Isoäiti on 77v. Hän asuu 80 km päässä ja emme ole olleet perheeni kanssa häneen yhteydessä 2 vuoteen. Hän itse rikkoi välit väittämällä kirjeessä minulle, lapsenlapselleen että äitini on sairas ja narsistinen ja että en saisi kertoa tästä kenellekkään. Kerroin silti. Hän ei tunne minua koska luuli minua niin kiltiksi. Vain isäni saa olla häneen yhteydessä muttei hänkään ole. Joten välien korjaus on vaikeaa. Minulla on silti vähän ikävä isoäitiä. Miten edetä tässä?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miniän haukkuminen omalle lapsenlapselle on todella härskiä manipulointia, hyvä kun kerroit siitä vanhemmillesi. Se on raja, jonka ylittämistä ei enää voi perua ja ymmärrän hyvin, että tuohon raja asetettiin. Jos sinulla on ikävä isoäitiä, niin ota itse häneen yhteyttä.
Yksi hyvä tapa on lähettää kirje jossa kerrot että on kulunut aivan liian kauan teidän yhteydenpidosta. Voit liittää kuvan lapsistanne ja että uusi puh numerosi on xxxxxx , mielellään vaihtaisit kuulumisia myos puhelimitse.
Salli hänelle tilaisuus valita haluaako hän olla kanssanne yhteydessä.
Tuossa sinä olet kantanut oman kortesi rakentavaan kekoon.
Tietenkään et koskaan tuo esille mitä hän (vaikka olikin negatiivista) on hamassa menneisyydessä maininnut!
Jokaikinen meistä joskus elämässään toksäyttää typeryyden. (Olethan tuhonnut tuon kirjeen, olehan? )
Jos se jää yhteen tai kahteen kertaan, se on täysin anteeksiannettavaa! Tuolla kivireellä ei kannata täyttää omaa muistipankkia! Vain delete-poista se.
Nyt on korkein aika antaa raikkaiden tuulien poistaa tuo ummehtunut ilmapiiri.
Ihan totta. Kortti ja mukaan puhelinnumero ja osoite. Isoäiti saa päättää ottaako yhteyttä vai ei.
Joillakin on tapa möläyttää sammakoita. Silti väärin.
Aloittajan isä on perinyt jääräpäisyytensä äidiltään. Mutta hienoa että asettuu kuitenkin vaimonsa puolelle. Muuten haukkuminen olisi vain jatkunut.