, viivyttelemällä mm lapsien vaihtopäivänä, ja halveeraa minua aina kun joudun olla lasten asioissa tekemisissä. Ihmettelen, että eikö hän nyt voisi olla tyytyväinen, kun on saanut uuden ja paremman miehen, että miksi pitää aina vain kiusata ja provosoida. Toki siis uusi mies ei halua sekaantua perhe-elämään eikä lapset kiinnosta, uusimies ei siis ole tulemassa lasten isäpuoleksi millään tapaa, mikä on tietysti lapsettomalle miehelle täysin ymmärrettävää. Ex-vaimo siis hoitaa lapsiarjen ihan yksistään vuoroviikoin, näin on ollut nyt reilu vuoden ajan.

Sain lopulta puhuttua ex-vaimon kanssa, että rahahommat menee mielestäni vähän epäreilusti. Ja pyysin että hän siirtää lapsilisät jokaisen lapse tilille, ja minä lopetan satkujen maksamisen. Koska laskin lasten menot, ja tuo noin 170 euroa per lapsi (=lapsilisä) on suunnilleen kattanut nuo vaate ja harrastusmenot. Ruokaahan molemmat sitten ostaa omasta pussista lapsiviikoilla. Ex-vaimo suostui tähän pitkin hampain, koska perusteluni oli aika vakuuttavat, ja on nyt siirtänyt lapsilisät lasten tileille joka kuukausi.

Perustelin asiat tuloillamme, ex-vaimo tienaa bruttona noin 45tonnia per vuosi, ja minä 55tonnia. Eli tuloerot ei ole valtavat varsinkaan verotuksen jälkeen, ja lisäksi molempien elatuskyky riittää muutenkin, ilman tasaamisia.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että tuo ex tuhlaa nuo lasten tilien rahat aika äkkiä, toki tarpeeseen vaatteet yms aina menee, mutta hänellä on kova tarve tuhlata rahat, ja nyt on pitänyt usein siirtää lasten säästötileiltä lisää rahaa, koska enää tuo 170 euroa ei riitä koko kuukaudeksi. Laskin että noin 250 euroa per lapsi on lähempänä totuutta, nyt kun ex on alkanut tuhlata rahoja.

Mietinkin mitä voisin tehdä. Tiedän että olen lähivanhemmuuteni ansiosta paremmassa asemassa. Kelassa sanoivat aikanaan, että kumpi tahansa voi hakea lapsilisää, mutta riitatilanteessa lähivanhempi on käytännössä se, kenelle ne vahvemmin menee.

En haluaisi tätä korttia käyttää, koska haluan lähinnä rauhaa. Koko ajan kuitenkin ex provosoi enemmän ja enemmän. Olenkin miettinyt, mitä seuraa, jos luovun yhteisistä tileistä, ja otan ohjat käsiini ja nappaan lapsilisät itselleni, josta maksan sitten lasten jutut, ja laitan loput jonnekin säästöön, vaikka rahastoon, josta lapset saa ne myöhemmin.

Onko exällä mahdollisuus silti päästä noihin rahoihin käsiksi? Miten saisin nämä raha-asiat järkevimmin hoidettua siten, ettei tarvitsisi enää kytätä miten se toinen osapuoli tahallaan tuhlaa rahoja omiin tarkoitusperiinsä. Lisäksi hän myi pieneksi jääneitä vaatteita yms kirpparilla ja ottaa niistä rahat itselleen.

Tiedän että asiasta tulee iso riita, jos nappaan lapsilisät, ja uudelleen järjestelen asiat. Mutta eipä hän sille mitään oikeastaan voi, jos niin päätän tehdä. Mikä olisi moraalisesti oikein? Varsinkin kun exällä itsellään ei tunnu olevan mitään moraalia.