aviopari eroon kasvaneet

Eiköhän se ollut sitten siinä.

Tyhjäksi ammennettu. Toinen oikealle, toinen vasemmalle.

Samassa tilanteessa. Ei seksiä 1.5 vuoteen ja ennen sitäkin luokkaa 5 krt/vuodessa ja vähentynyt. Nykyään ei läheisyyttä, ei mitään ja jollain lailla jopa välinpitämötön olo.

Suhde ns sisko-ja-sen-veli tasoa.

ei ole vakka kanttaan valinnut, miten lie päätyvät tälläiset yhteen?

Jokaisella on vain yksi elämä, älä tuhlaa aikaa

Harkitkaa yhteistä terapiaa/neuvontaa. Kokeilkaa käydä yhteisellä matkalla. Koittakaa kiinnostua toisistanne. Keksikää jotain uutta yhteistä tekemistä. Ja sitten, tietenkin, jos mikään ei enää auta, luovuttakaa ajoissa, mutta älkää liian pian. Te molemmat ansaitsette onnea ja lapset hyötyvät enemmän henkisesti terveistä sinkuista vanhempinaan, kuin kitkerästä, kylmästä ja stressaavasta parisuhteen mallista.

En minä tiedä. Ite haluan myös sielunrauhan. Se on inhottavvoo olla kovin pienipäinen Enkä halua että lapsenikkoon joutuisi siitä kärsimään.

Piiloonhan sitä haluaisi männä joko mutkassa mutta lapsen on piästävä liikkumaan.

Ja on tutustunut kyllä ihmisiin.

Mutta nuorena mieleltäni en oikein hyväksy sitä jos joka mutkassa piteisi olla tai löytöö joku.
.kunpa ois sellainen mies ,joka ymmärtee ettei tyttöjäkään joka mieleLLe ole.

Se,että voisin kyllä kasvatoo pojan vaikka puussa .

Tykkeisin siitä.

Kuitenkin, itekkin mänen koko ajan eteenpäin . Se on aika hirveetä sitten kun pojat jättee.

Minä tiedän kyllä monia vaihteita elämässä mutta niitä tulloo myös olommaan.
Jos haluan olla lapseni kanssa kotona niin olen.

Pian Se lähtöö kuitenniin omille siivilleen.. ..ja pienestä pitäen oppii monta asioo.

Ei vanhemmat aina ymmärrä jokaista naista, lasta tai poikoo.

Tytöillä on siilälailla helppoo tienkin jos synnyttävät .