Mies, et ole ihastunut minuun. Sekoitat ihastumisen ja pakkomielteen keskenään.
Kunpa olisit oikeasti ihastunut... mutta et sinä ole.
Kunpa olisit oikeasti ihastunut... mutta et sinä ole.
Kyseessä on pakkomielle, ei ihastus
Anonyymi
101013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen oikeasti ihastunut ihanaan M naikkoseen, suukkoja päivääsi
Sinun "ihastus" MARJOON lähentelee sairautta. Vuosikausia olet tällä palstalla häntä vainonnut. Ilmeisesti oikeassa elämässä ei ole missään tekemisissä kanssasi, enkä ihmettele miksi. Lopeta jo.
Jutellaan ja sen jälkeen tee mitä haluat
Ja mitään ei ollut. Eikä tule koskaan olemaankaan. Ota ne vaaleanpunaiset lasit pois silmistäs. Sinulla on jo rakkaat ihmiset ympärilläsi. Et tarvitse muuta. Varsinkaan tätä palstaa.
Mistä sä sen tiedät?
En mistään. Kirjoitin tuon kommentin vihastuneena. Olen itse ihan sekaisin rakkaudesta. Olen paska ihminen ja pahoillani, jos loukkasit tuolla tökeröllä kommentillani jotakin.
No kerro se, laita viesti ettet oo pakkomielteinen tai ihastunu takasi. Kerran se kirpasee, mutta pääseepähän elämässä eteenpäin.
Niin. Haluaisin kyllä päästää irti. Tätä tuskaa on jatkunut jo niin pitkään. Olemme puhuneet monet kerrat mutta silti en pysty millään ymmärtämään. Miten saatoin olla niin väärässä ja kuvitella kaiken välillämme?
Tunnen että kohtelet minua kylmästi ja välinpitämättömästi senkin jälkeen kun olen riisunut kaikki suojakuoret edessäsi ja kertonut asioita joita en olisi koskaan voinut kuvitella kertovani kenellekään. Kun viimeisessä keskustelussamme ymmärsin että et missään vaiheessa ollut edes kuunnellut mitä sanoin, se sattui todella paljon.
Veit sydämeni. Sen jälkeen talloit sen päälle. Ja kun ajattelin että tämä ei enää voi pahemmaksi muuttua, revit sen vielä paloiksi. Onko se sitten pakkomielle, jos vaan epätoivoisesti haluaisin saada tämän kivun loppumaan?
Kuulostaa ristiriitaiselta. Että hän käyttäytyi niin että kuvittelit jotain olevan välillänne. Mutta on kuitenkin kylmä ja välinpitämätön? Miten hän on repinyt ja tallonut sydämesi?
Tuosta kuuntelemisesta... Itse saatan olla ihastukseni seurassa niin "tiloissa" että saatan unohtaa mitä hän on puhunut tai muuten on vaikea keskittyä.
Ristiriitaista se onkin ja siksi en pääse eteenpäin. Silloin joskus meillä oli todella hyvät välit ja muistan usein olleeni onnellinen siitä, miten elämäni oli tullut niin ihana ihminen. Lähdin töistä hymyillen, odottaen että taas seuraavana päivänä nähdään.
Sitten tunnelma muuttui aika nopeasti ja aiemmasta yhteydestä ei enää ollutkaan juuri mitään jäljellä. Kunnes se yhteys löytyi taas. Hetkellisesti, mutta sitäkin intensiivisemmin. Tuon hetken jälkeen olin varma että myös hän tuntee jotain. Harmi vaan että tuohon hetkeen kaikki loppui. Seuraavalla viikolla olin taas ilmaa.
Olen kertonut hänelle tuntemuksistani. Moneen kertaan. Joka kerta vastaus on ollut jokseenkin kylmä, joka on kyllä outoa, sillä miellän hänet empaattisena ja lämpimänä ihmisenä. Kaksi viimeistä keskusteluamme olivat kuin naula arkkuun, kun kävi ilmi ettei hän ollut koskaan edes kuunnellut mitä olin sanonut. Että tunteeni tulivat yllätyksenä.
En pysty päästämään irti, sillä tässä ei ole mitään järkeä. Ajattelen kuitenkin, että ei hän minulle voisi valehdella, etenkin kun viimeistään nyt tietää, mitä olen joutunut käymään läpi edellisten vuosien aikana. Jos hän kuitenkin kertoisi valehdelleensa suojellakseen jotain tärkeää, en olisi vihainen. Ymmärtäisin kyllä ja antaisin anteeksi.