Ahti Karjalaisen Sääski sinfonia

Todella mestarillista ja suorastaan ilmiömäistä puhallinsatsin hallintaa ja vaski ja puupuhallinten käyttöä tässä jo 3. Kertaa tänään kuuntelemassa ahti patalakki karjalaisen jyväskylän kaupunginorkesterin 1. Legendaarisen kapellimestarin itsensä johtamassa tyyliltään uusklassisessa, ei enää kansallisromanttisessa, moskiittosinfoniassaan v. 1978, jonka ehkä hersyvimmät jaksot, vaikuttavimmat nousut ja orkestraaliset efektit vaskeen valettuine portaikkoineen näkökenttämme takana kohoavaan taivaaseen romanttisen lauluteeman aavistuksessaan ainoan kerran teoksessa kätkeytyvät puhallinpolyfonian sävyttämään andante sostenutosaan alkaen 1. osan alun pitkästä patarummun tremolopäristyksestä, ja vaskien juhlallisesta avauksesta , puhallinten onomatopoeettisesti imitoivasta moskiittosurinasta taidokkaine kehittelyineen ja vaskien huipennuksineen päättyen teoksen keveimpään 3. osaan jossa on pitkää nenää näyttävälle neoklassismille ominaista terävää ironiaa sen miltei karnevalistisessa vaskien säihkettä tulvivassa kulussaan. Värikäs teos.

Mutta on tämä karjalaisen moskiitto sitten kiehtova teos kun sen taas äsken kuuntelin. 3. osa allegro molto on mukaansatempaavimpia sinfonian finaaleja joita olen kuullut. Iho kananlihalla sängynreunalla istuen sen vauhdikkaasta menosta intouduin hytkymään musiikillisista huumorinpilkahduksista nauttien. Ensimmäinen osassa allegro energico attacca, finaalin vastakohtana, on uusklassiselle sinfonialle epätavallista hurjuutta, mahtipontisuutta ja jopa uhmakkuutta joka tuntuu karjalaisen luonnonläheiseksi humoristiksi mainostettua säveltäjäluonnetta ja tempperamenttia ajatellen yllättävältä varsinkin kun teoksen inspiraation lähteenä ovat olleet mielikuvat suomen aurinkoisimmasta vuodenajasta ja sääskiparven surinasta. 2. Osassa käytetään poikkeuksellisesti nokkahuilua soitinnuksessa. Tsaikovskiaanisen suuren romanttisen lauluteeman ilmestyminen osan huippukohdissa ja eleginen oboe tai englannintorvisoolo humoristisen puhallinsäestyksen yllä musiikin vakavan pohjavireen säilyttäen saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä