Mies mun asunnolla

Poikaystävällä on outo tapa puuttua mun asunnossani mun tavaroihin, tyyliin pitää tavaroita keittiössä tai pyyhkeitä pesuhuoneessa. Huomauttelee monista jutuista. Ihmettelen, mitä se hänelle kuuluu ja miten edes kehtaa ja tulee mieleen puuttua mun tavaroihini tai tapaani siivota? Jos olen ostanut uuden tuotteen, suhtautuu siihen negatiivisen varauksellisesti "uskaltaakohan tähän koskea"-tyyliin.
Ja välillä suhtautuu negatiivisesti sellaiseenkin, mitä hänellä itselläänkin on ollut. Esim. olin ostanut yhtä sulatejuustoa ja kehotin häntäkin ottamaan sitä leivälle. "en mä, eihän tollaset edes maistu missään", oli hänen vaustauksensa. Ja muistan, ettei ole pitkäkäkään aika kun hän itse söi kotonaan sitä.
Mistä tällainen johtuu? Olen kyllä yrittänyt puhua, mutta ei mene perille. Hän ei voi käsittää, että mä sitten kummastun tai suutun jos hän puuttuu juttuihini. Ilmeisesti tuo on vain hänen luonteensa ominaisuus?
111543
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Et kerro minkä ikäinen poju on.
Käyttäytyminen kuitenkin murrosiän tasolla. Terävät mielipiteet, mutta ah niin mustavalkoista.
Olen nähnyt noita oireita vielä yli 24:llä.

Voit tietenkin huvitella ja laittaa pojun ahtaalle, pyydä hyvät perustelut väitteille/mielipiteille (jotka yleensä on skeidaa), kumoa tai osoita ne tyhmäksi!
Jonkun aikaa kun olet ahdistellu, rupeaa oppimaan ja hups, saattaa jopa nähdä muitakin puolia asioissa.

Lopuksi,ei sellaista tarvitse kestää, eiku pihalle. Jätä poika vielä kasvamaan.

Äänestä
  • Tämä poika on kolmekymppinen.

    Äänestä

  • Alkup. kirjoitti:

    Tämä poika on kolmekymppinen.

    Ei absoluuttinen ikä mitään kerro. Henkinen taso kuin murkkuikäisellä.
    Kukaan ei varmaan ole laittanut häntä tiukille sanomisistaan. Päästät hänet liian helpolla.

    Äänestä

taitaa olla huono itsetunto kundikaverillas?
Tai sitten älytön pätemisentarve?

Paa luu kurkkuun ja kerro että SINUN asunnollasi, sinun tavarat ovat sinun tavaroita eikä niihin tarvitse puuttua.

Sinun tehtäväsi ei ole puolustella omaa elämistäsi

Äänestä
  • Uskon tosiaan, että itsetunnossa parantamisen varaa. On jotenkin epävarma minusta ja itsestään myös, siksi kai tahtoo hallita ja puuttua kaikkeen. Ei tosiaan teinipoika kuitenkaan enää kyseessä.

    Äänestä

Kaikesta sitä voi tehdä ongelman itselleen...

Äänestä
  • Ja aikuistako tuommonen ei jurppisi ? Aikuisenako sitä sietää kaikkea soopaa ja paskaa mitä joku mies tuo huusholliin mukanaan ? Kuule ei kestä, ja mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän. Mä olen jo huomattavasti useamman synttärinpäivän jälkeisen aamun nähnyt mitä tuo alkuperäinen poju, ja olen aivan satavarma, etten paljon häviä iskälle enkä aikuisellekaan tässä painissa. Mutta sekin on sata varma, ettei tässä vuosien myötä sieto ole lainkaan kasvanut, päinvastoin, on käynyt mielessä, että jos haluaa hyvin käyttäytyvän ja 100%uskollisen ja isompia murheita tuottamattoman uroksen pitää hommata koira. Jos joku aikuinen mies vielä uskaltaa kisaan mukaan, ilmottautumisia otetaan vastaan. Osoitteen laitan, jos joku Mies, jolla on älyä ja kykyä sitä käyttää, puhumattakaan halusta pitää naistaan kuin kukkaa kämmenellä on olemassa. Eppäilen ??
    ps. ihmeitten aika ei ole ohi, eihän.

    Äänestä

  • ulpukka kirjoitti:

    Ja aikuistako tuommonen ei jurppisi ? Aikuisenako sitä sietää kaikkea soopaa ja paskaa mitä joku mies tuo huusholliin mukanaan ? Kuule ei kestä, ja mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän. Mä olen jo huomattavasti useamman synttärinpäivän jälkeisen aamun nähnyt mitä tuo alkuperäinen poju, ja olen aivan satavarma, etten paljon häviä iskälle enkä aikuisellekaan tässä painissa. Mutta sekin on sata varma, ettei tässä vuosien myötä sieto ole lainkaan kasvanut, päinvastoin, on käynyt mielessä, että jos haluaa hyvin käyttäytyvän ja 100%uskollisen ja isompia murheita tuottamattoman uroksen pitää hommata koira. Jos joku aikuinen mies vielä uskaltaa kisaan mukaan, ilmottautumisia otetaan vastaan. Osoitteen laitan, jos joku Mies, jolla on älyä ja kykyä sitä käyttää, puhumattakaan halusta pitää naistaan kuin kukkaa kämmenellä on olemassa. Eppäilen ??
    ps. ihmeitten aika ei ole ohi, eihän.

    Ulpukan tekstistä se totuus tuli. Itse olenkin jo luopunut miehistä ja toivosta saada sellainen kunnollinen tasa-arvoiseen parisuhteeseen kykenevä mies. Mutta olenkin jo vanha harppu, enkä viitsisi enää katsella mitä tahansa meininkiä miehen puolelta. Nyt on se koirakin tullut hommattua ja tekemistä siinäkin riittää. En tosiaan katselisi tuon kaltaista miestä päivääkään.

    Äänestä

että jos ei kelpaa niin voi lähteä pihalle! itse en kuuntelisi/katselisi tuollaista meininkiä yhtään...

Äänestä

Kuule.. mä mietin tuota sun avaustasi äsken kun kävin saunassa. Siellä oli viikonloppuvieraan jäljiltä laudepyyhe, missä oli ihan ehtaa "sitä itteensä". Ei tarvinne sanoa ettei saunakutsu toistu jannulle joka ei osaa persettäään pestä ennen lauteille menoa. Minäkö pikkutarkka.. hmm. ja syystäkin.

Äänestä
  • Eikö ne laudeliinat juuri ole sitä varten, että lika pysyy siinä eikä tartu lauteisiin. Laudeliina saa vapaasti likaantua mun mielestä.

    Sitäpaitsi mistä tiedät, ettei vieras ole peseytynyt ennen istahtamistaan. Ehkä hänellä on terveydellisiä ongelmia. Ei voi estää ruskeiden tippojen tuloa ponnistustilanteissa. Siihen ei pesut auta.

    No, ehkä et halua kotiisi sairaita tms. Äitisikin pistät tietysti porttikieltoon, kun hänellä ei enää alapää pidä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


helinä kirjoitti:

Poikaystävällä on outo tapa puuttua mun asunnossani mun tavaroihin, tyyliin pitää tavaroita keittiössä tai pyyhkeitä pesuhuoneessa. Huomauttelee monista jutuista. Ihmettelen, mitä se hänelle kuuluu ja miten edes kehtaa ja tulee mieleen puuttua mun tavaroihini tai tapaani siivota? Jos olen ostanut uuden tuotteen, suhtautuu siihen negatiivisen varauksellisesti "uskaltaakohan tähän koskea"-tyyliin.
Ja välillä suhtautuu negatiivisesti sellaiseenkin, mitä hänellä itselläänkin on ollut. Esim. olin ostanut yhtä sulatejuustoa ja kehotin häntäkin ottamaan sitä leivälle. "en mä, eihän tollaset edes maistu missään", oli hänen vaustauksensa. Ja muistan, ettei ole pitkäkäkään aika kun hän itse söi kotonaan sitä.
Mistä tällainen johtuu? Olen kyllä yrittänyt puhua, mutta ei mene perille. Hän ei voi käsittää, että mä sitten kummastun tai suutun jos hän puuttuu juttuihini. Ilmeisesti tuo on vain hänen luonteensa ominaisuus?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu