Jo 13 tai 14-vuotiaana säveltämässään ensimmäisessä harjoitelmaluontoisessa vaihteleviin sävellajeihin kirjoitetussa kvartetossaan D 18, sen lisäksi, että se kantaa Salierilta 2 kertaa viikossa saatujen sävellysopintojen ja erityisesti kontrapunktisen äänenkuljetuksen hieman karkeasyistä hedelmää pantuna käytäntöön teoreettisen säveltaideteoksen, jousikvarteon muodossa, sonattimuotoisten osien kehittelyjaksoissa, sisältäen ensiosissaan jo koskettavaa syvää tragiikkaa ja menuetissa sanoinkuvaamatonta, posliininsormin vangittua hyvää tekevää mozartmaista hellyyttä ja lapsuuden lumousta, joka jättäisi Beethovenin tiukkojen motiivisten kompleksisuuksien konstruktiivisuuden kvartetoissa opus 74 ja 95, jotka ovat sentään päälle 40-vuotiaan miehen luomuksia, välittömällä meloodisella tenhovoimallaan varjoonsa. Vau mikä lause! Kriitikot huomio!
D 18 vs. opus 74
Pantotheum
3137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Syvän traagisesti vaikuitti minuun jo kolmannen kerran lyhyen aikavälin sisällä 15-vuotiaan schubertin D 32 finaali. Siis mistään onenkantamoisesta tai hetken ohikiitävästä huumasta ei ollut kyse. Beethoven tuotti pettymyksen. Opus 127 lähtien hänen kvartetoissaan on kuitenkin jo sellaista ajatuksen syvyyttä, että ansaitsee paikkansa muusikoiden pantheonilla täältä ikiusuuteen.
Schubertin säilyneet varhaiset jousikvartetot, kun en ole niitä uusina levytyksinä ehtinyt ostaa. Kerran Classic-radosta kuulin D 32, C-duri, kun en vielä sitä tuntenut ja luulin sitä Beethoveniksi; Mutten ollut varma, ja musiikin edetessä kvartetto, ja etenkin sen häkellettyvä tummanpuhuva finaali, lumosi minut siinä määrin, että tekijästä ei ollut epäselvyyttä; Schubetrthan se nuorna poikana.
seota aivan lopullisesti. Suosittelen lämpimästi psykiatrista hoitoa, jos kärsit jonkinlaisista addiktiotiloista tai oudoista fetisseistä. Bytheway: BEETHOVEN ON KUNIGAS! VIVA LUDVIG VAN BEETHOVEN!!