Monet uskovaiset usein väittävät, että ateistien maailmankatsomus on ateistinen. Mielestäni nimitys antaa kuitenkin asiasta melko väärän kuvan. Siitä saa helposti kuvan, että maailmankatsomus perustuisi ateismille. Mutta miten maailman-katsomus voisi perustua siihen, että jotain ei olisi olemassa? Aika olematon lähtökohta?
Lainaus eräästä blogista:
>>Vaikka pelkkä ateismi (”en ole tavannut mitään todisteita jumalista”) ei itsessään olisikaan maailmankatsomus, ateistilla on väistämättä jokin maailmankatsomus – jokaisella on. Jokainen meistä vastaa kysymyksiin siitä, mitä on olemassa, mikä on oikein ja miten asioita tiedetään. On aika ilmeistä, että ateistin maailmankatsomus on ateistinen: jumalia ei (ainakaan luultavasti) ole olemassa, niitä ei tarvita oikean ja väärän määrittelemiseen eikä jumalien väitettyä ilmoitusta voida pitää tietona.<<
Tietenkin ateistilla on maailmankatsomus. Mutta en kuitenkaan hyväksy sitä, että maailmankatsomustani sanottaisiin ateistiseksi. Maailmankatsomukseni ei perustu ateismiin, vaan ateismi on vain osa maailmankatsomustani. Maailmankatsomukseni lähtökohtana oleva maailmankuvani on “tieteellinen” (on ollut niin kauan kuin muistan).
Maailmankatsomukseni on naturalistinen eli mielestäni ei ole olemassa mitään yliluonnollista, ainakaan mistään sellaisesta ei ole todennettuja havaintoja. Siksi myöskään mitään yliluonnollisia olioita tai ilmiöitä ei ole olemassa, mukaan luettuna jumalat, henget, möröt ja kummitukset. Ateismini ei ole lähtökohta vaan johtopäätös.
>> – – Yhteistä kaikille [erilaisille ateistisille maailmankatsomuksille?] on se, ettei jumalia tarvita asioiden selittämiseen. Maailmankaikkeuden olemassaolo, sen havaittava hienosäätö, elämän alkuperä ja monimuotoisuus, tietoisuuden ongelma, moraalitaju, yliluonnolliset kokemukset ja maailmanhistoriassa tapahtuneiksi väitetyt ihmeet selittyvät luonnollisin syin.<<
Katsotaanpa noita:
- maailmankaikkeus on olemassa (ei kai kukaan sitä kiistä)
- tuollaista “hienosäätöä” ei luultavasti todellisuudessa ole
- elämä on saanut joskus alkunsa maapallolla (emme vain vielä tiedä miten)
- evoluutio on saanut aikaan elollisen luonnon monimuotoisuuden
- ei kai tietoisuus ole “ongelma” (emme vain vielä tunne asiaa tarpeeksi, ei usko jumaliinkaan sitä todellisuudessa mitenkään selitä)
- ei moraaliin tarvita jumalia tai uskontoa, ateisteillakin on moraali
- en usko yliluonnollisiin kokemuksiin, en ole sellaisia ainakaan koskaan kokenut
- mitään oikeita ihmeitä ei ole olemassa, jotkin tapahtumat vain voivat olla outoja ja ihmeellisiä (salamatkin olivat ihmeellisiä ennen kuin tiede selitti ne)
Ei noissa ole mitään “ateistisia uskomuksia”, ovat ihan luonnollisia asioita, joita esim. luonnontieteet tutkivat. Ateistit eivät perustele tai selitä tällaisia asioita ateismilla, vaikka jotkut uskovaiset perustavat jopa elämänsäkin jumalille ja uskonnolle.
Lainaus eräästä blogista:
>>Vaikka pelkkä ateismi (”en ole tavannut mitään todisteita jumalista”) ei itsessään olisikaan maailmankatsomus, ateistilla on väistämättä jokin maailmankatsomus – jokaisella on. Jokainen meistä vastaa kysymyksiin siitä, mitä on olemassa, mikä on oikein ja miten asioita tiedetään. On aika ilmeistä, että ateistin maailmankatsomus on ateistinen: jumalia ei (ainakaan luultavasti) ole olemassa, niitä ei tarvita oikean ja väärän määrittelemiseen eikä jumalien väitettyä ilmoitusta voida pitää tietona.<<
Tietenkin ateistilla on maailmankatsomus. Mutta en kuitenkaan hyväksy sitä, että maailmankatsomustani sanottaisiin ateistiseksi. Maailmankatsomukseni ei perustu ateismiin, vaan ateismi on vain osa maailmankatsomustani. Maailmankatsomukseni lähtökohtana oleva maailmankuvani on “tieteellinen” (on ollut niin kauan kuin muistan).
Maailmankatsomukseni on naturalistinen eli mielestäni ei ole olemassa mitään yliluonnollista, ainakaan mistään sellaisesta ei ole todennettuja havaintoja. Siksi myöskään mitään yliluonnollisia olioita tai ilmiöitä ei ole olemassa, mukaan luettuna jumalat, henget, möröt ja kummitukset. Ateismini ei ole lähtökohta vaan johtopäätös.
>> – – Yhteistä kaikille [erilaisille ateistisille maailmankatsomuksille?] on se, ettei jumalia tarvita asioiden selittämiseen. Maailmankaikkeuden olemassaolo, sen havaittava hienosäätö, elämän alkuperä ja monimuotoisuus, tietoisuuden ongelma, moraalitaju, yliluonnolliset kokemukset ja maailmanhistoriassa tapahtuneiksi väitetyt ihmeet selittyvät luonnollisin syin.<<
Katsotaanpa noita:
- maailmankaikkeus on olemassa (ei kai kukaan sitä kiistä)
- tuollaista “hienosäätöä” ei luultavasti todellisuudessa ole
- elämä on saanut joskus alkunsa maapallolla (emme vain vielä tiedä miten)
- evoluutio on saanut aikaan elollisen luonnon monimuotoisuuden
- ei kai tietoisuus ole “ongelma” (emme vain vielä tunne asiaa tarpeeksi, ei usko jumaliinkaan sitä todellisuudessa mitenkään selitä)
- ei moraaliin tarvita jumalia tai uskontoa, ateisteillakin on moraali
- en usko yliluonnollisiin kokemuksiin, en ole sellaisia ainakaan koskaan kokenut
- mitään oikeita ihmeitä ei ole olemassa, jotkin tapahtumat vain voivat olla outoja ja ihmeellisiä (salamatkin olivat ihmeellisiä ennen kuin tiede selitti ne)
Ei noissa ole mitään “ateistisia uskomuksia”, ovat ihan luonnollisia asioita, joita esim. luonnontieteet tutkivat. Ateistit eivät perustele tai selitä tällaisia asioita ateismilla, vaikka jotkut uskovaiset perustavat jopa elämänsäkin jumalille ja uskonnolle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yksi asia mikä ateismissa on silmiinpistävää on se, että se speköuleeraa. Aina, kun ateismi törmää sen rajapinnoissa haastavaan tilanteisiin sanotaan, että ateismi on vain jumaluskojen puutosta.
Ai että ateisti spekuleeraa?... Aika hauska...
On aina yhtä huvittavaa, kun "uskis" syyttää ateistia spekuloinnista. Uskis itse perustaa toimintansa, ehkä koko elämänsä, spekulatiivisen ja kuvitteellisen jumalhahmon varaan, josta ei edes ole yhtään todellista havaintoa tai todistetta.
Missähän tässä oli jokin haastava rajapinta? Minä ole positiivinen ateisti ja minun mielestäni mitään jumalia ei ole olemassa. Minulla ei ole jumaluskoa. Yrittäkää uskovaiset nyt vain todistaa jumalanne olemassaolo. Minä täällä odottelen, en tosin usko, että mitään kovin vakuuttavaa löytyy. Onhan tässä jo odoteltukin muutamia satoja vuosia...
.
Det.
"Onhan tässä jo odoteltukin muutamia satoja vuosia..."
Sanotaan mielummin tuhansia vuosia niin ollaan lähempänä todellista aikaa. Luulisi siinä ajassa saavan todisteen joka vakuuttaa muut.
Ateismi on epäuskoa kaikkeen yliluonnolliseen. Siis myös Jumalaan. Ateistit kuvittelee kaiken olevan fysikaalisuudessa ja tieteen hanskassa. Höpö höpö. Katsokaa taiteilijoita. Kuunnelkaa ja katsokaa. Ateismi on primitiivinen ja kovia teoreetikoita mutta ihan hukassa.
Naturalistina en usko mihinkään yliluonnolliseen (= supernaturalistiseen). Myös jumalat ovat yliluonnollisia, enkä niihin siis naturalistina usko. Ja tiede on todellakin paras menetelmä saada pätevää tietoa.
Ateismiko on primitiivistä? Ja tällaista väittää henkilö, joka itse uskoo vanhoihin primitiivisiin jumalhahmoihin, eiköhän ennemmin se teismi ole primitiivistä...
Mitä tarkoitat näillä "kovilla"? Pitäisikö ihmisten elää haavemaailmassa eikä yrittää selvittää, miten asiat todellisuudessa ovat? Ketkähän tässä hukassa ovat...
Miten nuo taiteilijat tähän liittyy? Kyllä taiteen tekeminen on ihan luonnollista, joillakin taiteilijoilla on uskomattomia "kykyjä" taiteen luomiseen. Esimerkkeinä voisi mainita mm. Beethoven, Rembrandt, Flaubert, etc.
Kaikki suuret taiteilijat ovat Jumalaan uskovia, Kaikki,
Musiikissa on tosin satanisteja, mutta ei se ole enää musiikkia vaan
aggressivista örinää. Ei voi puhua taiteilijoista enää. Vaan tunteen purkajista jotka eivät ole vielä suljetulla osastolla. Ihmiset samaistuvat äänen käyttöön ja kaikki ovat ateisteja.
Kaikki suuret taiteilijat ovat Jumalaan uskovia. Tässä on kova tehtävä väittää tietoa muuksi. Olen opiskellut musiikkitieteitä ja tutkinto on. Barokkiajan säveltäjistä kaikki uskovia.
Samoin Beatles, BeeGees, ja suuret bändit. Kaikki ovat Jumalaan Uskovia. Laulu parantaa.
Ateisteja
https://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of_atheists_in_music
"Kaikki suuret taiteilijat ovat Jumalaan uskovia.
Tässä on kova tehtävä väittää tietoa muuksi."
On ainoastaan kova tehtävä valehdella noin törkeästi. Pelkästään Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajien joukosta löytyy 18 ateistia. Muusikoista ja säveltäjistä löytyy niin paljon ateisteja ettei tila riitä niiden luettelemiseen, tässä vain joitain poimintoja: Zappa, Verdi, Varese, Sostakovits, Sain-Saens, Rubinstein, Rimsky-Korsakov, Ravel, Prokofiev, Charlie Parker, Ligeti, Khachaturian, Janacek, Bizet...
Kuvataiteen puolelta taas voi pitkästä listasta poimia esimerksiksi seuraavat:
Marcel Duchamp, Henri Matisse, Claude Monet, Pablo Picasso, Frank Lloyd Wright
Tässä on kova tehtävä väittää että nuo eivät olisi suuria taiteilijoita.
>> Kaikki suuret taiteilijat ovat Jumalaan uskovia.
Miten tunnistat Jumalaan uskovan suuren taiteilijan?
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006082466.html
Tietenkin barokkiajan taiteilijat olivat ainakin julkisesti kristittyjä, muutenhan lähimmäisiä rakastavat kristityt olisivat polttaneet heidät elävältä roviolla, kuten tekivät Giordano Brunolle. On niin helppoa väittää että tiettynä aikana kaikki olivat muka "uskovia" kun kaikkien oli pakko kuulua kirkkoon ja olla kristittyjä kuolemanrangaistuksen uhalla.
Ateismin tulevaisuus:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/13539221/suunnitellut-maailmansodat-jo-1871
"Illuminatin agenttien on lietsottava w3 käyntiin hyödyntämällä aiheuttamaansa poliittisten siionistien ja islamilaisten johtajien välistä vastakkainasettelua. Sota on saatava etenemään niin, että islamilaiset (arabimuslimit) ja siionistit (Israelin valtio) tuhoavat toinen toisensa.
Tällä välin muut kansakunnat, jotka on jälleen kerran hajotettu tämän ongelman suhteen, pakotetaan taistelemaan fyysisen, moraalisen, henkisen ja taloudellisen nääntymyksen partaalle...
Sitten laskemme liikkeelle nihilistit ja ateistit ja provosoimme valtaisan yhteiskunnallisen myllerryksen, joka kaikessa kauheudessaan osoittaa kaikille kansakunnille selkeästi absoluuttisen ateismin vaikutuksen, raakalaisuuden ja verisimmän kaaoksen alkuperän.
Sitten kansalaiset kaikkialla, pakotettuina puolustautumaan vallankumouksellisten alimääräistä joukkoa vastaan, hävittävät nuo sivilisaation tuhoajat, ja väkijoukot, kristillisyyden haaveisiin pettyneinä, vailla henkien johdatusta, kompassitta ilman suuntaa, aatetta etsien mutta tietämättä, mihin palvontansa kohdistaa, kohtaavat valon, joka tulee universaalisti manifestoituvan, puhtaan Lucifer-doktriinin kautta, joka vihdoin näyttäytyy.
Tämä manifestoituminen johtuu yleisestä reaktiivisesta liikkeestä, joka seuraa kristillisyyden ja ateismin tuhoa, kun ne on molemmat kukistettu ja hävitetty maan päältä."
On olemassa eräs yhteiskunnissa esiintyvä aate, nimittäin sekularismi. Ja se on eräs niistä rajapinnoista, missä sekä teistiset, että ateistiset ajatukset kohtaavaat.
Tuskin kukaan väittää, että ateistin maailmankatsomus on ateistinen. Vaan, että se ehkä on sekularistinen, jos sellaista termiä saa käyttää. Suuria ja pieniä tunteita kaikkialla halutaan tai voidaan haluta.
Siinä missä teismiä kannattava ihminen tekee joidenkin asioiden suhteen teistisen tulkinnan tekee ateisti mahdollisesti ateistisen tulkinnan.
Molempien uskomusjärjestelmien parissa on myös eriasteisuutta ajatusrakenteisiin koskien uskomusjärjestelmien ns. absoluutteja. Eli esim. osa ateisteista ei pidä mahdottomana, että olisi jumaluudet, mutta koska eivät tunne oppeja asiasta ja niiden ilmaisuja kunkin jumaluuden olemassaolosta ei tunneta, tai muutoin koeta siten, että tunnettaisiin asia, niin siksi ollaan ateismin kannalla. Osan ollessa vahvoja ateismissaan ja uskotaan, että ei ole vaikka asiaa ei oltaisi ajateltukaan, niin sitä ei ole jne.
Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen, koska ilmeisesti on olemassa tendenssiä, että ateismin piirissä pyritään mm. esittämään, että se olisi tiedettä sisältäen kaikkien alojen kehityksen. Ja, että sitä "tiedettä" tietämätön olisi kykenemätön. Puuroja ja vellejä ei tulisi kuitenkaan sekottaa. On toki totta, että ateismista itsestään on tehty päätelmiä, joita voidaan pitää ikään kuin niinä rajaehtoina, joiden avulla asiaa voidaan käsitellä. Ja sitä kautta lähestyä sitä, mitä ateismin tutkiminen tieteenä olisi niillä menetelmillä, jotka nykyään ovat käytettävissä. Eikä siis siten miten aiemmin toimineet "tieteellisen ateismin tutkimuslaitokset", ovat jossain päin aiemmin toimineet ja ehkä vieläkin toimivat.
Toinen seikka on, että ateismilla on hyvin tarkkarajaisiakin määritelmiä mm. vanhassa tietokirjallisuudessa, joissa on tietyt periaatteet, että asian voidaan katsoa olevan ateismia. Nämä siis klassisessa neutraalissa kontekstissa. Johon on myöskin poikkeuksia, toisenlaisista näkökohdista käsin, kuten kaikkiin ihmisen keksimiin asioihin, vaikka ne olisivat olemassa ihmisen käsityskyvystä riippumatta.
Vaikka ateismi käsitteenä vaatiikin aina kontekstin historiasta ja sen vaiheesta, että voidaan käsitellä sen monimuotoisuutta.
On myös huomioitava, että jokaisella on oma ateistinen näkemyksensä. Eli se mistä näkökulmasta ja miksi ihminen ateismia katsoo tai käyttää.
Ateismi on aina ja ainoastaan sitä, ettei jumalia ole olemassa. En käytä uskoa-verbiä, koska sehän merkitsee vain sitä, että uskotaan jonkin olevan olemassa, vaikka todellisuudessa se ei ole. Siis olemassa.
Minäkin yritän välttää verbiä "uskoa", koska uskikset eivät ymmärrä sitä kuin yhdellä tavalla ja väärin. Sanalla on monia merkityksiä, eikä alkuperäinen merkitys edes tarkoittanut "jumaliin uskomista".
Ateisteilla on usein humanistinen maailmanKATSOMUS ja tieteellinen maailmanKUVA.
Näin ei ole kuitenkaan kaikkien atesitien kohdalla, vaan monia muitakin maailmankatsomuksia voi olla, esim. marxsismi-leninistinen maailmankatsomus, jossa myös korostui tieteellinen maailmankuva.
Laajasti ottaen ateistien maailmankatsomuksia voi kuvata naturalistisiksi maailmankatsomuksiksi.
Hyvä on huomata, että myös buddhalaiset ovat ateistisia.