Olen täysin lopussa. Olen avioliitossa, jossa olemme olleet noin puol toista vuotta. Kaikki on kääntynyt naimisiin menon jälkeen nurin päin. Riidellään suunnilleen joka päivä jostain, viikonloppusin tuplasti! mies juo joka viikonloppu, ei keskustele, tiuskii, nimittelee ja haukuu. Seksiä harrastamme 2-3 krt kuukaudessa. Kaipaan sitä läheisyyttä ja huomiota, mitä itsekin yritän antaa tästä kaikesta huolimatta. rakastaako hän edes minua enää? olen kysynyt kyllä ja vastaus on ollut myönteinen, mutta miksi käyttäytyy näin. siitä olen varma että toista hänellä ei ole. Pakkasin tossa jokin aika sitten laukut ja sanoin että häivyn, ei ottanut tosissaan minua. tämä on todella vaikeaa minulle, tahdon vaan tuntea olevani tärkeä, en mitään muuta. tahdon tehdä yhdessä asioita ja olla niin ku ennen naimisiin menoakin.onko kellään vastaavaa tilannetta? ylireakoinko asiat? miten selviän tästä? olen tosissaan joskus harkinnutki eroa, mutta en halua luovuttaa.
Lopun alkuko?
lopussa jo nyt
5918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnä tulee mieleen kysyä, että kauanko olitte yhdessä ennen naimisiin menoa? Tuntuu ettei kukaan voi noin totaalisesti muuttua, eli oletko tuntenut hänet riittävän hyvin? Tai onko hänen elämässään tapahtunut jotain muuta, mikä selittäisi muutosta, esim. työttömäksi jääminen tms?
Sen sijaan, että kysyt rakastaako hän vielä sinua, kysy onko hän onnellinen suhteessanne? Ja esitä sama kysymys myös itsellesi.
Minulle avioliitto merkitsee sitoutumista, töiden tekoa sen suhteen eteen. Enkä todellakaan ole ensimmäisenä ratkaisuna kehoittamassa eroamaan. Mutta totta on myös se, että toimivaan suhteeseen tarvitaan kaksi osapuolta. Mikäli miehesi ei ole valmis tekemään yhtään mitään parisuhteenne hyväksi ei sinun mielestäni siihen pidä loppuelämäksi alistua. Jaksamista!
hänellä on ollut vähän töitä ja meillä on myös rahahuolia. Seurustelimme noin 4 vuotta kun menimme naimissiin. Hän ei omasta alotteestaan sano rakastavansa minua vaan aina kun minä sanon ensin. Tämä voi olla vainoharhauttakin ja stressiä, mutta inhottavaa ja raastavaa!!
hyvässä liitossa:
- ei riidellä joka päivä
- mies ei juo joka viikonloppu (ainakaan känniin asti)
- seksiä on useammin kuin pari kertaa kk (yleensä)
- ei nimitellä eikä haukuta (paitsi joskus riidellessä, mutta sitten pyydetään anteeksK)
Kirjoituksessasi ei ole yhtään syytä, miksi teidän kannattaisi olla yhdessä. Avioliitossa rakkaan kanssa on oikeasti ihanaa, todella todella ihanaa, varsinkin vielä tuossa vaiheessa kun te olette. Miksi et pakkaisia ja muuttaisi pois? Eikö yksinkin ole parempi kuin tuollaisessa liitossa?? Ansaitset (toivon ja uskon niin) parempaa.
en oikein käsitä viestisi, "mielestäni sinun kannattaisi lopettaa suhteesi ja pakata tavarat" eikös se avioliitto merkitse just sitä että luvataan rakastaa toisia niin myötä kuin vastoin käymisissä. Ja meillä kun tässä nyt vastoin käymiset on edessä. Viestissäni kysyin apua tilanteeseen, mikä miehen mielen on tehnyt tuollaiseksi. Itse syyksi epäilin stressiä, työttömyyttä jne. ja mikä nyt syy onkin niin en minä ensimmäisten vaikeuksien tullen lyö hanskoja tiskiin. jos tästä selviämme saan muistella toisinaan hyvällä niitä yhdessä koettuja huonoja aikoja, joista yhdessä myös selvisimme. Sinä et taida avioliitossa ollakkaan, eikä aivan heti tuolla asenteella kainnata mennäkkää.
et ole lyömässä hanskoja tiskiin, mutta juuri kirjoitit että pakkasit jo tavarat ja olit muutamassa pois, olet harkinnut eroa.... otsikkosi oli että LOPUN ALKUA ja nimimerkkiä että LOPUSSA JO NYT, niin miltä yrittämiseltä se kuulostaa??
Myöskään mitään positiivista et miehestäsi kertonut, pelkkää negatiivista....
Ehkä joo kannattaa yrittää, hyvä kun yrität =)
Itse OLEN vain niin onnellisessa asemassa, että olen ollut NAIMISISSA jo 8 vuotta ja olen tottunut varmaan sitten liian hyvään (mies on aivan ihana, ei tod. nimittele, ottaa mut huomioon, on lämmin ja ihana, juttelee nätisti, juo vain todella harvoin ja silloinkin on mussukka viettää aikaan minun ja lasten kanssa =)( toki siis riidelläänkin joskus mutta rakkautta on monin, monin verroin enemmän)
Siis tämän takia, minusta on surullista että jo noin alkuvaiheessa suhdetta sinun on noin paha olla. Toivon toki että saat suhteesi toimivaan ja teillä on jatkossa hyvä olla yhdessä. Enkä sanonut että sinun kannattaisi erota, se oli kysymys että miksi et muuttaisia pois ja että eikö yksin ole parempi olla kuin sinun kuvailemassasi liitossa...
Ja minun viestini oli vain yksi täällä viesti viidakossa, tämähän on paikka missä kysymyksiin saan monenlaisia ehdotuksia ja niistä kannattaa aina ottaa vain parhaat päältä =)