Tunnistatko itsessäsi

En tunnista. Mielestäni tärkeät asiat pitää saada puhua ja ratkaista yhdessä. Ei saisi jättää ongelmia muhimaan. Muutenkin parisuhteen pelisäännöistä pitäisi keskustella jo alkuvaiheessa. Itse yritän ennakoida konfliktit jo varhaisessa vaiheessa ja puhua kaikki selväksi. Tietysti yllätyksiä tulee, mutta luotettavan kumppanin kanssa niistä selviää puhumalla.
Mikäli luottamus petetään, siinä tilanteessa ei ole enää mitään puhumista. Parisuhdetta ei voida rakentaan ilman yhteistä luottamusta. Se on "lusikat jakoon" ja Adios!

Nythän nousi Rennyn pisteet. Onhan meissä jotain yhteistäkin.

"Olen aina halunnut hurmata naiset, joihin olen ihastunut ja rakastunut. Olen halunnut tehdä naiseni päivistä seikkailun, joka alkaa aamusta ja jatkuu pitkälle yöhön. Haluan yllättää, hemmotella ja naurattaa. Haluan, että elämä on mielenkiintoista, eikä tylsää, Harlin sanoo kirjassa."

Yes. 👍

Niin se kysymys.

Tunnistatko itsessäsi konfliktipelkoisuutta?

-Toisinaan kyllä, inhoan riitelyä. Niinpä yritän puhua asioista rehellisen avoimesti ajoissa, joskin nekin voi aiheuttaa riidan. Se on niin kauan kunnes toinen alkaa raivoamaan tai leikkimään mykkäkoulua, sitten se ei ole enää ok. Tyhmä tapa riidellä, kun puhumalla voisi hoitaa senkin.

Joten joo, siedän parisuhteen karikkoja hyvin, mutten aina tapoja hoitaa niitä. Riitelyä inhoan.

Mistä se voi kertoa?

-Kerro sä? Mä luulen, että yksi syy on vanhempieni tapa riidellä raivoten, uhriutuen ja lapsellisesti murjottaen. Olen kurkkuani myöden täynnä sellaista.