Eropäätökseen taitaa usein johtaa jomman kumman muuttuminen. Joku voi suhteen alussa olla aivan ihana, mutta ajan myötä kylmenee, ehkä jopa kyllästyy. Voiko tällaista muutosta jotenkin ennaltaehkäistä? Sopia etukäteen, että pienempiäkin negatiivisia tuntemuksia käsitellään yhdessä, ja että molemmat tekevät töitä sen eteen, että molemmilla on suhteessa hyvä olla, että mielenkiinto toiseen säilyy.
On niin surullista, että moni hyvin alkanut suhde muuttuu ja päätyy lopulta eroon. Kuinka se voikaan olla niin sattumaa ja vaikeasti ennustettavaa, että miten ajan kanssa käy.
On niin surullista, että moni hyvin alkanut suhde muuttuu ja päätyy lopulta eroon. Kuinka se voikaan olla niin sattumaa ja vaikeasti ennustettavaa, että miten ajan kanssa käy.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun saat pitkään haaveilemasi uuden auton, ajattelet että et ikinä kyllästy siihen ja et näe siinä alkuun mitään vikoja. Pelkkää täydellisyyttä ja ihanuutta.
Ajan kanssa uutuudenviehätys karisee ja alat huomata asioita jotka ei olekaan niin täydellisiä ja ihania. Ne pikkuviat alkaa ärsyttää.
Kun ostat asunnon, pidät sitä täydellisenä ja olet varma ettet koskaan halua muuttaa siitä mihinkään.
Pikku hiljaa ne vaaleanpunaiset lasit putoaa nenältä ja asiat joita alkuun ajatteli voivansa ikuisesti ignoorata tai muuttaa, alkaa tuntua ylitsepääsemättömän raivostuttavilta.
Sama koskee lähes kaikkea uutta kivaa hankintaa, myös parisuhdetta. Ei sitä ensihuumassa voi kukaan tietää, mikä suhteessa alkaa närppiä 5 vuoden päästä.
Mä en kyllä oikeesti usko, että monellakaan eroavalla erossa on kyse uutuudenviehätyksen katoamisesta. Jos kyse olisi siitä niin siihenhän on olemassa helpohko ratkaisu eli ihminen hakee elämäänsä uutta sisältöä jollain muilla elämänalueilla, ei ihmiset oo mitään pelinappuloita. Kyllä mä näkisin syyn siinä, että suhteen hoitaminen unohtuu tai jompikumpi ei näe suhteen hoitamista tärkeänä, ihmiset myös muuttuu elämän myötä ja toisaalta ihmisestä voi ajan myötä ja erilaisissa elämvaiheissa tulla esiin piirteitä, joita ei ole näkynyt aiemmin. Rakkaus on tärkeä asia suhteessa, mutta pelkkä rakkaus ei riitä pitämään suhdetta kasassa, tarvitaan tekoja.
Höpöhöpö, parisuhteet eivät ole mitään auton ostoon verrattavia tai ylipäätäänkään mihinkään materialistiseen. MOni parisuhde PARANEE ajan kuluessa!!
Ymmärtäähän sen että pragmaattinen ajattelu tunneasioissa aiheuttaa tunneihmisissä kuohuntaa.
Vaan valitettavasti Suomen erotilastot kertovat karua totuutta - harvempi parisuhde paranee ajan kuluessa. Toki niitäkin on, mutta enemmistöä ne eivät harmi kyllä edusta.
Tuo taitaa olla pitkälti myös luonnekysymys. Eivät kaikki koe automaattisesti kyllästymistä uutuudenviehätyksen kadottua.
Itselläni menee osin jopa päinvastoin. Uusiin juttihin vaatii aikaa tottua. Uusi auto tuntuu oudolta ja uusi kotikin tuntuu aluksi oudolta, vaikka se olisi kuinka ihana tahansa. Ei mulle uusi ole jotenkin automaattisesti ihanaa ja kiinnostavaa. Parisuhteessakin kaipaan nimenomaan sitä tuttuutta. Sitä tunnetta, kun toisen tuntee ja se tuntuu turvaliselta. Mä en kykene lainkaan tajuamaan ihmisiä, jotka kaipaavat sitä ihastumista ja sekoamista ja jatkuvaa tutustumista, kun kaikki toisessa on ihan vierasta.
Täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Sitä olenkin miettinyt, että kuinka yleistä on, että toisen itselle sopimattomista puolista olisi näkynyt viitteitä jo suhteen alussa, mutta niitä ei olisi silloin huomioinut, tai että ne ovat suhteen edetessä voimistuneet. Ja kuinka usein sitten näitä piirteitä ilmenee yllättäen niin, että alussa ei mitenkään olisi voinut niitä huomata.
Meillä menee kumppanini kanssa tällä hetkellä hyvin, ja haluan tehdä kaikkeni, että suhde pysyisi hyvänä jatkossakin. Olemme osanneet käsitellä ongelmia ja meillä on hyvä puheyhteys, jota koitamme edelleen kehittää. Mutta riittääkö se? Jotenkin tuntuu pelottavalta, että voi yrittää kaikkensa, mutta silti voi tulla jotakin yllättävää vastoinkäymistä. Voiko se auttaa, että olisi niin hyvä yhteys kumppaniin, olisi niin lähellä, molemmat pystyisivät olemaan niin avoimia toisilleen, että kaikesta pystyisi pääsemään yhteisymmärrykseen (ihan ääritapauksia lukuunottamatta)?
kuin myös
Hyvää ennaltaehkäisyä on se, että itse ymmärtää parisuhteen sisältävän myös huonoja aikoja ja ongelmia. Hyvä parisuhde kestää nuo vastoinkäymiset ja usein vahvistaa liittoa.
On tietenkin eri asia, jos toinen on alkoholisti tai muu riippuvainen; silloin tarvitaan ammattiauttajan apua. JOkaisen pitää ensi sijaissa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.
Kyllästyminen on ihan normaalia pitkissä suhteissa mutta sen kyllästymisenkin selättää kun osaa asennoitua niin, että huomioi myös ne hyvät asiat, mitkä on ja pysyy parisuhteessa, siis toimivassa sellaisessa.
No sehän on oikeastaan vain päätös jatkaa yhdessä kaikesta huolimatta. Ei anneta periksi.
Joskus on hyvä antaa, hmmm periksi.
-Iso vanhemmat jotka syöttävä eurojaan ja tekevät itsensä liian tärkeiksi perheisiin,
jotka asuvat muualla kuin perheissä.Tuollainen 1000e/kk ruokalaskujen maksu syö
avioliittoa, lisäksi lapsille vaateiden osto."20 vuotta tällaista kärsimystä,päätyy yleensä iso-vanhempien poismenoon ja avioliiton purkuun.(Perukirjassa ei näistä yleensä mainita mitään.)
Avioliiton mentäessä tulee toisen tuntea tarkasti,ei siitä mitään tule kun kuulee miehensä makselleen aporteja lähimmälle vaimon ystävälle.Ylpeys ajaa lapsienki ja asuntovelan edelle.On turha väitää että,entinen elämä ei vaikuta avioliitoihin. takuulla vaikuttaa
Pahuuden suhteen. Mäihäys on juurikin valttia suhteiden parissa muuten.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008345933.html
Voi kyllä jos ei pihtaa seksiä niin ei tule eroa kovin helposti.
Kyllähän sitä voi.