Silmiin katsominen

kuvittelet liikoja itestäs

Olen miettinyt samaa...

Itse en katso miestä suoraan silmiin porukassa koska sitten ihastukseni näkee kaikki. Taitaa ne tietää muutenkin mutta en halua asettaa häntä noloon tilanteeseen. Sen takia välttelen hänen katsettaan, kahden emme näe (kuin hetken) ja muutenkin kohtaamme hyvin harvoin.

Itse näin naisena kommentoisin, että
Ihastuksen oltua alkuvaiheessa välttelin miehen silmiinkatsomista mutta nyt kun aikaa on kulunut ja näemme enää hyvin satunnaisesti niin huomasin hakevani häneen katsekontaktia.
Ehkä etsin katseesta vastakaikua tai varmistusta tunteilleni?

On vain tavallisen ystävällinen/välinpitämätön?

En pysty kahden kesken katsomaan kunnolla silmiin, monesti häkellyn aivan täysin.. Mies tuli juuri yksi päivä työpisteelleni ja katsoi minua ihanilla silmillään, oli kyllä vaikeuksia pysyä asiassa.. Monesti alan selittämään jotain ja katselen muualle, koska en pysty katsomaan häntä kauan silmiin. Olo on kuin joskus teininä kun oli ihastunut johonkin. Olen kyllä huomannut, että mieskin takeltelee sanoissaan jos katsomme toisiamme silmiin. Välillämme on jotain, mutta kumpikaan ei ota sitä puheeksi.

N42

No mä en aina jaksa tuijottaa kauhean pitkään silmiin vaikka en olisi ihastunut olen vain sellainen luonteeltani . -N

Minä pystyn kyllä katsomaan häntä silmiin. Itseasiassa katselen häntä enemmän silmiin puhuessani hänelle kuin mitä katselen muita silmiin. Hänen silmiinsä on helppo katsella, kunnen pelkää antavani väärää mielikuvaa.

Sen sijaan mun on hankalampi katsella silmiin niitä kaikkia muita. Silloin koen vahvan katsekontaktin vaivaannuttavaksi ja epämiellyttäväksi.

Vaan tiedän, että monien muiden on vaikeampaa katsella silmiin ihmisiä, joita kohtaan heillä on tunteita. Kai tässäkin on joku luonne kysymys ... ehkä.

Miesten kommentteja?

välttelen katsetta, kumminkin keskustellessa katson silmiin, kohtelias, kuuntelen, kommentoin, autan.. yritän silti peittää tunteeni..

Pakko sanoa että on hyvin hankalaa katsoa toista silmiin jos häntä ei tunne tai ei ole oikeastaan sellaista keskusteluyhteyttä. Sitä vain pelkkää että toinen närkästyy/ahdistuu jos näkee kiinnostuksen eikä ajattele samoin ja onkin peräti varattu. Mietin onkohan yhdellä miehellä kanssani sama juttu kantsekontaktin suhteen. Muutenkin menen hänen lähellään aivan puihin vaikka lähettyvillä haluaisin olla.

Silmiin katsominen ihastuneena on hankalaa, ja varsinkin jos yrittää peittää tunteensa. Omalla kohdallani kun aikaa on kulunut ja käynyt selväksi että mitään kaveruutta kummempaa ei ole tulossa. Kun nyt katson naista silmiin niin on se jotenkin helpompaa. Edelleen uppoudun hänen kauniisiin silmiin, niin näen hänet edelleen vaaleanpunaisten linssien läpi, mutta jotenkin eri tavalla. Kun hyväksyy tilanteen niin on paljon helpompaa, ja pystyn olemaan hänen puolestaan aidosti iloinen, kun hänellä on ihania asioita tapahtunut.

Silmiin katotaan. Eikä siinä sen enempää🤣🤣

Miten ihmeessä voi miehen katseen välttelystä ja muusta käytöksestä erottaa sen vältteleekö tämä katsetta vain siksi ettei halua antaa ymmärtää väärin vai on vain ujo/ihastunut tms..? Kun töissä ei ihan suorilta kehtaa kysyä asian laitaa.

Itse en uskalla katsoa oikein silmiin jos huomaan että toinenkin katsekontaktia välttelee, iskee kova epävarmuus jos yhtään on ihastusta.

Vesioinas?