Hankala suhtautua tällaiseen asiaan, että eksäni, kun olimme siis vielä parisuhteessa selitti jokaiselle kavereilleen miten "narsistisesti ja sekopäisesti" käyttäydyn ja kertoi vain oman näkökantansa ja uhriutui totaalisesti.
Jos olimme yhdessä jossain hänen kaveriporukassaan, ja jos satuin olemaan jostain asiasta eri mieltä hänen kanssaan ja meillä tuli jotain pientä sanan vaihtoa, hänen kaverinsa aina pistivät sen merkille ja ottivat siihen mukaan ex-mieheni kertomat aiemmat tarinat ja päättelivät näistä pienistä asioista, että olen narsisti ja päästäni sekaisin.
Eksäni on vain näitä asioita myötäillyt ja tehnyt selväksi minun olevan aivan raivohullu sosiopaatti ja muka jotenkin erityisen mustasukkainen.
Niin, no kyllä se jatkuva pettäminen saattaa ehkä aiheuttaa minulle jotain luottamusongelmia, kenellepä ei. Siltikään en alkanut aivan hullun mustasukkaiseksi.
Onneksi hän on eksä.
Tarkennan vielä, että hänen kaverinsa eivät todellakaan tunne minua, sukuani, tai minun ystäväpiiriäni.
Ikinä ei ole kavereilleen kertonut miten hän on oikeasti se valehtelija, alistava ihminen ja myös väkivaltainen, henkisesti ja fyysisesti.
Meinasin tässäkin vähätellä tuota väkivaltaisuutta, meinasin jättää oikeastaan siis kokonaan mainitsematta. Kyllä se väkivaltaa on, jos kuristetaan, nakellaan päin seiniä ja lattialle myös, pidetään väkisin paikoillaan, puristetaan lujasti mustelmia aiheuttaen ja lyödään. Ei päästetä asunnosta ulos, kun yritän paeta sitä sekasortoa kaverini luo. Uhataan hajottaa silmälasit ja koko kämppä... En halua enää olla tästä asiasta hiljaa.
On onnistunut saamaan minussa aikaan myös itsemurha-ajatuksia, ajattelen nykyään olevani jotenkin viallinen ja huono. Kuulin sitä häneltä niin usein, kuinka en kelpaisi kenellekään, koska olen hullu ja kuulemma sukunikin vihaa minua (hänen kuvitelmissaan).
Hajotti hän mielenterveyteni ja fyysistä omaisuuttani, maineeni lisäksi. "Mukavaa" asua pienessä kaupungissa, kun kaikki luulevat että olen jotenkin epäkelpo kumppani ja huono ihminen.
Anteeksi avautuminen,
saa antaa vertaistukea.
Jos olimme yhdessä jossain hänen kaveriporukassaan, ja jos satuin olemaan jostain asiasta eri mieltä hänen kanssaan ja meillä tuli jotain pientä sanan vaihtoa, hänen kaverinsa aina pistivät sen merkille ja ottivat siihen mukaan ex-mieheni kertomat aiemmat tarinat ja päättelivät näistä pienistä asioista, että olen narsisti ja päästäni sekaisin.
Eksäni on vain näitä asioita myötäillyt ja tehnyt selväksi minun olevan aivan raivohullu sosiopaatti ja muka jotenkin erityisen mustasukkainen.
Niin, no kyllä se jatkuva pettäminen saattaa ehkä aiheuttaa minulle jotain luottamusongelmia, kenellepä ei. Siltikään en alkanut aivan hullun mustasukkaiseksi.
Onneksi hän on eksä.
Tarkennan vielä, että hänen kaverinsa eivät todellakaan tunne minua, sukuani, tai minun ystäväpiiriäni.
Ikinä ei ole kavereilleen kertonut miten hän on oikeasti se valehtelija, alistava ihminen ja myös väkivaltainen, henkisesti ja fyysisesti.
Meinasin tässäkin vähätellä tuota väkivaltaisuutta, meinasin jättää oikeastaan siis kokonaan mainitsematta. Kyllä se väkivaltaa on, jos kuristetaan, nakellaan päin seiniä ja lattialle myös, pidetään väkisin paikoillaan, puristetaan lujasti mustelmia aiheuttaen ja lyödään. Ei päästetä asunnosta ulos, kun yritän paeta sitä sekasortoa kaverini luo. Uhataan hajottaa silmälasit ja koko kämppä... En halua enää olla tästä asiasta hiljaa.
On onnistunut saamaan minussa aikaan myös itsemurha-ajatuksia, ajattelen nykyään olevani jotenkin viallinen ja huono. Kuulin sitä häneltä niin usein, kuinka en kelpaisi kenellekään, koska olen hullu ja kuulemma sukunikin vihaa minua (hänen kuvitelmissaan).
Hajotti hän mielenterveyteni ja fyysistä omaisuuttani, maineeni lisäksi. "Mukavaa" asua pienessä kaupungissa, kun kaikki luulevat että olen jotenkin epäkelpo kumppani ja huono ihminen.
Anteeksi avautuminen,
saa antaa vertaistukea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...
no älä huoli, pidät vaan hyvää huolta itse itsestäsi. kyllä ajanmyötä totuus valkenee. Minullakin on/oli ystävä, joka haukkui vaimoaan sekopäiseksi narsistiksi, mutta nyt viimeaikoina olen tullut siihen tulokseen, et ei kukaan ole täydellinen. hän petti eri tavoin vaimoaa, soitteli minulle salaa ja vonkasi ja nyt erottuaa aina manipuloi ihan vaan kaverina kanssaan viettämään iltaa ja aina "kännin" varjolla alkaa lääppiä ja yrittää suudella. Vaikka sanon ei, en halua, lopeta niin sivuuttaa sen ja aina tilaisuuden tullen ahdistelee uudestaan. en koskaan enää jää yöksi hänen luokseen, koska ahdistelee kännissä ja vonkaa. vitun ärsyttävää. on muutenkin aika egoistinen ja viime ryyppyreissujen jäljiltä v*ituttaa käytös ja ahdistelu niin paljon, että mun puolesta tämä ystävyys oli tässä. Mietin vaan, että ehkä se vaimo ei ollutkaa niin sekopää kun tämä itseään täynnä oleva idiootti antoi kaikkien ymmärtää..
Voimia ❤️ Mutta jos sinulla kuitenkin omat ystävät ja läheiset niin ei sillä ole väliä mitä exä puhuu omilleen. Luota ihmisiin kyllä moni näkee asioiden oikean puolen vaikka nyt hankalalta tuntuukin.