Missä kohtaa elämässään miehet puhuvat totta?
Milloin puhutaan totta
Anonyymi
4260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Jaa-a…? Hmmm. Erittäin paha kysymys.
Oikea mies puhuu totta tietenkin. Nilkkejä en laske miehiksi. Milloin nainen puhuu totta? Käsitykseni on että nainen puhuu valheita enemmän kuin mies.
Kannattaa varmaan pysyä kaukana sellaisista naisista sitten ja ihan yleistäen kaikkia naisia koskien tämä kallis neuvo👍 Ei hevosia ei ongelmia
Riippuu niin miehestä. Joku puhuu oikeastaan aina totta, toinen ei koskaan ja valtaosa sitten vaihtelevasti tuolla välillä.
Jokaisella on oma totuutensa. Jos se sattumalta olis sama kuin sun, niin silloin?
xLiner
Mutta sitten tulee se kysymys pysyykö siinä.
Totuus voi muuttua. Sekin on vain rehellistä.
xLiner
Jos se muuttuu, se ei ole ollut totuus. On vaan jotain, mitä on uskottu totuudeksi.
Näinhän se on meillä kaikilla. Sullakin.
xLiner
Minä olen aina valinnut valheen sijaan rehellisen tietämättömyyden. Kun jaksaa kärsivällisesti odottaa ja olla hereillä, on eri asioiden todellinen laita aina tullut esiin.
Nyt esimerkiksi sinun tapauksessa totuus on se, että oletat muidenkin olevan yhtä taipuvaisia uskomaan valheisiin kuin sinä. Mutta onko asian laita kuitenkaan niin?
Tai susta en oo ihan varma...
Mutta yleensä ihmiset saavat "totuuksiinsa" uusia näkökantoja ajan saatossa. Asiat kun harvoin ovat kovin mustavalkoisia. Se on kehittymistä. Omaan "totuuteensa" jämähtäminen on aika raskasta lähimmäisille.
xLiner
Ehkä mä huomioin toisten totuuksien kehittymisen tai jämähtämisen jo heti alkuunsa?
xLiner
Nyt on minun vuoro olettaa sinusta viestisi perusteella.
Oletan, että sinä uskot totuuden muuttuvan. Jos totuus muuttuu toisenlaiseksi, mitä se on ollut, se mitä olet uskonut totuudeksi on ollut valhetta. Oletan, että se on sinun tapasi tarkastella maailmaa ja elämää. Mutta oletko pysähtynyt miettimään sitä, että jos uskot niin, että nyt totuudeksi uskoma asia paljastuu joskus toisenlaiseksi eli valheeksi niin kuin moneen valheen uskot nytkin olevan totta? Näet vaan helpommaksi uskoa johonkin kuin myöntää rehellisesti oman tietämättömyytensä asiassa.
Kysyn yhden kysymyksen. Tai oikeastaan kaksi.
Oletko ikinä ollut väärässä? Missä asiassa?
Jos totuus muuttuu toisenlaiseksi, mitä se on ollut, se mitä olet uskonut totuudeksi on ollut valhetta."
Mä en näe sitä noin mustavalkoisesti. Jokin asia on saattanut olla jollekin täysin totta siinä vaiheessa, kun se on eteenpäin kerrottu. Sitten matkalla asiaan on tullutkin lisätietoa tai jokin on muuttunut. Näkemyskin, se "totuus" on silloin jo voinut muuttua.
Vastaan yhteen kysymykseesi. Olen ollut välillä väärässäkin. Yksityiselämäni taas ei kuulu sulle eikä palstalle.
xLiner
Mä näen muutokset mahdollisuutena, en uhkana.
"Totuus" on hyvin laaja käsite. Luultavasti me katsotaan sitä nyt eri tilanteista ja eri laajuudesta.
xLiner
Minä en näe mustavalkoisesti, vaikka sinä sen niin tulkitset. Totuus monissa asioissa on vähän sellainen, että sitä ei voi välttämättä tietää etukäteen. Totta voidaan puhua tapahtuneista asioista kun niistä on jo riittävästi tietoa. Siinäkin on se ongelma, esimerkiksi yhteiskunnallisissa asioissa, että kun on uskottu valheisiin jo alusta lähtien, uskotaan myös niitä valheita seuraaviin valheisiin. Ja valheiden peittelyihin. Jos valehtelemisen tien valitsee, on hyvä olla todella hyvä muisti. Se kantaa johonkin asti, ei aina loppuun, mutta joskus aika pitkällekin. Ja täytyy olla myös taitava manipuloimaan, jotta saa muutkin uskomaan omiin valheisiinsa ja valheiden valheisiin. Mutta jos valitsee rehellisyyden ja totuuden, ei ikinä tarvitse muista mitään. Totus ei välitä kyseenalaistamisesta ja itsensä haastamisesta. Totuus ei pyri sensuuriin, koska totuus kestää myös kritiikin ja toisinajattelun. Valheen tunnistaakin aina siitä miten se reagoi totuuteen.
"Vastaan yhteen kysymykseesi. Olen ollut välillä väärässäkin. Yksityiselämäni taas ei kuulu sulle eikä palstalle."
Mutta muissa asioissa olet ollut aina oikeassa? Nyt sopii jäädä sinunkin hetkeksi miettimään, jos näin on.
Mitä pahaa siinä on, jos olenkin ollut oikeassa? Ja mitä tekemistä oikeassa olemisella on totuuden kanssa?
Kyllä niitä itselle tärkeitä asioita kannattaa miettiä sen verran tarkkaan, ettei isoja virheitä pääse tapahtumaan. Ja miettiä valmiiksi myös varasuunnitelmat, jos hommat ei sujukaan suunnitellusti.
En yleensä toimi riskillä laput silmillä, joten pahoja takaiskujakaan ei pääse syntymään.
xLiner
Uskon myös, että totuus tulee aina esiin.
Miten voi olla oikeassa, jos ei ole ikinä ollut väärässä?
Eikä se, että enemmistö uskoo valheisiin, tee niistä valheista totta.
Tuskin jaksat tai haluat katsoa tämän, mutta kannattaisi silti. Harvinaisen järkevää ja hyvää pohdintaa. Kiihkotonta ja perustuu juuri siihen mitä on tapahtunut. Ei spekulaatioihin mitä tulee tapahtumaan tai mitä halutaan tapahtuvan. Tai miten uskotaan asioiden olevan.
https://www.youtube.com/watch?v=yZ6eQKIi3gE&t=711s
Viskilasin äärellä.
Silloin kun valehteleminen tulee mahdottomaksi. Eli aika harvoin.
Jos mies yritää älyllistää totuuden käsitettä, naisen kannattaa huolestua.
Uskoisin, että ekan kerran jo elämänsä alkutaipaleella, kun vauvana huutavat tittii.
Kun ovat menettämässä jotakin itselleen hyvin tärkeää.
Sitten kun nainen on synnyttänyt lapsen miehelle niin mies sanoo ei haluakkaan seurustella enää ja puhuukin totta ja jättää naisen.
Kun mies sanoo ettei olekaan mies?
Normaalisti miehet puhuvat enimmäkseen totta.
- Sheena
Luotettava ihminen puhuu aina totta, niin hyvässä kuin pahassa. Valheistä jää yleensä kiinni. Miksi edes vaivautua yrittämään?
Paitsi silloin kun uskotaan samoihin valheisiin.
Kuten esim. mihin? Yleensä jutut ja tarinat kerrotaa perustellusti. Tapahtumien tilanteet eivät muutu, vaikka asiaa kerrottaisiin vuosienkin jälkeen, tai joku muu kertoo samaa tapausta.
Valheita on vaikea muistaa yksityiskohtaisesti, varsinkin jos niitä on paljon. Silloin kertomuksissa on aina ristiriitaa.
Unohdetaan kahdenkeskeiset ihmissuhteet ja tarkastellaan vaikkapa yhteiskunnallisia asioita. Aika iso osa uskoo samoihin valheisiin. Uskoo siihen asti kunnes paska iskee tuulettimeen. Ja senkin jälkeen pidetään vielä kiinni siitä uskosta valheisiin.
Ok. Esim. poliitikoiden valheisiin suhtaudutaan hieman varautuen. Niiden todenpitävyys kyseenalaistetaan jo muiden puolueiden toimesta. Kansalle annetaa sekalaista informatiota. Ei oikein tiedä mihin uskoo. Puolueiden ja ehdokkaiden katu-uskottavuus punnitaan vaaleissa. Politiikka on peliä. Kuka uskoo, kuka ei. Aina kannattaa hakea ns. faktaa pöytään.
Julkisesti, suoraan valehtelevat päättäjät, edustajat ja ehdokkaat tuhoavat oman urakehityksensä. Mikäli kansalaisten mitta tulee täyteen ja huijaaminen menee härskille tasolle, on kansalaisten muisti todella pitkä.
Kuten Veikko Vennamo aikoinaan sanoi : "Kyllä kansa tietää!"
Toisaalta ne samanlaiset valheelliset ja arvottomat arvot voidaan tuoda myös parisuhteeseen. Ei siihen tarvita kuin kaksi samoja valheita totuudeksi uskovaa ihmistä.
Missäs iässä se ihmislapsi nyt oppiikaan valehtelemaan (tajuaa, että muut eivät automaattisesti tiedä kaikkea mitä hän itse tietäª)? Jossain 4-5-vuotiaana? Että joskus ennen tuota nyt ainakin on tullut puhuttua totta.
Ihmislapselle valehtelemisen ensimmäinen oppitunti on se, kun vanhempi tai vanhemmat ei pidä hänelle lupauksiaan.
Ei se noin mene. Se on kehitysvaihe. Teoria itsestä, tai jotain sen tyyppistä. Hetki, jolloin jokainen lapsi tajuaa, että kaikki eivät tiedä samaa minkä hän tietää. Ilman sitä tajuamista, ihminen ei ikinä valehtelisi, koska hän ei tajuaisi sen olevan mahdollista.
Nojaa... Silloin jokainen meistä oppii sen, että lupauksia ei tarvitse pitää. Siitä se alkaa... :)
Silloin ja siinä kohtaa, kun nainen ei ole kuulemassa. - cu-
Muutaman promillen tuiskeessa. Ei pysty enää peittelemää todellisia sammakoitaan.
Mikäs miesviha palsta tästä taas on tullut?
Ensimmäinen aloitus jonka luin oli henkilöltä joka ihmetteli heiluvaisiaan yli 30-vuoden kantamisen jälkeen ja sitten vielä tämä kysymys jonka olisi voinut asettaa sukupuolineutraaliksi. Eikös Suomi ole jo pitkään ollut sukupuolineutraali, palsta ei ole vain sitä vielä huomannut.
AV