Just joo.
Mikähän helvetin vitsi on siinä, että ensin sanotaan naiselle, että olet parasta, mitä mulle on tapahtunut pitkään aikaan, että ollaan rakastuneita, ettei olla kellekään kerrottu tätä aikaisemmin, ettei ymmärretä, miten näin pääsi käymään, kun ei pitänyt. Lauletaan kylillä, että nyt on sellanen nainen löytynyt, ettei ole parempaa
Ja kun homma osoittautuu vastavuoroiseksi, nainen muuttuu itsestäänselvyydeksi.
Ei ensin voi sytyttää palamaan jotain, ja sitten lähteä karkuun!
Kusipää. Katso nyt, olen liekeissä.
Mikähän helvetin vitsi on siinä, että ensin sanotaan naiselle, että olet parasta, mitä mulle on tapahtunut pitkään aikaan, että ollaan rakastuneita, ettei olla kellekään kerrottu tätä aikaisemmin, ettei ymmärretä, miten näin pääsi käymään, kun ei pitänyt. Lauletaan kylillä, että nyt on sellanen nainen löytynyt, ettei ole parempaa
Ja kun homma osoittautuu vastavuoroiseksi, nainen muuttuu itsestäänselvyydeksi.
Ei ensin voi sytyttää palamaan jotain, ja sitten lähteä karkuun!
Kusipää. Katso nyt, olen liekeissä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ookko ens vuonna tulossa?
MOT.
Ensimmäinen palava ihastus on oikeasti ihastusta mielikuvaan, joka on toisesta ihmisestä. Se on ihastusta mielikuvaan romanttisesta illasta takan ääressä, kun nainen ensin strippaa ja sitten ottaa suihin niellen koko lastin. Mielikuvissa mies jaksaa hoidella naisensa seitsemänteen taivaaseen kerta toisensa jälkeen. Käydään syömässä hienoissa ravintoloissa ja nautitaan aterian päätteeksi konjakit kynttilän valossa.
Kun suhde lähtee kehittymään, huomataan, että mielikuva on täysin väärä. Romantiikkaa ei ole, ja nainenkaan ei tunnu enää syttyvän seksiin. Tulee siis paluu todellisuuteen. Siinä vaiheessa tunteiden todellisuus punnitaan. Jos ne eivät ole todellisia -> heihei!
Toki nuo ajatukset ovat käyneet mielessäni, onhan itsellänikin joistain miehen piirteistä ehkä ylikiillotettu mielikuva.
Mutta kun nimenomaan nainen syttyy seksiin, eikä miehellä ole missään niin hyvä olo, kuin tämän vieressä, kuulemma.
Nyt mies valitsee kuitenkin yhteisen ajan sijaan työn, ympäripyöreät päivät, koska on kuulemma pakko tehdä.
Älkääkä nyt sanoko, että töitä on pakko tehdä, kun niitä on. Onhan minunkin. Mutta minä osaan sanoa työajan päätyttyä myös ei, jos ei jonain päivänä ylityöt sovi kuvioihin. Mistään heihei-ilmiöstä ei ole kyse, paitsi ehkä minun puolellani, kohta.
Ja kai tunteet voivat olla todellisia edelleen, vaikka perhoset olisivat vatsasta lentäneet.
Jos nyt ymmärsin pointin oikein, ensin hra X liehitteli sinua suurin sanankääntein, ja kun myönnyit kosiskeluihin, et enää ollutkaan niin suuri saavutus ?
Noh, pitää todeta, että kosiopuheet on kosiopuheita ja ne pitää filtteröidä aina. Vaikka mies olisikin alunperin vilpittömästi sitä mieltä, viimeistään ajan kanssa suhde rutinoituu ja moinen jää.
Ei kait mies nyt saisi ketään naista kiinnostumaan sanomalla "no, et sä nyt niin kaksinen oo, parempiakin löytyis, mut kyl sä silti mulle kelpaat". Rehellisyys on siis poissuljettu juttu.
Ja joillakuilla nyt vaan on tarve tehdä valloituksia. Pyromaanit sytyttelee paloja jatkuvasti.
Ei se nyt ihan noin mennyt. Liehittelystä ei voida puhua. Enemmän sellaista, helvetti kun menee vaikeaksi. Kummallakin elämänasenne enemmän tai enemmän kyyninen, suhteet ja muuta paskaa takana, ei enää jaksa nähdä vaivaa, elämässä ei ole onnea ainakaan minulle jne. jne. Kunnes tavattiin toisemme. Mulla vaan kesti hieman kauemmin tunnustaa itselleni, että perhana, tää onkin nyt just tätä, ja nyt on uskallettava pistää itsensä likoon. Pelkoni on hänen tiedossaan.
Mä en osaa selittää, tää on siis sellasta, että olet tuntenut toisen jo pitkään, vaikka vasta tavattiin -osastoa. Mutta mulla on sellanen tunne, että puolitoistakuinen suhde on vaihtumassa kaveruudeksi, jolloin ei ole niin väliksi, ollaanko yhteydessä joka päivä, ja tuleeko ne pusut sinne viestin loppuun.
Siis kysymys ei todellakaan ole siitä, että pesää saatuaan kaveri kaikkosi. Kysymys on siitä, että koska ei ehditä nähdä, seksiä ei ehditä harrastaa tarpeeksi usein, jotta suhde pääsisi kehttymään suhteelle ominaisella tavalla (näin mä sen näen). Nyt on se sielujen sympatia, luottamus, ystävyys jne. pääosassa. Kaveri ei näe tässä mitään ongelmaa. Enkä luonnollisesti minäkään valita (paistsi nyt), tottakai nuo on tärkeitä asioita.
Mutta kun me ollaan sitä mieltä, että tämä on suhdesuhde, ja että kavereita kummallakin on tarpeeksi. Ja kaverit on niitä, keiden kanssa on kivaa, mutta ei harrasteta seksiä, ja suhteessa taas harrastetaan.
Täytyy varmaan sitten vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen ja olla kaveri, vaikka se tyyppi oliskin mun elämäni mies. Tai selittää uudestaan.