En vain tajua, miten se muka haittaa että ihmisillä on oma aatemaailmansa. Onkohan kysymys vain siitä että "en voi harjoittaa aatemaailmaani ellei kaikki muut usko samaa kuin minä?" Olen vain niin leipiintynyt siihen että kuin kynsin ja hampain ollaan yritetty saada pois aatemaailmastani ja että olisin kuin kopio ja panisin päälleni lampaan villan "etten vain erotu". Ihan perheen sisällä kyseisestä asiasta ollut lukuisia konflikteja ja suurin konfliktien syy on viime aikana vain se koska aatemaailmani muka haastaa liikaa vanhempieni maailmankuvaa (eivät tietenkään sano sitä)... Asunu jo hyvän aikaa kotoa pois ja silti suurin konflikti on ollut juuri uskon asiat ja en voi vapautuneesti edes puhua niistä koska "se olisi egoistist" no eikö muka sit toi "mun filosofia on parempi kuin sun ja sä oot yksinkertainen" ole aika lapsellista??? Sit se että kun puhutaan kristinuskosta niin se on ok ja kun puhun omasta aatemaailmani jutuista niin heti ollaan niin sotakirveet ylhäällä... Lopulta hermostuin ja kysyin että "miksi et itse kyseenalaista aatemaailmaasi?!" En kauheesti ole jaksanut nykyään puhua vanhempieni kanssa koska tuntuu energian tuhlaamiselta sillä minä en niitä riitoja aiheuta vaan selvästi kun tuon henkoht maailmankatsomustani esiin niin sit aina tulee riita. Kaveripiirissä multa jopa kysytty neuvoa että miten ottaa yhteyttä henkiin sillä yks kaveri tietää että olen spirituaalinen. Tämän saman kaverin kanssa kirjoittamaton sääntö että "toista ei mollata maailmankatsomuksen takia" ja se on kristitty! Olen myös kannustanut häntä seuraamaan polkuaan jos se tuntuu hyvältä. Itse olen satanisti, uskon ihmisen olevan Jumala ja myös universaali/luonnollinen olento.
Miksi joillekin kristityille on tärkeää käännyttäminen?
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.