Onko armo ja anteeksiantaminen kadonnut. Onko ihmisen hyvyyttä enää olemassa. Miksi jokainen nostaa itsensä jalustalle, eikä kulje nöyrin mielin, kiitollisena siitä mitä on saanut. Täällähän on petoja ihmisiä, jotka kivittävät toisiaan ja julistavat muka Jumalan sanaa ja sanomaa Jeesuksesta. Uskova ei anna sijaa vihalle, eikä fanaattisuudelle. Minusta oikean uskovan paras esimerkki on ihminen, joka hyvyydellään, ei sanoillaan ja huudollaan, rakkaudellaan, ei tuomitsemisellaan, muistaa lähimmäistään. Ei siihen tarvita outoja armolahjoja, eikä hysteerisyyttä. Suurin armolahja on rakkaus, joka astuu sydämmeen. Pyyteetön rakkaus ja halu auttaa lähimmäistään. M
Tämä fanaattisuus ja tuomitseminen
Surullinen sivusta lukija
6310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tätä samaa olen ajatellut, kun olen näitä kristittyjen palstoja seurannut. Toiset tuntuvat suorastaan nauttivan siitä, kun saavat tyhjentää kaiken törkeyden ja saastan näille palstoille.
Mitä sitten, jos Kaitselmus hieman näpäyttää ja tulee sielun tuskaa?
Meidän tulisi muistaa, että Armossa saamme elää ja opetella rakastamaan lähimmäistämme. Ei inhoamaan ja vihaamaan:
Selvästi sanottu. Mutta varmaan sekin tuo henkilöitä tänne kirjoittamaan kun on paha olo.Ja kaikkea ei voi kaikille kertoa. Silloin olisi hyvä olla läheinen, jonka kanssa keskustella aidosti vaikeistakin asioista. En usko että täälä kirjoittelu auttaa vaikeuksissa kamppailevia,sen huomaa kirjoituksen sävystä, ainoastaan silloin rukoilen, että Jeesus auttaisi monia monia ihmisiä, mitä heillä sitten onkaan ja että myös itse saisin lisää ymmärrystä lähimmäiseni auttamisesksi ja jokapäiväisessä vaelluksessani.
> silloin rukoilen, että Jeesus auttaisi monia monia ihmisiä, mitä heillä sitten onkaan ja että myös itse saisin lisää ymmärrystä lähimmäiseni auttamiseksi ja jokapäiväisessä vaelluksessani. <
Kiitos sanoistasi.
Toteutetaan todellakin sitä. Eikä jätetä vain sanoiksi. Uskon että sillä on todella suuri merkitys sillä Jumala rukoukset kuulee.
Ehkä taitamaton ja tuomitseva ja kirjoittajansa kasvamattomuutta osoittava kirjoituskin on hyvä paikallaan - jos ei muuten niin herättämään hänelle esirukoilijoita?
Vajavaisena toisia vajavaisia siunaten
mamabeard wheelbarrow
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000008079145
Olen kanssasi ihan samaa mieltä.
Muistetaan kuitenkin eräs asia, näistä sanoista:
> Uskova ei anna sijaa vihalle, eikä fanaattisuudelle. Minusta oikean uskovan paras esimerkki on ihminen, joka hyvyydellään, ei sanoillaan ja huudollaan, rakkaudellaan, ei tuomitsemisellaan, muistaa lähimmäistään. Ei siihen tarvita outoja armolahjoja, eikä hysteerisyyttä. Suurin armolahja on rakkaus...<
Fanaattisuuttakin on montaa lajia.
On sellaistakin fanaattisuutta joka lempeästi hurskastellen leimaa kaikki tai lähes kaikki karismaattiset armolahjat oudoiksi ja jokaisen tai lähes jokaisen yliluonnollisen, käsityskykymme ylittävän ilmiön ja "manifestaation" hysteriaksi. Varsinkin jos noiden armolahjoistaan ääntä pitävien meuhkaaminen joissain kohdin näyttää olevan tai oikeasti on rakkaudetonta, silloin toisten - rakkausfanaatikkojen? - on helppo sivuuttaa armolahjatodellisuus ja/tai todellisuus Jumalan vihasta vetoamalla karismaatikkojen älyttömyyksiin - ja Jumalan pyhyyttä korostavien legalismiin.
Tuollainen on kuitenkin yksipuolista. Eikö silloin ehkä olekin niin, että on syyllistynyt samoihin virheisiin, jotka näkee toisissa? Siis leimaamiseen - ja virheitä katselemalla sen ohittamiseen mikä noiden virheellisten julistuksessa kenties kuitenkin on olennaista ja oikeasti tärkeää?
Ikävä todellakin että se tärkeä, minkä kautta Jumala tahtoisi puhua, hukkuu puhetorvien rosoisuuteen. Olemme kirjeitä ja kirjeen tarkoitus on kertoa lähettäjästään, ei kerskata itsestään. Vaikka käyttäytyisimme vastoin uskoamme, joskus tai useinkin, olemme kuitenkin oikeita uskovia - on sitten minkä lajin fanaatikko tai suhteellisuusteoreetikko tahansa, ääripäät mainitakseni - jos olemme Kristuksen omat uudestisyntymisen kautta. Usko kun on kuitenkin Jumalan teko. Rukoillaan ettemme sitä tekoa itsessämme tärvelisi ja voisimme rakkaudessa olla ohjaamassa toisiakin oikeaan suuntaan. Niinkuin kirjoituksellasi teet. Hyvä niin.
olen havainnut samoja piirteitä lueskeltuani vaikkapa hellareiden keskustelun kulkua. Tosin jotkut pelaavat tietynlaista "roolipeliä", joten ota niistä selvä. Jos he kuitenkin ovat aivan tosissaan, tarkoittaa se raamatun kirjoituksen: "Älkää tuomitko,ettei teitä tuomittaisi,sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan"... kääntämistä päälaelleen. Tarkoittaen sitä, että kun he nyt ovat uskossa, synnittömiä, vanhurskaita jne.. Heidän mielestään edellä mainittu raamatun siteeraus tarkoittaa ainoastaan ja vain heihin SYNNITTÖMIIN kohdistuvaa tuomitsemista, jotka LOUKKAUKSET myöhemmin Jumala sitten meille SYNTISILLE kostaa.
.. on aivan eri_asia Tuomita, kuin Lukea Synti Synniksi.