Pitäisi tietää ainakin se että uuden tutkimuksen valossa Erkki Melartin on merkittävin kansallisromanttista tyyliä edustava sinfonikkomme,joka kylläkin laajensi huomattavasti tyylillistä skaalaansa saksalaisen koulukunnan edustaman myöhäisromantiikan suuntaan Mahler-ja Brucknervaikutteineen, muodon ja tematiikan osalta syklisessä 3 . Sinfoniassa surumarsseineen ja triotaitteen komeine fuugineen ja 6. elementtisinfoniassaan eksotismin ja jopa modernismin suuntaan atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen ja kokosävelasteikosta muodostetun soinnun klustervaikutelmineen tai 5. Sinfonian jatkuva temaattinen prosessi joka päättyy huimaan 4 ääniseen fuugaan ainoan kerran suomen sinfoniakirjallisuuden historiassa.
Ensimmäinen dodekafoniaan asti viittaava sinfoninen monumentti suomessa oli erkki aaltosen 2. Sinfonia jota esitetään nykyään varsinkin japanissa.
Ensimmäinen kuorosinfonia oli Sulho Rannan uusklassinen ja pandiatoninen oratorio volgare tai Moses Pergamentin juutalainen kuorosinfonia mutta ei vähiten vaikuttavin kalervo tuukkasen meri-sinfonia duetto vokaliiseineen ja kuoron orkesteriin hukkuvine väriefekteineen.
Kansallisromanttista sinfoniatraditiota edustivat monet muutkin säveltäjät kuten Ikonen 6 sinfoniallaan mm. Lauri Saikkolan ja Ahti Karjalaisen tehdessä pesäeron uusklassismin hyväksi.
Yrjö kilpinen oli suvereenisti tuotteliain laulusäveltäjämme jota palvottiin saksassa ja englannissa saakka saksalaisen liedtradirion jatkajana
Kansallissäveltäjämme edustaa konservatiivisempaa klassismiin taipuvaista modaalista tyyliä jolle on ominaista staattisuus ja lyhyiden ja kolmisävelaiheiden käyttö romanttisen lauluteeman sijaan luoden lähes minimalistisen vaikutelman transformoituvassa mosaiikkimaisuudessaan. Paljon sinfonikkojamme olen jättänyt mainitsematta.
Erik Fordell on suomen tuotteliain sinfonikko 44 sinfoniallaan.
Nils-Erik Fougstedtin Angoscia on ensimmäinen dodekafoninen orkesteriteos suomessa.
Melartinin elegantti ja tyyliltään aidosti myöhäisromanttinen viulukonsertto on painoarvoltaan kansallisesti sävyttynyttä kansallissäveltäjämme konserttoa merkittävämpi teos lajissaan.
Mitä klassisen musiikin aloittelijan pitäisi tietää?
5
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Se että kansallissäveltäjämme on annettu nousta kaikkien muiden ammattitaitoisten ja visionääristen, unohduksen yöhön vaipuneiden, suomalaissäveltäjien yläpuolelle on täysin keinotekoinen yritys kohottaa hänet asemaan johon hän omilla sangen vaatimattomilla avuillaan ja säveltäjäkyvyillään ei olisi koskaan onnistunut pääsemään ja yltämään ja mitä tulee kansallissäveltäjämme sinfonisen musiikin onttouteen ja olemattomaan sisäiseen panokseen ja sen luuloteltuun syvimpään olemukseen joka niin selkeästi loistaa poissaolollaan hänen ulkokohtaisista ja frigideistä sinfonioistaan jotka eivät yllä ihmissielun syvimpiin sopukoihin tai luonnon ytimeen saakka eivätkä kosketa sydäntä kuten vaikka hänen aikalaisensa Melartinin pakahduttavan kauniit sinfoniat niin siinä mielessä kansallissäveltäjämme ei milloinkaan saavuta niitä korkeimpia ihanteita joita musiikki taidemuotona edustaa korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä monien suomalaissinfonikkojen joutuessa kärsimään kansallissäveltäjämme musiikin räikeästä yliarvostuksesta siten että heidän teoksiaan on tähän päivään mennessä laiminlyöty törkeällä tavalla joka osoittaa markkinavoimien kaikkivoipaisuuden yleviin esteettisiin ihanteisiin nähden sillä puhtaasti musiikillisilta aspekteilta suurien vaiettujen sinfonikkojen katoamista ohjelmistosta ja äänilevyiltä ei voi selittää jollei kysymys ole vain ihmisten ahneudesta ja rahan himosta koska kyseinen suuntaus johtuu myös perinteisemmän ja modernimman suomalaisen säveltaiteen väärästä tasapainottamisesta ohjelmistossa ja edellisen heikosta arvostuksesta.
- Anonyymi
Kappalejako olisi avuksi, ja olisi sitä jopa silloinkin kun itse jorinan sisältö on silkkaa höpötystä tai jokellusta kuten yllä.
"Se että kansallissäveltäjämme on annettu nousta"
Niin, oletamme että vaikkapa että jossain konsertissa kansallisäveltäjän hiteistä karelia-sarja soi ja yllätät itsesi sillä että siinä sitä kuunnellessa huomaat että sinulla on tennari alkanut vipattaa sen musiikin mukana, joten mikä neuvoksi? Nythän vaikkapa Melartin on käyttäytymisesi takia ikäänkuin kärsimässä mopen osan kun Melartinin mikään musa ei tennariasi vipatuta. Joten mikä neuvoksi ettei tahtomattaan tulisi Erkki-parkaa sortaneeksi? Ottaa vasara ja pari naulaa sinne konserttiin mukaan ja naulata tennarinsa kärjet lattiaan? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kappalejako olisi avuksi, ja olisi sitä jopa silloinkin kun itse jorinan sisältö on silkkaa höpötystä tai jokellusta kuten yllä.
"Se että kansallissäveltäjämme on annettu nousta"
Niin, oletamme että vaikkapa että jossain konsertissa kansallisäveltäjän hiteistä karelia-sarja soi ja yllätät itsesi sillä että siinä sitä kuunnellessa huomaat että sinulla on tennari alkanut vipattaa sen musiikin mukana, joten mikä neuvoksi? Nythän vaikkapa Melartin on käyttäytymisesi takia ikäänkuin kärsimässä mopen osan kun Melartinin mikään musa ei tennariasi vipatuta. Joten mikä neuvoksi ettei tahtomattaan tulisi Erkki-parkaa sortaneeksi? Ottaa vasara ja pari naulaa sinne konserttiin mukaan ja naulata tennarinsa kärjet lattiaan?Tuukkanen osaa kirjoittaa lauluäänille joka tulee meri sinfoniastakin hyvin esille vaikkei tuota avausosaa olekaan spotifyssa tai tuubissa. Yhden periaatteen nostaminen normiksi on mielestäni täysin väärä periaate silloin kun puhutaan taiteesta jossa moninaisuus on rikkautta ja varsinkin kun se muiden yläpuolelle nostettu yksi on musiikilliselta kvaliteetiltaan muita heikompi niin koko ajatus on täysin paradoksaalinen. Uusissa kuulokkeissa on mehevä bassosoundi jonka vuoksi Erkin sinfonioiden bassolinjan seuraaminen on entistä nautinnollisempaa ja hänen sinfonioidensa kuunteleminen sai pakahtumaan niin että rintakehääni pakotti suloinen kivun tunne vielä kuuntelusession päätyttyäkin joka on suoritus johon kansallissäveltäjämme ei kuunaan pystyisi staattisessa ja frigidissä sävelkielessään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuukkanen osaa kirjoittaa lauluäänille joka tulee meri sinfoniastakin hyvin esille vaikkei tuota avausosaa olekaan spotifyssa tai tuubissa. Yhden periaatteen nostaminen normiksi on mielestäni täysin väärä periaate silloin kun puhutaan taiteesta jossa moninaisuus on rikkautta ja varsinkin kun se muiden yläpuolelle nostettu yksi on musiikilliselta kvaliteetiltaan muita heikompi niin koko ajatus on täysin paradoksaalinen. Uusissa kuulokkeissa on mehevä bassosoundi jonka vuoksi Erkin sinfonioiden bassolinjan seuraaminen on entistä nautinnollisempaa ja hänen sinfonioidensa kuunteleminen sai pakahtumaan niin että rintakehääni pakotti suloinen kivun tunne vielä kuuntelusession päätyttyäkin joka on suoritus johon kansallissäveltäjämme ei kuunaan pystyisi staattisessa ja frigidissä sävelkielessään.
On se vaan ihme ja kumma kun joku minullekin täysin tuntematon säveltäjä josta en ole koskaan ennen kuullutkaan tulee kuin puskista ja peittoaa jonkun hyvin populaarin ja tunnetun säveltäjän vaisut sinfoniat emotionaalisella voimallaan ja hehkullaan ettei sitä voi todeksi uskoa. Kuuntelin äsken esimerkiksi kansallissäveltäjämme ylen suositun 2. sinfonian alkua hilpeässä pääteemassaan jonka jälkeen siirryin kuuntelemaan Tuukkasen meri sinfonian myrsky osaa niin olin kansallissäveltäjän vaatimattoman ja kesyn musiikin jälkeen Tuukkasesta kuin ilmestyksen nähnyt kohottauduttuani tuolilla istuessani katseellani ällistyneenä kohti katonrajaa pakahtuneena huohottaen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On se vaan ihme ja kumma kun joku minullekin täysin tuntematon säveltäjä josta en ole koskaan ennen kuullutkaan tulee kuin puskista ja peittoaa jonkun hyvin populaarin ja tunnetun säveltäjän vaisut sinfoniat emotionaalisella voimallaan ja hehkullaan ettei sitä voi todeksi uskoa. Kuuntelin äsken esimerkiksi kansallissäveltäjämme ylen suositun 2. sinfonian alkua hilpeässä pääteemassaan jonka jälkeen siirryin kuuntelemaan Tuukkasen meri sinfonian myrsky osaa niin olin kansallissäveltäjän vaatimattoman ja kesyn musiikin jälkeen Tuukkasesta kuin ilmestyksen nähnyt kohottauduttuani tuolilla istuessani katseellani ällistyneenä kohti katonrajaa pakahtuneena huohottaen.
Näinhän lienee laita monen muunkin unohduksen yöhön vaipuneen säveltäjän kohdalla sillä kuten olemme kansallissäveltäjän kohdalla oppineet suuri säveltäjänimi ei välttämättä ole aina tae musiikillisesta laadukkuudesta saati ylivertaisuudesta moniin unohdettuihin säveltäjänimiin nähden vaan tilanne on usein juuri päinvastainen. Kansallissäveltäjän kohdalla voisikin todeta että poikkeus vahvistaa säännön. Sitä paitsi suuret vaietut sinfonikkomme lienevät muutenkin mainettaan parempia säveltäjiä eivätkä ansaitsisi sitä totaalista unohdusta joka heidän osakseen on tullut. Mutta tämän kieroutuneen ohjelmistopolitiikan vuoksi menetys on kokonaan meidän. Ehkäpä kansallissäveltäjän sisäänpäin kääntynyt modaalisuus ei vain aukea samalla tavalla kuin monien muiden suurien säveltäjien musiikki ja en vain ole löytänyt Sibeliuksen musiikin salattua sisintä olemusta. Mutta vaikka näin olisikin ei niiden säveltäjien musiikkia tulisi myöskään aliarvioida joiden musiikki vaikuttaa välittömämmin kuulijaansa tunteisiin, tahtoon ja affekteihin saaden hänet tuntemaan voimakkaasti sen minkä säveltäjä on teostaan luodessaan kokenut mutta voidaanhan olettaa että kansallissäveltäjän musiikissa salaisuus kätkeytyy syvemmälle musiikin pintakuoren alle kuin muiden postromantikkojen kuten Melartinin ja Tuukkasen sinfonioissa ja siksi en vain pääse siitä perille. Todennäköisempää kuitenkin on että kansallissäveltäjän musiikista puuttuu se emootiot laukaiseva ydin joka Mozartin ja Beethovenin musiikissa on ja tämän vuoksi kansallissäveltäjän musiikista ja sinfonioista ei voikaan saada suuria emotionaalisia kokemuksia ja katharsista. Tähän nähden kansallissäveltäjän musiikki on kovin yliarvostettua eikä ansaitse sitä asemaa ja statusta joka sillä suomen musiikissa ja kaanonissa on. Mutta tärkeämpää kuin kansallissäveltäjän aseman ja merkityksen vähätteleminen olisi nostaa esille mainitsemiani perusteettomasti unohduksen yöhön vaipuneita säveltäjiä ja heidän mestarillisia sinfonioitaan jotta jälkipolvet pääsisivät nauttimaan heidän vaikuttavasta säveltaiteestaan. Palan halusta päästä kuulemaan Tuukkasen, Saikkolan, Fordellin, Aaltosen, Fougstedtin ym. unohdettuja sinfonioita jotka ansaitsevat uuden tulemisensa.
Kuuntelin nyt jo toisen kerran tänään Tuukkasen Meri sinfonian vaikuttavaa Myrsky osaa pakahtuneena.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1502387- 271958
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231938Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851730Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671520Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201296Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190- 111188
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371183Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167