Pettäjän tarina, osa 1

… jatkoa ...

Niinhän siinä sitten kävi, että varasin meille tämän toisen kanssa hotellin kahdeksi yöksi läheltä vanhempiani. Vanhemmat ovat huonossa kunnossa, joten pääsisin nopeasti heidän luokseen tarvittaessa.

Nainen tuli sitten vanhempieni paikkakunnalle ja mentiin ensiksi syömään. Huomasin heti, että hän oli hieman nihkeän oloinen ja kysyin syytä. Hän sanoi, ettei voi tehdä näin mun vaimolle. Hän kuitenkin sitten ruuan aikana selvästi vapautui ja oli jo lähes normaali itsensä. Kun saatiin syötyä, niin mentiin kirjautumaan majapaikkaan. Siellä sitten juteltiin asioista (aika kipeistäkin) ja levättiin hetkonen, ennen kuin mun piti mennä käymään vanhemmillani hakemaan kamani. Tällä välin nainen oli asettunut taloksi ja odotti mua. Kävimme saunassa ja harrastimme seksiä, jonka jälkeen juteltiin kaikesta taivaan ja maan välillä.

Seuraava päivä sujui iltaan asti mainiosti. Olin luvannut lähteä katsomaan omakotitaloa hänen kanssaan (aikamoiset odotukset siis oli jo). Talo ei kuitenkaan mahtunut budjettiin, kun siinä olisi ollut liian paljoa laittoa. Kävin välillä vanhemmilla, ja illalla lähdimme uuteen talonäyttöön. Tullessamme vielä käytiin hakemassa ruokaa (kello oli paljon). En tiedä, mitä sitten tapahtui, mutta hän muuttui ihan totaalisesti (meni aivan hiljaiseksi, vaikka yleensä puhuu koko ajan). Itse ymmärsin sen niin, että hänellä iskivät realiteetit kasvoille. Omilla rahoillaan hän ei saisi kunnon taloa hankittua Etelä-Suomesta. En oikein osannut lohduttaa häntä. Kävin sitten yksin saunassa, jonka jälkeen katsottiin leffaa. Sen aikana hän ei puhunut sanaakaan, ja kun se päättyi, pestiin hampaat ja käytiin vaan nukkumaan. Olin todella hämilläni tästä muutoksesta.

Aamulla hän oli taas pirteämpi ja halusi seksiäkin. Otimme yhteiskuvia ja suunnittelimme siinä yhdessä seuraavaa tapaamista, joka ei sitten koskaan toteutunutkaan.

Lähdin kotiini Pirkanmaalle ja hän puolestaan Helsinkiin. Viestittelymme tyrehtyi tämän tapaamisen jälkeen. Mä olin mökillä toista viikkoa perheen kanssa ja hän puolestaan sukulaistensa kanssa kotiseuduillaan. Viestittely oli tosi vähäistä siihen verrattuna, mitä se oli aiemmin ollut. Itse tosin laitoin viestin, että pidetään nyt hiljaiseloa, ettei tule epäilyksiä. Ehkä se oli virhe, en tiedä.

Häneltä tuli sitten viikon päästä tapaamisesta viesti, ettei meidän juttu pelitä näin ja ettei hän pysty tähän. Moni asia kuulemma haraa vastaan. Hän halusi kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa jollain tasolla. Samana iltana soitin sitten viimeisen kerran tälle naiselle ja sanoin, että ei palailla ja että tämä oli mun puolesta tässä. Kerroin myös pojista tässä vaiheessa. Ensimmäisen kerran kuulin hänen äänestään, että hän oli poissa tolaltaan. Poistin vielä kännykästä kaikki viestit ja muun median (pari arkaluontoista kuvaakin oli). Ilmoitin tästä myös hänelle.

Asia painoi mua niin paljon, että paljastin koko karmeuden vaimolle. Hän meni aivan hervotto-maksi. Jostain syystä hän kuitenkin antoi minulle lopulta anteeksi. Vaikeita hetkiä on ollut ja on edelleen, välillä olen ottanut ihan nyrkiniskuja vastaan. Vaimon kanssa kuitenkin jutellaan päivittäin tästä ja tehdään yhdessä paljon enemmän asioita (seksiäkin on ollut enemmän viimeisen kuukauden kuin edeltävän kolmen vuoden aikana). Terapiassa olen käynyt sekä yksin että vaimon kanssa. Siitä on ollut jonkinlaista apua.

Nyt kuitenkin huomaan, että kaipaan tätä toista naista välillä aivan älyttömästi - kyyneleet tulevat silmiin tätäkin kirjoittaessa. Kunnioitan silti hänen päätöstään, vaikka sydämeen kirjaimellisesti sattuu. Syytä en ehkä koskaan saa tietää, miksi se päättyi näin. Olisin kuitenkin halunnut sen tapahtuvan kasvotusten. Olen jopa harkinnut etsiväni hänet joskus käsiini ja puhua tapahtuneesta vielä kerran. Siinä on kyllä vaarana, että se maksaa avioliittoni (olen nyt tosi tiukan seurannan alla), mutta ei tällainen poissa olevana eläminenkään ole mistään kotoisin. Tuntuu, että möykky sisälläni vain kasvaa, eikä musta ole kohta iloa kenellekään. En oikein innostu enää edes itselle aikaisemmin tärkeinä olleista asioista. Työ onneksi saa ajatukset muualle välillä.

Avioeroa olen harkinnut ihan jo sen takia, että olen ollut niin paska ja julma vaimolleni. Olen häpäissyt hänet tuplapettämiselläni. En minä ansaitse häntä. Vaikka vaimo on antanut anteeksi, niin hän tuntuu koko ajan olevan takajaloillaan ja odottavan, että milloin ilmoitan lähteväni.

On tämä elämä vaikeaa. Välillä tekisi mieli vaan ottaa kassi ja lähteä. Ei vaan voi, tässä on liian paljon pelissä. Lapset, oma status, jne. Ehkä mä olen itsekäs, selkärangaton pelkuri, en tiedä.

Joku viisas on sanonut, että avioliitto on tahtotila. Sitä tahtoa yritän nyt itsestäni kaivaa.

Saattaa olla, että tämä oli vikatikki kirjoittaa tänne, jos jompikumpi osapuolista tunnistaa itsensä tästä, mutta joka tapauksessa anteeksi ja kiitos pitkästä ja sekavasta avautumisesta.

-JJ-

Pitkä kirjoitus. Tunnistan paljon omasta elämästäni, tosin ex-puolison tempuista enemmälti.

Kyllähän se juttu on niin, että tuollaisiin tekoihin ei ryhdytä, jos avioliitto on kunnossa. Sen puolesta tuo kiemurtelu vaimosi luokse on käsittämätöntä.

Sinun ei myöskään olisi koskaan pitänyt kertoa tekojasi hänelle. Ei toista ihmistä kiusata tuollaisilla asioilla, ne ovat sinun helvettisi.

Jotkut saattavat selvitä tuollaisesta ja avioliitto saattaa jatkua jossain muodossa, mutta minusta teidän liittonne on ohi. Se on tyly fakta, vaikka muutosvastarinta ajaa sinua kiemurtelemaan.

Hyväksy asia ja älä valehtele itsellesi.

Hyvän ja onnellisen parisuhteen tai avioliiton saa hetkessä pilattua. Siihen tarvitaan vain valehtelua ja pettämistä.

Vaikka avioliitto tai parisuhde olisi kunnossa silti jotkut ryhtyy tuollaisiin tekoihin. Riippuu persoonallisuudesta ja elämänarvoista, itsekkyydestä, kuka tuollaiseen ryhtyy. Mutta sen jälkeen parisuhde ei ole enää kunnossa, se on ainakin varmaa. Todella moni taitaa nykyaikana astua tuohon samaan itsekkyyden ansaan ja se on surullista.

En lue tuota moskaa.mitä tänne kirjoitat.kerro tuo vaimollesi.

Olet elämässäsi saanut paljon hyvää aikaan, ikioman vaimon, lapset jotka luottavat sinuun, ammatin joka takaa teille kaikille toimeentulon.

Teit kaikkesi heittääksesi sioille kaiken tuon hyvän ja kauniin. Vain yhden sekopäähepsankeikan takia! Nyt järki käteen ja ajattele aivoillasi jonka Luoja suuressa viisaudessaan on sinulla lahjoittanut!

Unohda hepsankeikka, se aina hakee ja keksii uuden viihdyttäjän. Sinä et saa tässä elämän vaiheessasi olla se. Sinulla on aivan liian paljon menetettävää.

Paina "delete-poista" nappulaa aivoissasi joka pyyhkäisee tuon hepsankeikan muistipankistasi.
Käytä jokaikinen aivomolekyylisi huomioidaksesi vaimosi. Häneen sattuu ja kovasti. Sinun täytyy poistaa tuo paha tunne häneltä.
Tuo kukkia, menkää ravintolaan lounaille, päivällisille (ilman viinaa!), tehkää minilomamatkoja Suomessa tai kauempana, auta arkisissa pikkuhommissa jne.

Ts. Todista ettet halua menettää häntä ja lapsianne. Mitä tahaansa vaatiikin,tee se että saat vaimosi uskomaan että hän ja lapsesi ovat kaikista kalleimmat asiat sinun elämässä.
EI netissä tavatut H...at.

Sinun asiasi oletko pettänyt vaimoasi tai et? Asia ei kuulu meille ulkopuolisille yhtään.Asia on sinun ja vaimosi välinen.Haukuja tai empatiaa et saa. Uskon olet koko jutun kirjoitanut päästsi .Mitän ei ole tapahtunut.Eikä sinulla vaimoa ,ei lasta.Haluat keksityllä aihella ärsytää ihmisiä ja lukea heidän reaktiot.

No voi hellanlettas sentään. Taapersit vaimon helmoihin ainakin siksi aikaa kunnes uusi elämä on varmaa ja vaaratonta. Älä huoli, vaimo hoitaa eron aikanaan sun puolesta kun et itse siihen kykene.

Säälittävää. Luulet et tää niin spesiaalia, mutta niin tuhattuttua ja aina sama toistaa itseään Ero tulee ja luulet onnen potkaisee. Potku onkin luja etkä siitä selviä.

Tarinaa kerrakseen huhuhuh kun olis vielä tottakin XD

Milloin ilmestyy osa 2?

Raskaita syntisiä mietteitä.

nyt parin viikon aloituksen jälkeen, riiputko yhä kiinni huor..ssa vai onko "AHAAA" lamppusi vieläkään syttynyt?