Vaikka kiristän vantit niin tiukkaan kuin uskallan, niin sitten kun kovassa puhurissa kiskotaan hekillä etustaagia suoraksi ja mastoa mutkalle ja fokan skuutilla kiristetään fokan alaosa suoraksi, niin leen ylävantti löystyy puuskissa. Kyseessä siis osatakila taakse viistoilla saalingeilla. On tosiaan supertiukka esijännitys vanteissa, eikä tuulen puolen vantti tunnu kovin paljon kireämmältä silloinkaan, kun puuskassa suojan puoli roikuu löysänä. Runko siis joustanee.
Olen koittanut miettiä onko tuossa sitten jotain vaarallista. Monesti olen lukenut ja kuullut, että suojan puolen vantti ei saisi missään tilanteessa roikkua, mutta kun asiaa itse mietin, niin en keksi mitä haittaa siitä olisi. Tuulen puolihan sen maston pitää pystyssä. Suojan puolihan voisi periaatteessa olla vaikka irti, jos ollaan pitkään samalla halssilla... Mikä on se löysän rikin vaara, jota en hahmota?
Olen koittanut miettiä onko tuossa sitten jotain vaarallista. Monesti olen lukenut ja kuullut, että suojan puolen vantti ei saisi missään tilanteessa roikkua, mutta kun asiaa itse mietin, niin en keksi mitä haittaa siitä olisi. Tuulen puolihan sen maston pitää pystyssä. Suojan puolihan voisi periaatteessa olla vaikka irti, jos ollaan pitkään samalla halssilla... Mikä on se löysän rikin vaara, jota en hahmota?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mitä suotta murehdit, jos kaikki tuntuu olevan ok? Anna mennä noin vaan. Ei kaikkea tarvitse ”hahmottaa”.
1) Riski siitä että suojanpuolen vantin pääte kääntyy vinoon mastoon nähden. Päätehela ei kestä taivutusta edestakaisin plastisella alueella (ylimyötärajan) vaan väsyy ja lopulta murtuu. Toki väsymistä tapahtuu jo aiemminkin, jos päätehela joutuu taivutuskuormalla siitä kohtaa missä se on tarkoitettu (ja mitoitettu) pelkälle vedolle.
2) Veneesi suurin oikaiseva momentti ei esiinny niillä kallistuskulmilla joilla yleensä purjehdit (puuskat mukaanlukien), vaan vasta suuremmilla (ellei veneesi ole monirunko, mikä olisi tullut mainita jo kysymyksessä). Jos joskus joudut tilanteeseen jossa suurin momentti esiintyy, ja suojanpuolen vantti oli löysä jo paljon pienemmillä kallistumilla, merkitsee suurempi momentti sitä että tuulenpuolen vantti venyy oleellisesti pidemmäksi, ja siksi sen kulma mastoon pienenee maston kallistuessa suojan puolelle myös veneeseen nähden, eikä vain veneen mukana. Tästä seuraa entistäkin suurempi vetojännitys tuulen puolen vantissa, ja sen mukan suurempi venymä, suurempi maston kallistus, jne ...
Tämä skenaario johtaa siksi ylikuormitukseen vantissa, sen pääteheloissa, rusteissa, ja/tai mastoputkessa. Seurauksena hetkellisestä ylikuormituksesta on että jokin pettää, ja masto tulee alsa ilman väsymisefektejä.
Käytännössä molemmat kohdat jäävät toteutumatta jos suojanpuolen vantin jännitys ei mene aivan nollaan normaalissa purjehduksessa puuskat mukaanlukien. Jos suojanpuolen vantti heiluu löysänä on molempien kohtien riski todellinen. Jos jännitys on juuri ja juuri nollassa ei ykköskohdan riskiä vielä ole, koska heilunnan laajuus on niin pieni. Kakkoskohdan riskitaso riippuu muistakin tekijöistä, mutta niiden kunnollinen analyysi vaatisi jo melkein kirjan kirjoittamisen aiheesta, enkä siksi siihen ryhdy.
1) Tässä oli kysymys vantin löystymisestä purjehtiessa, ei alapäästä irrotetusta vantista. Mikäli puhutaan tyypillisestä T-päätteestä, niin sen pitäisi päästä kääntymään lähes 90 astetta, jotta se voisi jäädä jumiin väärään asentoon, mikä olisi edellytys sille, että siihen voisi kohdistua taivutusta. Jos se pääsisi kääntymään sen noin 90 astetta, niin riskinä olisi toki myös välitön irtoaminen. Jos vantti on alapäästään kiinni, niin ei se pääte pääse kääntymään kuin joitain asteita, mihin ei liity riskiä, koska se kääntyy vapaasti takaisin suoraksi kun vanttiin tulee taas vetoa.
2) Jotta tuulen puolen vantin venyminen merkittävästi vaikuttaisi rikin geometriaan, mitä tässä ehdotat, tulisi käytännössä rustin olla lähessä mastossa kiinni ja ilman saalinkeja. Kysyjä kertoi veneessä olevan saalingit (kuten yleensä on), joten vaijerin murtovenymälläkään maston kulma ei merkittävästi muutu. Tämän skenaarion osalta ei ole mitään merkitystä sillä, onko suojan puolen vantti kireä, löysä vai kokonaan irti. Merkittävää voimaahan siinä ei kuitenkaan ole.
Aloittajalle vastauksena:
Tasaisessa tuulessa ja vedessä löysä riki ei aiheuta mitään riskiä kireään rikiin verrattuna (paitsi että et saa etustaagin notkoa kuriin etkä siis saavuta optimaalista nousukulmaa kryssillä). Sen sijaan isossa aallokossa kiihtyvyydet voivat saada rikin heilahtelemaan niin, että siihen löysään vanttiin kohdistuu impulsseja, jotka väsyttävät vantin päätettä, ja mikä vaarallisempaa, mahdollisesti saalingin kiinnitystä mastoon. Voit tarkkailla rikiäsi. Jos vantti paukahtelee välillä suoraksi, niin kannattaa tehdä asialle jotain. Jos se roikkuu tasaisen löysänä, niin eihän siinä silloin mitään vaurioittavia voimia ole.
Nämä ovat siis teoreettisia riskejä. Käytännössä useimmissa osatakilaveneissä vesillämme riki ei ole niin kireä etteikö suojan puolen vantit löystyisi purjehtiessa. Mastovauriot ovat kuitenkin harvinaisia, ja yleensä syy on jokin muu kuin väsymismurtuma (esim köyden irti repimä sokka tms). Älä siis murehdi. Jos löystyminen johtuu rungon joustosta, niin etpä sille kovin helposti mitään voisi tehdäkään.
"Tasaisessa tuulessa ja vedessä löysä riki ei aiheuta mitään riskiä kireään rikiin verrattuna (paitsi että et saa etustaagin notkoa kuriin etkä siis saavuta optimaalista nousukulmaa kryssillä)."
Eipä siihen notkon kurittamiseenkaan ole merkitystä sillä roikkuuko vantti ihan löysänä vai onko vedoton, mutta vielä suora. Vasta sitten on vaikutusta, kun on kiskottu niin tiukkaan, että on leen puolen vantissakin ihan merkittävä veto. Aika harvassa kruiserissa pystyy tätä saavuttamaan kovassa kelissä. Jos suojan puolen vantin jännitys menee purjehtiessa lähelle nollaa, niin esijännityksellä ei ole mitään merkitystä etustaagin notkoon koska kaikki veto tulee tuulen puolen vantista (joka taas riippuu vain kallistavasta momentista, jos suojan puoli on jo vedoton), hekistä ja mahdollisista barduunoista.
1) T-päätteen vaurioituminen taivutuksesta tapahtuu jo paljon ennen 90 asteen pielessä olevaa suuntaa. Tämä juurikin siksi ettei se pääte käännykään vedon suuntaan heti vedon alkaessa uudesrtaan, koska kitkaakin on, eikä maston reikäkään ole vanhassa rikissä alkuperäisen muotoinen ja täysin sileä. Vaurio ei siis vaadi irroitettua vanttia!
2) "Kysyjä kertoi veneessä olevan saalingit (kuten yleensä on), joten vaijerin murtovenymälläkään maston kulma ei merkittävästi muutu. Tämän skenaarion osalta ei ole mitään merkitystä sillä, onko suojan puolen vantti kireä, löysä vai kokonaan irti."
Kyllä se kulma vaan muuttuu, ja tupla vauhdilla kun suojan puolen vantti on jo menettänyt jännityksensä. Siis sama kallistavan momentin lisäys tuottaa kaksinkertaisen venymän vanttiin jos suojan puoli on jo löysä, verrattuna siihen että esijännitystä on siellä vielä jäljellä. Ero on hyvin olennainen sekä käytännössä että teoriassa.
Jos rikissäsi on niin pahasti kulunut T-päätteen vastakappale, ettei pääte pääse vapaasti kääntymään, niin suosittelen vahvasti osan uusimista. Se ei paljon maksa. Kitkavoimaahan siinä on vasta kun on vetovoimaa, ja suoraksi kääntyminen tapahtuu ihan sormivoimallakin, eli siinä vaiheessa kun kitkavoimaa voisi olla, on pääte jo suorassa.
Tuo kakkoskohdan väite on niin hullu, että kehotan tutustumaan fysiikan ja geometrian alkeisiin. Ja miettimään uudelleen. Vantin murtovenymäkin on niin pieni, ettei maston kulma ole merkittävästi muuttunut ennen kuin vantti murtuu.
Tuttu, jo edesmennyt lentokoneinsinööri totesi aikanaan, että nykyinsinööreissä on se vika, ettei heillä ole sormituntumaa. Ja pahasta sormituntuman puutteesta nuo kuvitellut ongelmat kertovat Vantin pitää ensinnäkin olla tosi löysällä, jotta edes sit' kahden asteen suunnanmuutosta tulisi. Vantin venymiset tai muutkaan taas eivät senkään vertaa pysty muuttamaan yläpäässä vantin kulmaa mastoon.
Kun saalingit ovat viistot ja masto taipuu, löystyvät vantit väistämättä. Löysä vain tietenkin näkyy ainostaan leen puolella. Aloittajan ei kannata kannata mielenrauhaansa löystyvästä leen vantista menettää niin kauan, kun masto ei aallokossa ala elämään.
Vantit kannattaa kiristää lopullisesti purjehdittaessa. Itse merkkaan ruuvehin syksyn trimmin maalarinteipillä.
Tuolla ei ole mitään tekemistä aloittajan kysymyksen kanssa.
On+sinänsä,+että+aloittaja+kertoo+kiristävänsä+"niin+tiukkaan+kuin+uskallan".+Varsin+epämääräinen+määre.+Onko+tuo+sitten+tarpeeksi+kireä+vai+ei?+Onko+saavutettu+Seldenin+ohjeissa+mainittu+maks.+25%+murtolujuudesta?+Se+vaatii+aika+kova+vääntöä+laiturissa+ja+lienee+kireämpi+kuin+useimpien+"niin+tiukkaan+kuin+uskallan".
Samoin minä. Alkukaudesta kryssillä varmistetaan sopiva kireys.
Jos+Seldenin+ohjeenkin+mukaan+leen+vantit+saavat+löystyä+yli+20+asteen+kallistuksella,+niin+tästä+voitanee+päätellä,+että+se+leen+vanttien+löystyminen+ei+ole+mitenkään+vaarallista.+Jos+ei+ole+vaarallista+yli+20+asteen+kallistuksessa,+niin+tuskin+pienemmässäkään,+eikö?+
Veneessä+on+taatusti+suuremmat+varmuuskertoimet+kuin+vanteissa.+Eli+kyllä+kestää,+mutta+saattaa+tulla+ongelmia+haitallisen+suurista+muodonmuutoksista+eli+luukut+voivat+jumittua+ja+ovet+lakata+toimimasta.
Kuten aiemmin on selitetty, siinä pisteessä, kun suojan puolen vantit löystyvät, menettää esijännitys täysin merkityksensä. Kun mennään 30 asteen kallistuksessa, ei ole mitään merkitystä sillä, löystyivätkö ne jo 10 vai vasta 20 asteen kallistuksessa. Kaikki rikin voimat siinä 30 asteen kallistuksessa ovat identtiset.
"Veneessä on taatusti suuremmat varmuuskertoimet kuin vanteissa. "
Tuo on ihan absurdi väite. Sehän riippuu siitä veneestä ja siitä millaiset vantit siihen on valittu. Vaikka joku fiksu venesuunnittelija valitsisikin sen verran heppoiset vantit että katkeavat ennen rustien repeämistä, niin joku toinen on saattanut laittaa järeämmät vantit. Vantteja myös vaihdetaan jo olemassa oleviin veneisiin. Jotkut vaihtavat valtamerille lähtiessään paksumpiin, eivätkä näistä kaikki välttämättä ole osanneet laskea mitä vene kestää.
Kiristin edellisen veneeni pää- ja alavantit Seldénin ohjeen mukaan; päävantit muistaakseni lukuun 800 ja alavantit 600:een. Masto teki montun ruffin kattoon ja pari turkkilevyä jumahti kiinni. Kyseessä kuitenkin tukevaksi tunnettu ruotsalainen. Käytin oikean kireyden tsekkaamiseen mittaria. Päävanttien 600 ja alavanttien 400 piti takilan niin kireällä, ettei leen puolen vaijereissa ollut minkäänlaista löysyyttä.
Ne jo 10 asteen kallistumassa löystyvät vantit sallivat huomattavast suuremmat liikkeet rikille. Kun esijännitys menetetään, liikkeet tuplaantuvat eli jäykkyyttä menetetään. Silloin voi jo siellä 30 asteen kallistumalla olla selvä vääristymä rikigeometriassa ja myöskin masto pääsee elämään selvästi enemmän. Ja se leen vantti on reilusti löysä, jolloin voi tulla päätteisiin jo suurempia kulmia kuin mihin kiinnitykset on suunniteltu eli vaijeri voi vääntyillä puristepäätteen juuresta ja katketa ennen aikojaan.
Aiempi selitys on väärin. Esijännityksellä on suuri vaikutus maston sivukallistumaan ja sivutaipumiin myös silloin kun esijännitys suojan puolen vanteissa on jo kokonaan menetetty.
Ajattelepa mitä tapahtuisi jos kyseisessä tilanteessa kierrät kaikkia vanttiruuveja löysemmäksi sen verran, mitä esikiristys aikanaan vaati. On selvää että tuulenpuolen löysääminen ko kallistumalla ja oikaisevalla momentilla lisää maston sivukallistumaa. Vaikutus sivutaipumaan on kaltaiselle turhan hankalaa selittää. Suojan puolen löysääminen taas lisää löysin vanttien heilahtelun määrää, minkä pitäisi olla helppoa ymmärtää.
Mutta kuten sanottu, kun näppituntumasi aiheesta selvästi puuttuu kokonaan, en jaksa loputtomiin selittää tällaisia itsestäänselvyyksiä.
Selvästi sinulla on sekä näppituntuma että teoreettinen ymmärrys aivan hukassa. Tietysti esijännityksen määrä vaikuttaa sivukallistumaan, mutta vaikutus on niin minimaalinen, ettei sillä ole mitään merkitystä. Se tiukan ja vähän vähemmän tiukan ero on kuitenkin vain millimetrejä vantin pituudessa. Suojan puolen vanttien heilahtelun määrään se toki vaikuttaa enemmän, mutta ei se kuitenkaan mitenkään pääse kasvamaan niin isoksi, että yläpää pääsisi väärään asentoon. Et saa sitä ylävantin yläpäätä irti mastosta edes väkisin vääntämällä, vaikka vanttiruuvi olisi kierretty maksimipituuteensa.
Oli vastauksissa yksi oikeaan osunut. Jos saalingit voimakkaasti taaksepäin, hekin kiristys löysää ylävantteja maston taaksepäin taipumisen takia. Tämä näkyy luonnollisesti ensin suojanpuolen ylävantin roikkumisessa koska koko masto taipuu sivulle. Perästaagia ei siis saa liikaa kiristää vaan kiristys pitää tehdä barduunoilla.
Et sanonut, oliko kyseessä kyseessä osatakila. Oletin niin
Kyllä ne vantit löystyy taaksepäin suunnatuilla saalingeilla lähes yhtälailla barduunoillakin. Molemmat kiristävät etustaagia ja taivuttavat mastoa. Sekä maston taipuminen että etustaagin kiristyminen löystävät vantteja.
Etustaagin kiristäminen venyttää sitä, jolloin masto kallistuu taakse ja vantit löystyy aivan kuten tapahtuisi etustaagia löysäämällä.
"Kyllä ne vantit löystyy taaksepäin suunnatuilla saalingeilla lähes yhtälailla barduunoillakin. "
Ylävantit kyllä, eivät suinkaan kaikki.
"Molemmat kiristävät etustaagia ja taivuttavat mastoa. Sekä maston taipuminen että etustaagin kiristyminen löystävät vantteja."
Maston taipuminen normaalissa rajoissa ei vaikuta ylävanttien kireyteen juuri mitään.
Etustaagin kirityminen taas todella paljon. Juuri siitä syystä kun alla täysin oikein kerrot.
Takaviistoilla saalingeilla maston taipuminen keskeltä eteen vaikuttaa alavantteihin kiristävästi, ja sen saa aikaan peräharusta tiukkaamalla.
"Etustaagin kiristäminen venyttää sitä, jolloin masto kallistuu taakse ja vantit löystyy aivan kuten tapahtuisi etustaagia löysäämällä."
Riippuu varmaankin mastotyypistä. Itsellä osatakila, 15 m, ei barduunoilla juuri taivu, mutta takastaakin kiristyksellä maston kaari syvenee aivan oleellisesti. Perästaaki vääntää toppia taakse ja etuharus kiinnityspistettä eteen.
Ei se takastaagi koskaan etustaagin kiinnityspistettä eteen väännä suhteessa etustaagin keulakiinnitykseen. Eli sekin kiristää etustaagia. Pitkä vapaatoppi ja löysä mastoprofiili taipuu paljon ja etustaagi kiristyy vain vähän. Lyhyemmällä vapaatopilla ja jäykällä mastoprofiililla etustaagi kiristyy todella hyvin.
Juuri näin. Esimerkiksi omassa veneessäni on pitkä ohut toppi, joten jo 1:4 taljalla takastaagissa saa maston ihan banaaniksi. Samalla etustaagi kiristyy vähän. Jäykemmällä mastolla ja/tai lyhyemmällä topilla takastaagia voisi vetää kireämmälle, jolloin vastaavasti myös etustaagi myös kiristyisi enemmän. Nyt joudun käyttämään barduunoita jo keskituulessa saadakseni etustaagin kiristettyä, ja tuo tottakai vie huomattavasti jännitystä ylävanteista, jotka ovat (loivasti) taaksepäin.
"Etustaagin kiristäminen venyttää sitä, jolloin masto kallistuu taakse ja vantit löystyy aivan kuten tapahtuisi etustaagia löysäämällä."
Lähellä totuutta, mutta syy-seuraussuhteet vähän hukassa. Etustaagin kiristäminen ei kallista mastoa taakse vaan etustaagi kiristyy, jos kallistat mastoa taakse vetämällä takastaagilla, barduunalla tai vanteilla. Jos kiristät etustaagia suoraan siitä etustaagista, niin masto päinvastoin kallistuu eteenpäin.
Niin+puhe+oli+etustaagin+kiristyksestä+purjehtiessa,+jolloin+se+tehdään+takastaagia+tai+barduunaa+kiristämällä.+Voima+etustaagissa+kasvaa+3-10+-kertaiseksi,+jolloin+se+venyy+huomattavasti.+Etustaagi+mitoitetaan+n.+40%+murtolujuudelle.+Silloin+se+venyy+materiaalista+riippuen+0,2-0,3+%+eli+10+m+pituisena+2-3+cm.+
Jos riki on kestänyt tähän saakka jo vuosikaudet niin tuskin sinulla mitään huolta on. Jatka vain purjehdusta, kuten tähän saakka. Kun lisäkiristäminen ei auta niin tulee mieleen, että elääkö runko eli vantit vetää kylkiä sisäänpäin tai kantta ylöspäin, jos ne löystyvät suurissa mitoissa, vaikka kiristää kuinka.