Tilanteeni on todella sekava.
Kaikki alkoi siitä kun vastoin kaikkia omia ja toisen periaatteita päädyin (itse sinkku) sänkyyn naimisissa olevan miehen kanssa. Homma piti jäädä kertaan, mutta tuli toinen kolmas neljäs jne. . . Lopulta tämä seksisuhde piti lopettaa mikäli niitä syvempiä tunteita alkaa tulemaan.
Nyt niitä sitten on miehen puolelta. Itse on koskaan ole antanut mahdollisuutta omille tunteilleni, enkä tiedä mitä miestä kohtaan tuntisin.
Mies on tajunnut, että ei ole onnellinen nykyisessä liitossaan, se on kulissia, jossa ei ole tunnetta. Mies on vasta 26, mennyt naimisiin vuosi sitten 11 vuoden suhteen jälkeen. Haluaa kovasti vielä joskus ”elääkin” ja tuntea jotain.
Hän haluaisi, että meillä olisi yhteinen tulevaisuus. Suunnittelee sitä ja ajatukset kuulemma on mun luona vaikka fyysisesti onkin muualla.
Pystymme olemaan toistemme seurassa sitä mitä olemme, pystymme puhumaan todella hyvin ”oikeistakin” asioista, taustat ovat samanlaisia, arvot ja ajatukset samanlaisia, seksi toimii ym. Tiedän hänestä jopa sellaisia asioita, joita hän ei ole koskaan nykyiselle vaimolleen voinut kertoa. Kait tämäkin sanoo jotain nykyisen suhteen tilasta?
Mutta, ajatuksia, jotka päässäni pyörii
*en halua rikkoa perhettä, johon on vielä syntymässä lapsi kesällä?
*tulenko aina syyttämään itseäni erosta, vaikka olen koittanut häntä suostutella siihen jäämään ?
*onko miehenkään järkeä elää kulississa vain lapsen takia => lapsi kyllä huomaa tämän ja ei hänkään voi tällöin olla onnellinen?
*pitäisikö ”pakottaa” jäämään?
*miten nykyinen vaimo pärjää pienen lapsen kanssa?
*voinko koskaan luottaa mieheen, jos teki tämän kerran, tekeekö toistekin?
*alkaako mies syyttää minua erosta, jos homma ei toimikaan meidän välillä?
*Onko suhde aina tunteeton pitkän suhteen jälkeen?
Kaikenlaiset kommentit ja kokemukset ovat tervetulleita. Syytöksiä toisen viemisestä en halua. ”Jyrkkä ei varattuihin sekaantumisista” oli alun perin syvin periaatteeni, mutta jostain syystä tunteet heräsivät, vaikka niitä kuinka yritti estää. Ja muutenkin minä olen se joka yrittää keksiä keinoja millä pelastaa miehen nykyinen liitto. Mies on vain väsynyt kulissiin ja haluaa vielä joskus elääkin ja tuntea jotain. En haluaisi, että hänkään on onnettomassa ja kylmässä suhteessa vain lapsen takia (siis vaikka itse en miestä saisikaan)
Kaikki alkoi siitä kun vastoin kaikkia omia ja toisen periaatteita päädyin (itse sinkku) sänkyyn naimisissa olevan miehen kanssa. Homma piti jäädä kertaan, mutta tuli toinen kolmas neljäs jne. . . Lopulta tämä seksisuhde piti lopettaa mikäli niitä syvempiä tunteita alkaa tulemaan.
Nyt niitä sitten on miehen puolelta. Itse on koskaan ole antanut mahdollisuutta omille tunteilleni, enkä tiedä mitä miestä kohtaan tuntisin.
Mies on tajunnut, että ei ole onnellinen nykyisessä liitossaan, se on kulissia, jossa ei ole tunnetta. Mies on vasta 26, mennyt naimisiin vuosi sitten 11 vuoden suhteen jälkeen. Haluaa kovasti vielä joskus ”elääkin” ja tuntea jotain.
Hän haluaisi, että meillä olisi yhteinen tulevaisuus. Suunnittelee sitä ja ajatukset kuulemma on mun luona vaikka fyysisesti onkin muualla.
Pystymme olemaan toistemme seurassa sitä mitä olemme, pystymme puhumaan todella hyvin ”oikeistakin” asioista, taustat ovat samanlaisia, arvot ja ajatukset samanlaisia, seksi toimii ym. Tiedän hänestä jopa sellaisia asioita, joita hän ei ole koskaan nykyiselle vaimolleen voinut kertoa. Kait tämäkin sanoo jotain nykyisen suhteen tilasta?
Mutta, ajatuksia, jotka päässäni pyörii
*en halua rikkoa perhettä, johon on vielä syntymässä lapsi kesällä?
*tulenko aina syyttämään itseäni erosta, vaikka olen koittanut häntä suostutella siihen jäämään ?
*onko miehenkään järkeä elää kulississa vain lapsen takia => lapsi kyllä huomaa tämän ja ei hänkään voi tällöin olla onnellinen?
*pitäisikö ”pakottaa” jäämään?
*miten nykyinen vaimo pärjää pienen lapsen kanssa?
*voinko koskaan luottaa mieheen, jos teki tämän kerran, tekeekö toistekin?
*alkaako mies syyttää minua erosta, jos homma ei toimikaan meidän välillä?
*Onko suhde aina tunteeton pitkän suhteen jälkeen?
Kaikenlaiset kommentit ja kokemukset ovat tervetulleita. Syytöksiä toisen viemisestä en halua. ”Jyrkkä ei varattuihin sekaantumisista” oli alun perin syvin periaatteeni, mutta jostain syystä tunteet heräsivät, vaikka niitä kuinka yritti estää. Ja muutenkin minä olen se joka yrittää keksiä keinoja millä pelastaa miehen nykyinen liitto. Mies on vain väsynyt kulissiin ja haluaa vielä joskus elääkin ja tuntea jotain. En haluaisi, että hänkään on onnettomassa ja kylmässä suhteessa vain lapsen takia (siis vaikka itse en miestä saisikaan)
Vastaukset 27
Vanhimmat
"voinko koskaan luottaa mieheen, jos teki tämän kerran, tekeekö toistekin?"
Et voi. Ihminen, joka pystyy pettämään raskaana olevaa vaimoaan, pettää taatusti myös sinua ennemmin tai myöhemmin. Usko hyvällä.
hyvä pointti asiaan!
Niin. Kaksipiippuinen juttu.
Ehkä sinun pitäisi alkaa miettimään niitä omia tunteitasi miestä kohtaan. Miehellä on takana pitkä suhde, joka ilmeisesti aikaa myöten on päässyt väljähtymään. Itse uskon, että mikäli hän vielä jollain tasolla rakastaa vaimoaan, hän voi halutessaan löytää sen tunteen uudelleen ja nähdä parisuhteessaan muutakin kuin sen tylsän arjen jota hän nyt on lähtenyt pakoon luoksesi. Jos noita tunteita todellakaan enää ei ole, niin turhaahan se kulissien ylläpitäminen on. Olen samaa mieltä, että lapsikin kärsii tilanteesta jossa vanhemmat vain yrittävät esittää onnellista perhettä. Ei toimi.
Mitä perheen rikkomiseen tulee, niin jos miehen parisuhteella ei todellakaan ole tulevaisuutta niin perhe hajoaa luultavasti ennemmin tai myöhemmin. Joko mies lähtee sinun mukaasi tai sitten jonkun muun. Eli turhaa sinun on itseäsi siitä syyttää, mikäli mies matkaasi päätyy.
Luotatko mieheen? Uskotko pystyväsi luottamaan häneen jatkossa? Koetko tuntevasi hänet tarpeeksi hyvin? En itse usko siihen mustavalkoiseen näkemykseen, että kerran pettänyt pettää jatkossakin; jotkut pettävät ja jotkut eivät. Jotkut pettävät vain pettämisen ilosta, jotkut vain jos parisuhde on jo karikolla, jne. Jos tulevaisuudessa olette onnellisia yhdessä, niin ehkä mies pysyy uskollisena sinulle, en tiedä kun en miestä tunne.
"alkaako mies syyttää minua erosta, jos homma ei toimikaan meidän välillä?" Ehkä. Jos hän on lapsellinen eikä osaa ottaa vastuuta omista tekemisistään, niin varmasti.
Loppupelissähän meillä on vain yksi elämä ja miksi elää se onnettomana? Täytyy vain tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, yrittäen kuitenkin olla satuttamatta muita. Joskus se ei kuitenkaan onnistu.
Vastasit aloittajalle näin:
Mielestäni tuossa on näkökulma, jota kannattaa miettiä ennen kuin pidemmälle asia etenee. Tämä mies perustelee rinnakkaissuhdetta huonolla liitollaan; siis syyttää nytkin jotakin muuta kuin itseään tilanteesta.. Niinpä niin. Sama käyttäytymismalli mahdollista, ellei itsessään näe mitään syytä suhteen "huonouteen".
Mutta mahtaako mies nimenomaan Perustella rinnakkaissudetta huonolla liitolla? Että kakkossuhde olisi muutoin mahdoton? Vai olisiko niin että suhde tähän toiseeen naiseen olisi mahdollinen vaikka mies olisi vapaakin? Siinä on ero, jota en ehkä osaa selittää...?
Olen kuitenkin sitä mieltä, että ellei avioliitossa ole jotain pielessä niin kolmansia osapuolia ei kummallekaan ilmesty. Ja avioliiton huonoon kuntoon on kaksi syyllistä. Aina. Se ei ole yksin miehen syy eikä yksin naisen syy. Valitettavan usein asioita selvitellessä kumpikin kuitenkin syyttää toista, tai jos myöntää omat puutteensa niin ainakin vähättelee niitä verrattuna puolison mokiin.
Ihmisen luonteesta ei ihan parissa vuodessakaan saa täysin selvää. Jos ei ota riskiä ei koskaan saakaan tietää.
Parisuhteessa todellakin näyttää olevan helpompaa vieraan edessä vetoketjun avaaminen kuin suun kumppanin edessä..
Toisaalta, ollaan jo "hyväksytty" pettämisen syyksi "huono suhde". Loppuun kulunut fraasi.. Ihmisellä voi joskus mennä omat tuntemukset sekaisin: omassa henk.koht. kriisissä (esim. ikään, työhön jne,. liittyvät) mietteet mielletään suhteenproblematiikaksi, ei omaksi kasvu- tai kehityspaikaksi.
Samaa mieltä kanssasi siitä, että toisen ihmisen tuntemaan oppiminen ei tapahdu parissa vuodessa. Ja kun yksilöt kuitenkin iän mukana muuttuvat, niin taas on edessä "uuteen" tutustuminen..
mielenkiintoista ja arvaamatonta, eikö totta? Jos tietäisimme tulevaisuuden, mitä mieltä tässä olisikaan? Kuin näytelmäroolia vedettäisi.
Uskon,että niin sinulla kuin hänelläkin on kovasti tunnetta pelissä,mutta...vetäydy syrjään nyt koko hommasta,ja pian sittenkin.Et voi tehdä päätöksiä miehen puolesta.Et puoleen ,etkä toiseen.Ei ole sinun tehtäväsi edes neuvoa.
Miehellä on hyvin nuorena alkanut suhde ja vaimo nyt raskaana.Se jos mikä sekoittaa pään,ja saattaa todella vaikuttaa noin,että mies alkaa miettimään omaa elämäänsä ja tilannettaan.Ja saataa miehen viedä sivuraiteelle hetkeksi.Vauvan tulo saa aikamoisia myllerryksiä mieleen,miehellekin.
Uskon,että kun vauva syntyy,niin hän "tulee taas järkiinsä."Älä siis ole sekoittamassa hänen ajatuksiaan.Anna hänen itse päättää,mitkä ovat tunteensa.Luulen,että vaaka kallistuu vaimon puoleen,mikäli heillä on asiat olleet kunnossa aikaisemmin.Mikäli hän kuitenkin vapauden kaipuussaan valitsee sinut,niin en usko ,että teillä on tulevaisuutta.Olet ehkä vain ponnahduslauta sille,että hän pääsee maistamaan uutta elämää.Jos hän haluaa elää ja olla vapaana..ja kokea asioita,niin miten luulet,että uusi vakisuhde täyttää tämän toiveen?
Tuleeko sinusta seuraavaksi se,joka istuu kotona,kun mies "etsii vapauttaan..?"Mieti.
Noin pitkän(ja ainoan?)suhteen jälkeen pitäisi olla kyllä piiiitkä tauko ennen uuden suhteen aloittamista.Mies etsii itseään,ei uutta suhdetta.Ei ennenkuin on rauhoittunut.
Jos hän eroaa vaimostaa,niin hänelle tulee luultavammin jonkinlainen "bailauskausi" josta ei menoa ,eikä naisia puutu.Hän elää sitten sitä nuoruutta,mikä ehkä on jäänyt elämättä ja kokematta.Miehille se on vielä tärkeämpää,kuin naisille.
Kun tämä vaihe menee häneltä ohi,niin katsokaa asiaa uudelleen,silloin voi olla teidänkin suhteelle tilaa.
Katsele kumminkin tulevaisuuteen yksin,varmasti löytyy vapaa mies sinullekin.
Aika latteaa tekstiä >Mikäli hän kuitenkin vapauden kaipuussaan valitsee sinut,niin en usko ,että teillä on tulevaisuutta.<
Kerrotko tämän viikon lottonumerot?
Elikkä elikkä. Mies on alkanut seurustelemaan 13-vuotiaana. Ennuste tuonikäisenä aloitetun suhteen eliniälle on palttiarallaa viikko. Hänen suhteensa on kuitenkin kestänyt 11 vuotta. Kuinkakohan paljon sekä hän että vaimo ovat tuossa ajassa ehtineet muuttua?
Mitä sinä tahdot? Tahdotko hänet? Jos tahdot kerro ellet kerro. Pohdi miehen kanssa, jäisikö hän liittoon ilman sinua. Jos hän joka tapauksessa olisi ja ilmeisesti on lopettamassa liiton jossain vaiheessa, ehkä parempi että hän tekee sen kanssasi. Vai mitä? On mahdollista, että päästyään exästä eroon mies alkaa elää todellista sinkkuelämää ja teidän yhteinen tulevaisuutenne kariutuu. Ja tässä on osittainen vastaus luottamuskysymykseen. Kysyit, voitko luottaa ettei hän lähde? Voitko oikeasti luottaa kehenkään ettei lähde? Vaikka ikuista rakkautta vannotaan, moni lähtee silti. Sitä elämä on.
"*pitäisikö ”pakottaa” jäämään?"
Voi olla vähän vaikeaa.
"*miten nykyinen vaimo pärjää pienen lapsen kanssa?"
Yhtä hyvin kuin muutkin yht eli todennäköisesti hyvin. Te ilmeisesti miehen kanssa ottaisitte vastuuntuntoisesti osaa sekä elatusmaksuihin että lapsenhoitoon? Päästäkää se exäkin tuulettumaan.
"alkaako mies syyttää minua erosta, jos homma ei toimikaan meidän välillä?"
Onko tällä väliä? Itse hän on päätöksensä tehnyt.
"*Onko suhde aina tunteeton pitkän suhteen jälkeen?"
Ei. Tietyllä tavalla jopa tunteellisempi. Pitkässä suhteessa uskaltaa näyttää myös negatiivisia tunteita sekä kritisoida toisen käyttäytymistä tarpeen mukaan.
voitko elää normisti..ajatellen olevasi loppujen lopuksi 'perheenrikkoja'..se on ruma sana, mutta sitähän sinä olet kaikkien mielestä siinä vaiheessa..niin vaimon kuin miehen perheen puolelta...tuleeko ikinä edes heidän puoleltaan luottamusta tähän... saat ikuisen anopin kirouksen..
no joo... mutta kannattaa miettiä asioita ihan rauhassa.. sinuna odottaisin lapsen syntymään..antaisit mihelle hengäshdystaukoa..
tosiasia on, että mie ei lastaan jätä.. varsinkaan esikoistaan, vaikka sen äiti olisi kummitus... lapsi tule elemaan aina välisäänne..tavalal tai toisella.. samalal hän tapaa ex vaimoaan... syytää rahaa heille.. mistä saattaa tulla riitaa.. ex saattaa käyttää tätä hyväkseen.. mitä sitten kun teille tulee riitaa...vertaako mies sinua pisimpään suhteeseensa.... entä jos tämä ex tarvitsee lastenhoitajaa... meneekö mies sinne.. viipyy siellä..on jopa yötä..oletko mustasukkainen.. ?
sinuna odottaisin.. jos oikeasti siltä tuntuu, että hän on elämäsi mies.
Saako ikuisen anopin kirouksen? Aina ja varmasti?? Miksi minä en saanut? Anoppi ei sietänyt poikansa ensimmäistä vaimoa, ei appi liioin. Enkä minä, sen jälkeen kun tuo yksilö alkoi terrorisoida minunkin elämääni. Ei ymmärtänyt mitä mies tarkoitti kun halusi erota. Tai ymmärsi, mutta omalla tavallaan. Se oli olevinaan lähtökohta sodalle jossa aseina käytettiin lapsia. Kaikki koko maailma oli syyllisiä miehen päätökseen. Ei osannut katsoa peiliin, että syyllinen olisikin ehkä siellä. Nyt kärsivät lapset. Yksi ei halua asua äitinsä luona, mutta ei uskalla isällekään tulla kun äiti suuttuu. Lapset käyvät meillä äidiltään salaa.
Miksi muuten te naiset jotka syytätte toista naista erosta, ette kuitenkaan ymmärrä sitä tosiasiaa, ettei kukaan mieskään voi teille tulla ilmoittamaan että nyt kuule jätät sen miehen ja aloitat elämän minun kanssani? Mikä ero siinä on? Nainen voi komennella miestä ilman miehen omaa tahtoa, mutta mies ei voi komennella naista? Herätystä pahvit.
sanoa kun,että olet itse soppasi keittänyt ja varmasti tiesit ettei siinä hyvin käy...
Miks varattu seksikumppani?maailma miehiä täynnä...
Älä pilaa niiden suhdetta enää enempää! Vaikka mies miten haluaisi sut sänkyyn, sä olet jo alentanut itsesi ja miehesi menemällä sänkyyn - sulla ei ole oikeutta elää ja kokea toisten kustannuksella, kuten ei sillä miehelläkään ole. Nyt lopetatte molemmat, mies hommatkoon elämänsä jostain muualta kuin toisista naisista. MIKÄÄN ei puolustele uskottomuutta!!!"Ei se oo mun syy et se halus" Mitä jos se nainen tietäisi? Kertokaa. HETI. Jättäkää se sitten yksin ja olkaa muka pahoillanne. Mulle on tehty niin monta kertaa. Joten lopeta se heti alkuunsa.
jos tälle vaimolle kertoisi teidän suhteestanne, nyt kun hän on viimeisillään raskaana... huh huh..voisiko sitä julmempaa olla... raakapeli.
totuus on, että valheella ei pitkälle pääse..mutta rehellisyyskin tappaa.
...rakkaudenhedelmä syntymässä.. ja mikä lopputulos...
Ihmettelin ensin aggressiivista ja suvaitsematonta asennettasi, mutta löytyihän se: sinua on petetty ja sitten jätetty. Olisikohan aika katsoa peiliin ?
mitä olet saannut.
oletpa sopan keittänyt, mitä sä mietit näistä ihmisten kommentoinneista tän asian suhteen?
Lisäyksenä edelliseen:
Ajattele, mies tekee vaimonsa raskaaksi eli ts. on huijannut vaimoaan haluavansa perheen. Sitähän se lapsen tekeminen yleensä tarkoittaa. Vaimo odottaa lasta ja yhteistä perhe-elämää, mutta miespä käykin vieraissa ja suunnittelee eroa! Hän on ollut alusta pitäen tietoisesti tekemässä vaimostaan yksinhuoltajaa! Aika raaka temppu!
Miten ylipäänsä voit harkita minkäänlaista suhdetta mieheen, jolla on noin kammottavan surkea moraali? Luuletko, ettei hän tekisi sinulle jotain vastaavaa?
Emme me voi tietää, kuinka suunniteltu se lapsi oli. Oliko kyseessä vahinko vai mitä?
Hei!
Mietin vain sitä, että miksi mies teki naisensa raskaaksi jos suhde oli huono? Mäkin vähän kyllä olisin varpaillani sinun tilassasi, koska miehen vaimo saattaa raskauden takia olla vaikka hankala (esim. ei halua seksiä, ja mies tosiaan kipuileen isäksi tulon kanssa jne) ja kun lapsi syntyy niin nämä kaksi löytävät taas toisensa (= ovat oikea perhe)
Onko mies sun unelmiesi täyttymys? Muista että tähän unelmaan kuuluu myös miehen tuleva lapsi, miehen suku, miehen ex-vaimo, käytännössä selkeä osa sinunkin vapaa-ajasta ja perheenne budjetista menee tulevalle lapselle...Onko mies niin ihana siitäkin huolimatta??
Itse uskon liittoon ja perheeseen, mutta koska mies on jo tehnyt törkeästi pettämällä vaimoaa, ei sitä saa tekemättämäksi...
Fiksuna huomaat mitä oikeasti tarkoittaa "haluaa vielä joskus elää ja tuntea jotakin". Yksinkertaisesti sitä, että mies on kyllästynyt elämäänsä. Ei siinä naisen vaihtaminen auta vaan itse pitää tsempata. Jos vaihtaa naista niin uuden kanssa tilanne on jälleen se ja sama.
Mielestäni nykyisin vähän turhan paljon korostetaan sitä, ettei yhdessä kannata olla mikäli kaikki ei ole täydellistä... Mikään suhde ei ole täydellinen. Toisessa on jotkin asiat paremmin ja toisessa toiset. Onkohan kukaan miettinyt sitä mitä lapset mahtavat ajatella, kun ensin rakastetaan, sitten erotaan, kun "rakkaus loppuu". Lapselle sanotaan, että heitä rakastetaan, vaikka isän ja äidin keskinäinen rakkaus on loppu. Miksi lapsi sen uskoisi? Jos vanhempien rakkaus loppuu niin myös heidän rakkaus lapsiin voi loppua.
Miksi vanhemmat eivät myönnä etteivät alunperinkään rakastaneet toisiaan, vaan menivät naimisiin kun
a) oli lapsi tulossa
b) oltiin niin nuoria ja naiminen oli elämän tärkein asia, luultiin rakkaudeksi
c) yhteiselo oli edullisempaa ja naisen asema turvatumpi
d) kaverit kuolas tytön perään mutta minä poika rengastin sen! / kylän kovin kundi, kaverit oli kateellisia kun minä sen kesytin
e) äidin piti nostaa elintasoa ja tuollal äijällä oli rahaa
f) joku-muu käytännön syy
g) mies tarvitsi hellää hoivaa ja huolenpitoa ja minulla (äiti) oli kova hoivaamisen vietti, niin sitten päädyttiin yhteen
h) sillä oli niin hyvä perse
i) edustava puolisoksi
j) parempi kuin aikaisemmat ehdokkaat
k) kun kaveritkin meni siihen aikaan
l) ... näitähän riittäisi aakkoset läpi ja ympäri kaikilla kielillä.
Ja sitten lopuksi todetaan että äiti tai isi on nyt löytänyt elämäänsä ihmisen jota oikeasti rakastaa, ja te lapset olette osa sitä elämää (sopimuksen mukaisesti).
Eivät ihmiset totuutta osaa myöntää edes itselleen. Muussa tapauksessa tällaisia hässäköitä ja vaativien akkojen kirjoituksia täällä oliskaan.
ei se tilanne akkaa vaihtamalla parane!!!!
Sitä se teettää kun hypätään varatun kanssa sänkyyn. On se hyvä et järki on siellä ala- eikä yläpäässä.Hölmöhän olet kun yleensä edes menit sänkyyn toisen oman kanssa.
Yritin vastata asiallisesti ja kiltisti mutta en suorastaan PYSTY siihen koska mikään ei ole itsekkäämpää kun mennä varatun kanssa.Ota hyvä tyttö järki käteen (tai pikemminkin yläpäähän) ja lopeta heti alkuunsa tuollainen!
Näissä jutuissa on kyse aina jännityksestä ja hetken huumasta. Älä unohda että sinua syyttää aika moni perheenrikkomisesta jos annat sen jatkua vaan. Totuus tulee aina jossain vaiheessa esille. Sitä paitsi jos hän olisi niin kiinnostunut sinusta kuin sinä hänestä, hän olisi jo jättänyt perheensä ennen teidän yhteisiä sekoiluja. Uskon että hän rakastaa ylikaiken omaa vaimoaan ja perhettään mutta heikkouksissaan kaatui sinun sänkyysi. Usko tai älä perhe-elämä ei ole aina helppoa, mutta tuollainen on jo syvää heikkoutta ja epäitsekkyyttä!...Teiltä molemmilta!!!
Vielä jatkan...ymmärräthän itsekin että mies ei pysty lopettamaan pettämistään.Tekihän hän sen sinunkin kanssa useamman kerran! Ota ne ruusunpunaiset lasit pois silmiltäsi ja katso totuutta silmiin ennenkuin sama tapahtuu sinulle että sinua petetään joskus kun viimeinkin olet oppinut rakastamaan ja välittämään.Maailma on TÄYNNÄ vapaita komeita ihania ja mukavia miehiä!
aina yhtä empaattinen? Ihanaa että kaltaisiasi on, sillä saatte minut uskomaan että joku tekee päätöksen nimenomaan vastoin mielipidettänne. Ihan vain siksi, että mielipiteenne kuulostavat aika lapsellisilta =)
On hyvä kun olet huomannut vaikean tilanteesi. Miettikää ja harkitkaa siis todella tarkkan mitä teette elämällänne.
Sinkkuna sinä olet vapaa etsimään oikeasti vapaata seuraa. Et sinä voi millään tavalla "pelastaa" toista huonosta kulissi-avioliitosta. Vaikeudet vain siirtyvät seuraavaan suhteeseen, sinuun ja häneen. Siksi toiseksi ei yhden avioliittovuoden jälkeen tiedä onko se kulissia vai ei, olkoonkin että seurustelu oli pitkä ja/mutta alkoi lapsena. Tulevalla isällä ja äidillä on mielessään niin monenlaiset tunteet ja pelot, että se aivan varmasti saa heidät molemmat miettimään avioliittoaan ym asioita. Voi olla tietysti niinkin, että heistä kumpikaan ei vielä ole mieleltään itsekään aikuinen (ainakaan mies?)eikä näin ollen pysty kantamaan sen tuomaa vastuuta. Harmillista kun mies tuli tuossa tilanteessa elämääsi, sillä se vain mutkistaa asioita teidän kaikkien kannalta.
Olitko sinä mahdollisesti sopivasti lähellä? Oletko äidillinen, hoivaava, ymmärtäväinen, uskotko kaiken mitä hän sinulle sanoo? Siksi teidän on ehkä helppo puhua kaikista mahdollisista asioista. Voi olla, että isäksi tulo pelottaa häntä ja voi olla, että vaimo ei oman äidiksitulonsa ja mahdollisesti pelkonsa keskellä jaksa tai pysty kuuntelemaan niitä pelkoja mitä miehellä siinä tilanteessa on. Ehkä heistä kumpikaan ei halua näyttää toiselle omaa pelkoaan eivätkä siksi puhu niin kuin ehkä pitäisi. Avioliitossa on muuten aina se tilanne, että kumpikaan ei tiedä kaikkea puolisostaan. Molemmat haluavat myös avioliitossa pitää jotain omana yksityisyytenään.
Anna ajan kulua ja heidän lapsensa syntyä ja vähän kasvaa. Jos hän on sinulle se oikea, niin hän palaa luoksesi. Älä kuitenkaan sano hänelle odottavasi häntä, sillä silloin hän ei aidosti yritä äidin ja lapsen kanssa. Eikä hän sitä tekisi välttämättä silloin sinunkaan kanssasi.
Kuuntele sydäntäsi, sillä siinä kuuluu omatuntosi ääni. Älä anna rakkauden sokaista silmiäsi, sillä jos oikein rakastaa niin silloin voi myös luopua toisesta. Elämässä on välillä myrskyjä ja karikoita, mutta niitä pitääkin olla sillä se kaikki kasvattaa meitä.
Toivon sinulle ja myös hänelle ja hänen perheelleen kaikkea hyvää.