Kaksistaan keskellä luontoa

Kyllä, ihanaa ❤️

Kyllä riittäisi. Se olisi ihan unelmatilanne.

Olis kyllä tosi kiva 🥰

En mä rajattomasti tuollaista jaksais. Tykkään kyllä luonnosta ja rauhasta ja viihdyn pitkiä aikoja vaikka ihan yksinänikin. Se ei tuota suurempia ongelmia, mutta välillä kaipaan sosiaalista elämääkin.

Lisäksi tulevat nämä Suomen vuodenajat. Kesällä ja keväällä ihan kunnon erämökkeilykin, täysin vailla kaikkia mukavuuksia, on ihan kivaa ja sitä jaksaa jopa useamman viikon. Talvella ja syksyllä mun kiintiöni erämökkeilyä tulee kuitenkin varsin nopsasti täyteen. Viikon jaksan ja sitten haluan takaisin moderniin ympäristöön. Täysvarusteltua elämää jaksaisin ehkä talvella ja syksylläkin pidempään, mutta en tosiaan loputtomiin.

Sehän tietysti riippuu siitä, millainen kumppani olisi. Jos "kemiat pelaavat" ja suhde toimii, molemmin puolin mukavasti, se on ihan loistava tapa elää elämäänsä. Itse olen elänyt kymmeniä vuosia tuollaista elämää. Mutta, - silloin molempien on oltava "aikuisia" ihmisiä. Nykyajan narsismiin taipuvaiset, nyt-heti-minä- ihmiset ei kykene elämään tulla tavalla. Bile-hile pellet voivat jatkaa rauhassa kapakoissa riekkumistaan.

Me kyllä kesällä näin asummekin, kesämökillä. Tosin aina on mahdollista käydä kaupungissa ja toki nähdään halutessamme mökkinaapureita. Mutta kyllä, voisin hyvinkin olla pitkiäkin aikoja pelkästään puolisoni kanssa; me viihdymme yhdessä ja puuhailemme myös yksinämme!

Olen koko ikäni asunut maalla.
Lapsuuskodista pois muutettuani, asuin yksin yli 10 vuotta.
Puolison kanssa eletty nyt yhdessä vuosikymmenet. Välillä menee yli 2 viikkoa ettei näe ketään muita. Oikein hyvin ollaan tultu toimeen kaksin.

Sosiaaliset tarpeet voi nykyään tyydyttää monin eri tavoin.
Lapsemme ja lastenlapsemme asuvat ympäri maailmaa. Kuvapuhelut on kovassa käytössä, sähköpostit kulkee, ystäviä näkee joskus, kaupassa on pakko käydä ja aina siellä muutama sana tulee jonkun kanssa vaihdettua.

En kaipaa yhteiskunnan häslinkiä, rauha on hyvä asia.

Äly sitä äly tätä, tulee kuin tuutista, ei hyvä.

Me asutaan maalla. Keskustaan on melkein 10 km ja meidän talon takapihalta lähtee metsää yli kilometri ja sen takana meri että ollaan tässä aika maalaisia.

Me ollaan oltu suurin osa meidän yhdessä olo ajasta kahdestaan. Niin kaupungissa kuin maalla ja korvessa. Pakko kait sen olisi riittää. Aina on netti.

Eikö sieltä maalta sitten koskaan pääsis minnekään? Aika outo alotus. Luonto on ihanaa ja ite tunnen monta maalta kotoisin olevaakin ja harva niistä nykypäivänä pelkästään omassa torpassaan aikaa viettää/viettäis. Luonto on muutoin ihana, rauhoittava, olettaen ettei siellä oo tsiljoonaa ihmistä.

Lyhyet piipahdukset sopivat. Asuminen ei!
Asuimme keskustan kerrostaloissa.
Kokeilimme mökkielämää mutta se loppui kahden kesän jälkeen.

Sen jälkeen loma-ajat vaihtelevaa vaeltelua pitkin Eurooppaa.

Mieltymyksiämme kuvannee parhaiten pitkään jatkunut tilanteemme jossa vapaa-ajan asuntomme ovat suomalaisen ja espanjalaisen kaupunkien keskustojen rantakaduilla sijaitsevat kaksio ja kolmio.
Edes laitakaupunki ei kiinnosta.

Pitkä, kesäinen viikonloppu jonkun tuttavan huvilalla riittää.

En halua asua niin eristyksissä. Mutta en halua asua kaupungin vilskeessäkään. Jossakin missä luonto lähellä, mutta ei kovin pitkää matkaa kauppaan ja töihin pääsee bussilla.

Riippuu ihmisluonteesta mitä kaipaa ja mitä ilman voi elää, toiset kaipaa vähemmän mitään ärsykkeitä ja nauttivat luonnosta, toiset taas koko ajan kaupungissa, elän taajamassa puolison kanssa, luonto on ihan vieressä ja hyvä niin.

Mulle kävisi varsinkin jos olisi kaveri.Mulla on paikka aivan korvessa johon ei edes sähköjä ole vedetty,asuin 23v yksinäni sielä ja meinaan vielä mennä takaisin, tämä liian kaupunki juttu ei sovi minulle.

Minulle kumppanini seura riittäisi, en tarvitsisi muita. Nytkin olemme pääasiassa kahdestaan, ja hänen seuransa on parasta.

Minulle ihanne tilanne ja suuri unelma olisi asua keskellä luontoa kaukana kaikesta muusta. YKSIN.
En haluaisi sinne ketään, vain koiran tai pari, kissa voisi olla ja ehkä muutama kana.
En syö lihaa mutta ihan kaveriksi. Saisivat kotkotella ja ruopsuttaa rattoisasti vapaana.

Tietysti olisi oltava turvattu kulku ihmisten ilmoille kun tarve vaatii.
Jospa tuon voisikin toteuttaa, muuta en kaipaisi!
piintynyt vanhapiika ja sinkkunainen.

Riittäisi hyvinkin. Tosin töissä joutuisin käymään kuitenkin taajamassa.

On ihanaa viettää kumppanin kanssa kahdestaan lomaa keskellä luontoa, mutta omalla kohdalla siitä nauttii erikoisen paljon juuri siksi, että sitä tapahtuu harvakseltaan.

Itselle on tärkeää tavata ystäviä joka viikko ja olla sosiaalisissa kanssakäymisissä myös töissä. Kumppani taas tapaa ystäviään, perhettään ja sukulaisiaan viikottain. Kumpikin harrastaa lajeja, joissa on hyvä olla omantasoinen vastustaja. Keskenään voimme toki silloin tällöin huvin vuoksi pelailla, mutta se on toiselle osapuolelle turhan kevyttä treeniä.

Omassa suhteessa on siis selvää, että kumpikaan ei riitä täyttämään toistensa kaikkia sosiaalisia tarpeita. Molemmat tarvitsee muitakin sosiaalisia kontakteja.

Kuka sitten sen oikean kuvan ottaisi?
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000008325025.html
😂🤣😅

Juu, jos kumppani on seurallinen ja seesteinen.