Lueskeltuani aloituksia mietin...

Samaa mieltä paljolti.

Se on aivan totta, olen aina ollut se joka on neuvonut muita paskoissa suhteissa olevia että eikö vain olisi helpompi lähteä. Vaan tässä sitä itse ollaan paskassa suhteessa, onnettomana, enkä osaa lähteä 😅
Kun sitä toista kuitenkin jossain pinnan alla rakastaa sen verran että huoli hänen pärjäämisestään ja onnestaan jotenkin estää itseäni lähtemästä. Ja myös pelko siitä, löytääkö kuitenkaan parempaakaan vai tuomitseeko itsensä loppuelämäksi sitten yksinäisyyteen.
Ei ole elämä aina niin helppoa ja mustavalkoista.

Eiköhän sitä kysellä muiden kokemuksia ja mielipiteitä, jos jollakin olisi antaa vinkkejä, miten tilannetta voisi vielä yrittää pelastaa. Ehkä "viimeisenä oljenkortena", kun ei itse ole keksinyt ratkaisua. Tai sitten kerätään varmuutta eropäätökseen. Ainakin nämä kaikki yrittävät tehdä jotakin asialle, eikä heti pienestä olla eroamassa. Parisuhdehan kun on yleensä kompromisseja, vaikea on löytää ketään, jonka kanssa täydellisesti sopisi yhteen. Sellaista saattaisi joutua etsimään koko elämänsä ja jäädä sitten yksin, jos ei ole missään asiassa valmis joustamaan. Ja parisuhteessa on usein hyvät ja huonot puolensa. Niiden välillä sitten pohditaan, että kummat painavat vaakakupissa enemmän.

Mutta jos haluat vaihteeksi kuulla kumppanin kehumista, niin oma kumppanini on aivan mahdottoman ihana. Hellyyttä ja seksiä on paljon, vietämme runsaasti aikaa ja teemme asioita yhdessä. Ymmärrämme toisiamme, puhumme vaikeistakin asioista ja olemme aina valmiina tukemaan toisiamme, kun toisella on mieli maassa. Kun kumppanini lohduttaa minua... se on varmaan parasta maailmassa. Ja minustakin on sanoinkuvaamattoman ihanaa ottaa hänet syliini, kun hänellä on vaikea hetki.

Anonyymi kirjoitti:

Se on aivan totta, olen aina ollut se joka on neuvonut muita paskoissa suhteissa olevia että eikö vain olisi helpompi lähteä. Vaan tässä sitä itse ollaan paskassa suhteessa, onnettomana, enkä osaa lähteä 😅
Kun sitä toista kuitenkin jossain pinnan alla rakastaa sen verran että huoli hänen pärjäämisestään ja onnestaan jotenkin estää itseäni lähtemästä. Ja myös pelko siitä, löytääkö kuitenkaan parempaakaan vai tuomitseeko itsensä loppuelämäksi sitten yksinäisyyteen.
Ei ole elämä aina niin helppoa ja mustavalkoista.

Lue lisää

Kuulostaa vähän läheisriippuvuudelta ja yksin olemisen pelolta.

Toki on niin että kaikkia ei ole luotu viihtymään yksin. Osa ei vaan osaa olla itsekseen vaan tarvitsee siihen viereen sen onnettomankin suhteen - kunhan vain on joku ettei tarvitse yksin olla.

Onnellisia ovat ne jotka aidosti viihtyvät yksin! Heidän ei tarvitse elää huonossa parisuhteessa vain siksi että pelkää yksinoloa.

Toisaalta onhan se väärin sitä kumppaniakin kohtaan, että läheisriippuvainen käyttää tätä seuralaisena vaikka rakkaus on jo loppunut.

Anonyymi kirjoitti:

Se on aivan totta, olen aina ollut se joka on neuvonut muita paskoissa suhteissa olevia että eikö vain olisi helpompi lähteä. Vaan tässä sitä itse ollaan paskassa suhteessa, onnettomana, enkä osaa lähteä 😅
Kun sitä toista kuitenkin jossain pinnan alla rakastaa sen verran että huoli hänen pärjäämisestään ja onnestaan jotenkin estää itseäni lähtemästä. Ja myös pelko siitä, löytääkö kuitenkaan parempaakaan vai tuomitseeko itsensä loppuelämäksi sitten yksinäisyyteen.
Ei ole elämä aina niin helppoa ja mustavalkoista.

Lue lisää

Ja voisihan sitä myös miettiä, että rakastaako se toinen sinua. Aivan yhtä tärkeä seikka!

Usein huonoissa parisuhteissa olevat selittelevät asioita parhain päin itselleen, niin kuin sinäkin kun on se, "pinnan alla kytevä rakkaus ja huoli...jne" eli otat vastuun toisen ihmisen elämästä, joka tietenkin on täysin väärin ja erittäin itsekästä eli luulet tietäväsi mikö toiselle ihmiselle on parasta.

Ei elämä ole helppoa eikä mustavalkoista mutta huomattavasti helpottaa se, ett tunnustaa tosiasiat!

Ja aina vaan lukee sen valittajan näkökulman, provosoivaa on.

Toisin sanoen aina löytyy pariskunta jolla menee vielä huonommin, se piristää.

No joo onhan se hyvä saada vähän vertailukohteita. Ihminen kun kyllä aina keksii valitettavaa, oli se sitten suhteessa muihin ihmisiin kuinka pientä tahansa.

Toki kaikki tekevät lopulta omat ratkaisunsa, mutta kyllä ainakin itse mielelläni kuulen, jos jollakin olisi hyviä ehdotuksia. Oli sitten pätevä sanomaan tai ei, ei sillä väliä. Itse sen kuitenkin arvioin, sopiiko ehdotus omaan tilanteeseen vai ei.