Patmos Lähetyssäätiö - Yhdessä autamme enemmän Näytä selaimessa Välitä
"Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herramme, joka..."
Toinen uskonkappale
Kuvassa on Australian etelärannikolla Victorian osavaltiossa sijaitseva maailmankuulu nähtävyys nimeltä 12 APOSTOLIA. Sopii käsiteltävään aiheeseen apostolisesta uskontunnustuksesta. Kiitos kaikille, jotka lähettivät hienoja ja oivaltavia vastauksia ja arvauksia pikku tietokilpailuun. Viisi tiesi, mistä kuvassa oli kyse ja kolmelle ensimmäiselle lähti palkintona kirjani Kolmiyhteinen Jumala.
Hei jälleen
Jatketaan yhdessä tällä viikolla apostolisen uskontunnustuksen parissa. Toinen uskonkappale tiivistää ytimekkäästi kristillisen uskon ydintotuudet Jeesuksesta Kristuksesta.
Tunnustus liittää uskon todellisiin tapahtumiin
Uskontunnustus ei kerro kaikkea, mitä evankeliumit Jeesuksesta kertovat, eivätkä esitä hänen opetuksiaan. Mutta toinen uskonkappale jäsentää tiivistettynä pelastukselle välttämättömät lunastushistorialliset vaiheet kronologisesti: Jeesuksen syntymä, ristinkuolema, hautaaminen, ylösnouseminen, taivaaseenastuminen ja eskatologinen paluu.
Näiden tapahtumien historiallista luonnetta, korostaa kahden historiallisen henkilön maininta nimeltä: Maria ja Pontius Pilatus. Nämä ovat ainoat henkilöt, jotka Jeesuksen lisäksi mainitaan uskontunnustuksessa nimeltä. Näin uskontunnustus ankkuroi Jeesuksen elämän ja vaelluksen todelliseen aikaan ja historiallisiin tapahtumiin.
Samalla myös Jeesuksen persoona ankkuroidaan todellisen ihmiseksi syntymän kautta tosi ihmisyyteen ihmislihassa. Näin uskontunnustus tekee jyrkän pesäeron gnostilaisuuteen, joka piti aineellista todellisuutta pahana, sekä doketismiin, jonka mukaan Jeesuksen ihmisyys lihaan tulleena (inkarnaatio) oli vain näennäistä eikä todellista.
Toinen uskonkappale myös antaa ajallisen viitteen siitä, milloin mainitut asiat ovat historiassa tapahtuneet: Voimme eri lähteistä tarkistaa, että Pontius Pilatus niminen henkilö toimi roomalaisena prokuraattorina tiettynä aikana (esim. Filon Aleksandrialainen ja Josefus kertovat hänestä), samoin kuin sen, että roomalaiset teloittivat ihmisiä ristiinnaulitsemalla (esim. roomalainen valtiomies Seneca kirjoittaa roomalaisten ristiinnaulitsemiskäytännöstä).
Tämä on siinä mielessä tärkeä ja huomionarvoinen seikka, että lausuessamme ”Minä uskon” emme kuvaile omia tunteitamme tai päänsisäistä maailmaa. ”Minä uskon” ei tarkoita ”minusta tuntuu siltä, että…” Kun sanon vaikkapa ”Minä uskon, että ulkona paistaa aurinko”, en ensi sijassa kuvaile tunteitani tai uskomuksiani. Jos nimittäin ulkona ei paista aurinko, on yhdentekevää uskonko minä niin ja miltä minusta tuntuu. Kun sanomme ”Minä uskon” silloin emme siis tunnusta uskoa siihen, että me uskomme, vaan tunnustamme uskoa Jeesukseen ja hänen todelliseen pelastavaan elämäänsä, jolla on historiallisia kiinnekohtia todellisuuteen. Jos uskomme kohde ei olisi todellinen, ei uskollamme olisi merkitystä, olkoon sellainen usko kuinka kiihkeää tahansa. Jos maa ei ole litteä, minun kiihkeä uskoni litteään maahan ei tee siitä sellaista.
Anteeksi tämä monisanaisuuteni. Mutta asia oli tärkeä ja sen arvoinen.
Kristillisessä uskossa olemme siis tekemisissä todellisten tapahtuneiden asioiden kanssa. Uskontunnustus ei esitä filosofiaa tai moraalista elämänviisautta. Se ei ole runo, jonka tehtävä on herättää lausujassa yleviä uskonnollisia tunteita. Nämä asiat, jotka ovat pelastuksemme perustana, ovat oikeasti tapahtuneet. Ja se mikä vielä on tapahtumatta – ”on sieltä tuleva” – tulee tapahtumaan yhtä todellisesti ja oikeasti.
Toinen uskonkappale - Lunastuksesta
Tutkistele toista uskonkappaletta siihen liittyvien raamatunjakeiden valossa rukoillen ja kaikessa rauhassa:
JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, JUMALAN AINOAAN POIKAAN, MEIDÄN HERRAAMME
(Matt. 16:13–16; Mark. 1:1; Luuk. 1:43; 2:11; Joh. 3:16, 18; Apt. 3:6, 13; 4:27; 16:31; Room. 9:9; 1. Kor. 12:3; 1. Joh. 4:2).
JOKA SIKISI PYHÄSTÄ HENGESTÄ, SYNYI NEITSYT MARIASTA
(Matt. 1:18–25; Luuk. 1:26–38; 2:1–20; Gal. 4:4).
KÄRSI PONTIUS PILATUKSEN AIKANA
(1. Tim 6:13; Joh. 18:33-19:13;).
RISTIINNAULITTIIN, (
Mark. 15:21–30; Luuk. 23:34–36; Joh. 19:17–21)
KUOLI JA HAUDATTIIN,
(Matt. 27:50, 57–66; Mark. 15:37–46; Luuk. 23:46–53; Joh. 19:30–42).
ASTUI ALAS TUONELAAN,
(Luuk. 23:43 [Luuk. 16:23]; Apt. 2:27–32; Ef. 4:9; Kol. 2:15; 1. Piet. 3:18–20; Ilm. 1:18).
NOUSI KOLMANTENA PÄIVÄNÄ KUOLLEISTA,
(Luuk. 24:1–7, 36–43; Apt. 2:31–32; 10:39–41; 13:28–31; 1. Kor. 15:1–8).
ASTUI YLÖS TAIVAISIIN,
(Luuk. 24:50–51; Apt. 1:9; Ef. 4:8).
ISTUU, JUMALAN, ISÄN KAIKKIVALTIAAN, OIKEALLA PUOLELLA
(Apt. 2:33; 7:55, Ef. 1:20–21; Kol. 3:1; Hebr. 1:3, 13; 10:12–13; 1. Piet. 3:22).
JA ON SIELTÄ TULEVA
(Matt. 24:3, 27; Luuk. 21:27–28; Joh. 14:3; Apt. 1:11; 1. Tess. 3:13; 4:13–18; Tiit. 2:13; Hebr. 9:28; Ilm. 1:7).
TUOMITSEMAAN ELÄVIÄ JA KUOLLEITA
(2 Tess. 1:6–10; Matt. 25:31–46; Joh. 5:22, 27–29; Apt. 10:42; 17:30–31; Ilm. 20:7, 11–15; 22
"Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herramme, joka..."
Toinen uskonkappale
Kuvassa on Australian etelärannikolla Victorian osavaltiossa sijaitseva maailmankuulu nähtävyys nimeltä 12 APOSTOLIA. Sopii käsiteltävään aiheeseen apostolisesta uskontunnustuksesta. Kiitos kaikille, jotka lähettivät hienoja ja oivaltavia vastauksia ja arvauksia pikku tietokilpailuun. Viisi tiesi, mistä kuvassa oli kyse ja kolmelle ensimmäiselle lähti palkintona kirjani Kolmiyhteinen Jumala.
Hei jälleen
Jatketaan yhdessä tällä viikolla apostolisen uskontunnustuksen parissa. Toinen uskonkappale tiivistää ytimekkäästi kristillisen uskon ydintotuudet Jeesuksesta Kristuksesta.
Tunnustus liittää uskon todellisiin tapahtumiin
Uskontunnustus ei kerro kaikkea, mitä evankeliumit Jeesuksesta kertovat, eivätkä esitä hänen opetuksiaan. Mutta toinen uskonkappale jäsentää tiivistettynä pelastukselle välttämättömät lunastushistorialliset vaiheet kronologisesti: Jeesuksen syntymä, ristinkuolema, hautaaminen, ylösnouseminen, taivaaseenastuminen ja eskatologinen paluu.
Näiden tapahtumien historiallista luonnetta, korostaa kahden historiallisen henkilön maininta nimeltä: Maria ja Pontius Pilatus. Nämä ovat ainoat henkilöt, jotka Jeesuksen lisäksi mainitaan uskontunnustuksessa nimeltä. Näin uskontunnustus ankkuroi Jeesuksen elämän ja vaelluksen todelliseen aikaan ja historiallisiin tapahtumiin.
Samalla myös Jeesuksen persoona ankkuroidaan todellisen ihmiseksi syntymän kautta tosi ihmisyyteen ihmislihassa. Näin uskontunnustus tekee jyrkän pesäeron gnostilaisuuteen, joka piti aineellista todellisuutta pahana, sekä doketismiin, jonka mukaan Jeesuksen ihmisyys lihaan tulleena (inkarnaatio) oli vain näennäistä eikä todellista.
Toinen uskonkappale myös antaa ajallisen viitteen siitä, milloin mainitut asiat ovat historiassa tapahtuneet: Voimme eri lähteistä tarkistaa, että Pontius Pilatus niminen henkilö toimi roomalaisena prokuraattorina tiettynä aikana (esim. Filon Aleksandrialainen ja Josefus kertovat hänestä), samoin kuin sen, että roomalaiset teloittivat ihmisiä ristiinnaulitsemalla (esim. roomalainen valtiomies Seneca kirjoittaa roomalaisten ristiinnaulitsemiskäytännöstä).
Tämä on siinä mielessä tärkeä ja huomionarvoinen seikka, että lausuessamme ”Minä uskon” emme kuvaile omia tunteitamme tai päänsisäistä maailmaa. ”Minä uskon” ei tarkoita ”minusta tuntuu siltä, että…” Kun sanon vaikkapa ”Minä uskon, että ulkona paistaa aurinko”, en ensi sijassa kuvaile tunteitani tai uskomuksiani. Jos nimittäin ulkona ei paista aurinko, on yhdentekevää uskonko minä niin ja miltä minusta tuntuu. Kun sanomme ”Minä uskon” silloin emme siis tunnusta uskoa siihen, että me uskomme, vaan tunnustamme uskoa Jeesukseen ja hänen todelliseen pelastavaan elämäänsä, jolla on historiallisia kiinnekohtia todellisuuteen. Jos uskomme kohde ei olisi todellinen, ei uskollamme olisi merkitystä, olkoon sellainen usko kuinka kiihkeää tahansa. Jos maa ei ole litteä, minun kiihkeä uskoni litteään maahan ei tee siitä sellaista.
Anteeksi tämä monisanaisuuteni. Mutta asia oli tärkeä ja sen arvoinen.
Kristillisessä uskossa olemme siis tekemisissä todellisten tapahtuneiden asioiden kanssa. Uskontunnustus ei esitä filosofiaa tai moraalista elämänviisautta. Se ei ole runo, jonka tehtävä on herättää lausujassa yleviä uskonnollisia tunteita. Nämä asiat, jotka ovat pelastuksemme perustana, ovat oikeasti tapahtuneet. Ja se mikä vielä on tapahtumatta – ”on sieltä tuleva” – tulee tapahtumaan yhtä todellisesti ja oikeasti.
Toinen uskonkappale - Lunastuksesta
Tutkistele toista uskonkappaletta siihen liittyvien raamatunjakeiden valossa rukoillen ja kaikessa rauhassa:
JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, JUMALAN AINOAAN POIKAAN, MEIDÄN HERRAAMME
(Matt. 16:13–16; Mark. 1:1; Luuk. 1:43; 2:11; Joh. 3:16, 18; Apt. 3:6, 13; 4:27; 16:31; Room. 9:9; 1. Kor. 12:3; 1. Joh. 4:2).
JOKA SIKISI PYHÄSTÄ HENGESTÄ, SYNYI NEITSYT MARIASTA
(Matt. 1:18–25; Luuk. 1:26–38; 2:1–20; Gal. 4:4).
KÄRSI PONTIUS PILATUKSEN AIKANA
(1. Tim 6:13; Joh. 18:33-19:13;).
RISTIINNAULITTIIN, (
Mark. 15:21–30; Luuk. 23:34–36; Joh. 19:17–21)
KUOLI JA HAUDATTIIN,
(Matt. 27:50, 57–66; Mark. 15:37–46; Luuk. 23:46–53; Joh. 19:30–42).
ASTUI ALAS TUONELAAN,
(Luuk. 23:43 [Luuk. 16:23]; Apt. 2:27–32; Ef. 4:9; Kol. 2:15; 1. Piet. 3:18–20; Ilm. 1:18).
NOUSI KOLMANTENA PÄIVÄNÄ KUOLLEISTA,
(Luuk. 24:1–7, 36–43; Apt. 2:31–32; 10:39–41; 13:28–31; 1. Kor. 15:1–8).
ASTUI YLÖS TAIVAISIIN,
(Luuk. 24:50–51; Apt. 1:9; Ef. 4:8).
ISTUU, JUMALAN, ISÄN KAIKKIVALTIAAN, OIKEALLA PUOLELLA
(Apt. 2:33; 7:55, Ef. 1:20–21; Kol. 3:1; Hebr. 1:3, 13; 10:12–13; 1. Piet. 3:22).
JA ON SIELTÄ TULEVA
(Matt. 24:3, 27; Luuk. 21:27–28; Joh. 14:3; Apt. 1:11; 1. Tess. 3:13; 4:13–18; Tiit. 2:13; Hebr. 9:28; Ilm. 1:7).
TUOMITSEMAAN ELÄVIÄ JA KUOLLEITA
(2 Tess. 1:6–10; Matt. 25:31–46; Joh. 5:22, 27–29; Apt. 10:42; 17:30–31; Ilm. 20:7, 11–15; 22
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.