Ok että en tiiä olenko sekaisin kun teen aina tätä eli:
Tykkään satuttaa itseä henkisesti ja sitten kadun sitä.
Joka kerta kun on joku mukava suunnitelma tulossa niin innostun tosi paljon siitä ja samalla innostutan muutkin ja sitten ku suunnitelma käy toteen, niin mä vaan muutun hankalaksi ja sitten riitojen kautta perun sen reissun.. heti sen jälkeen kun en voi oikeasti pelastaa sitä tilannetta esim. muut on jo lähteneet ilman minua tai suunnitelma kokonaan perutaan niin silloin mulla tulee katuma päälle ja niin silloin mulla iskee 'epätoivo' milloin itken hysteerisesti kun en voi enään pelastaa tilannetta.. Oon menettänyt aikoinaan liian paljon kavereita ja jonka jälkeen olen tehnyt tätä aina! Monesti tulee semmonen tunne että ansaitsen vihaa niskaan ja sitten taasen kadun sitä paljon. Ja toi viha mikä tulee niin muutun aivan joksikin muuksi. Siinä vihan mielentilassa haluan pahoittaa sen mielen joka koittaa olla ystävällinen minulle ja en oikeasti tiedä miksi teen niin. Siinä mielentilassa en pysty tekemään mitään oikein.
En tiiä miksi tää aina tapahtuu. Meen oikeesti sekaisin koska teen omasta elämästä vaan liian hankalaa. Monesti tuntuu että nämä jotka haluaa hengailla mun kans eivät oikeasti halua, vaan ne esittää mukavaa taikka säälii minua.
Mutta tosiasiassa en halua että saan noita kohtauksia. Olen menettänyt liian paljon mukavia asioita mitä ei voi enää mitenkään korvata..
Eli henkisesti itsensä vahingoittaminen.. onko se jokin mielenterveys ongelma?
Onko tää edes normaalia
Tykkään satuttaa itseä henkisesti ja sitten kadun sitä.
Joka kerta kun on joku mukava suunnitelma tulossa niin innostun tosi paljon siitä ja samalla innostutan muutkin ja sitten ku suunnitelma käy toteen, niin mä vaan muutun hankalaksi ja sitten riitojen kautta perun sen reissun.. heti sen jälkeen kun en voi oikeasti pelastaa sitä tilannetta esim. muut on jo lähteneet ilman minua tai suunnitelma kokonaan perutaan niin silloin mulla tulee katuma päälle ja niin silloin mulla iskee 'epätoivo' milloin itken hysteerisesti kun en voi enään pelastaa tilannetta.. Oon menettänyt aikoinaan liian paljon kavereita ja jonka jälkeen olen tehnyt tätä aina! Monesti tulee semmonen tunne että ansaitsen vihaa niskaan ja sitten taasen kadun sitä paljon. Ja toi viha mikä tulee niin muutun aivan joksikin muuksi. Siinä vihan mielentilassa haluan pahoittaa sen mielen joka koittaa olla ystävällinen minulle ja en oikeasti tiedä miksi teen niin. Siinä mielentilassa en pysty tekemään mitään oikein.
En tiiä miksi tää aina tapahtuu. Meen oikeesti sekaisin koska teen omasta elämästä vaan liian hankalaa. Monesti tuntuu että nämä jotka haluaa hengailla mun kans eivät oikeasti halua, vaan ne esittää mukavaa taikka säälii minua.
Mutta tosiasiassa en halua että saan noita kohtauksia. Olen menettänyt liian paljon mukavia asioita mitä ei voi enää mitenkään korvata..
Eli henkisesti itsensä vahingoittaminen.. onko se jokin mielenterveys ongelma?
Onko tää edes normaalia
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.