Niin, ero ei ollut avio- vaan avoliitosta..... Oltiin 6. vuotta yhdessä.... Ero ei ollut tavanomainen... Meillä oli kolme koiraa, jotka sitten eron seurauksena jouduttiin lopettamaan... koska muuten, ei niille olisi työni tähden ollut mitään paikkaa, jossa olla työpäiväni ajan... Ne olivat tottuneet ihmisen jatkuvaan läsnäoloon.. Suren eroa, mutta kyllä eniten koirieni kohtaloa.. Koirien takia, olen nyt tässä jo pitkät tovit itkeskellyt.... :O(Koirat, olivat minulle kaikki kaikessa... Niin rakkaita, niin ihania... Osaako, kukaan sanoa, että saanko anteeksi, mitä menin tekemään??... Ero oli kuitenkin, minun päätökseni.... Olenko hirviö? olenko pyöveli?.. Vai, olinko täys idiootti??.... :O(
Anteeksi etukäteen......
Paapu78
91303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Avio- tai avoero, ihan saman tuskan käy läpi molemmissa.
Monille ne eläimetkin ovat lähes lasten asemassa.
Myönnän että ratkaisunne koirien suhteen oli mielestäni hätkähdyttävä ja asia tulee varmasti painamaan teitä molempia kauan!
Ainoa neuvo mikä mieleeni tulee on se, että älä ainakaan Lemmikkiforumiin mene asiasta ruikuttamaan.
Sieltä saat vastaasi niin tulikivenkatkuista tekstiä, että ihme on jos ne eivät vaikuttaisi sinuun kun muutenkin elämäntilantewesi on herkässä vaiheessa.
"Monille ne eläimetkin ovat lähes lasten asemassa."
Näinhän se on ja ne koirat voi aina erotessa panna halutessaan lihoiksi, niks naks niskat nurin ja rangaistuksetta ja alkaa tyhjältä pöydältä uusi upea elämä.
Toista se on meidän lapsellisten!
Lapset voi antaa pois. Suomessakin on varmasti monia pariskuntia jotka eivät voi saada omaa lasta, mutta voisivat tarjota kodin muiden lapsille. Mielestäni ei ole paha ihminen jos myöntää ettei yksin jaksa eikä pysty. Elämässä voi tehdä valintoja, mutta kun valinta on tehty ei kannata valitella ettei ollut hyvä valinta.
Koirat sopeutuvat uuteen kotiin. Tiesit sen, mutta olit niin itsekäs ettet halunnut kenenkään muun olevan onnellinen jos et itsekään saa olla.
Toimit hätiköidysti. Kyllä koirien hoito-ongelmaan olisi löytynyt jokin parempi ratkaisu, jos et olisi heti rynnännyt niitä tappamaan.
Toivottavasti opit sen, että sinun ei pidä koskaan enää ottaa ainoatakaan eläintä. Lasten hankintaankin suhtautuisin varauksella, sinulla ei ole kykyä selviytyä hankalista tilanteista.
Täysin samaa mieltä!
Jos kerran kyse oli vain yksinolosta työpäivän ajan ja koiria oli vielä useampia (ei olisi tarvinnut edes olla yksin) niin ratkaisu oli kyllä melkoisen hätiköity. Mikä kiire niistä oli päästä eroon? Eikö olisi voinut muka ensin kokeilla miten sujuu ja sitten miettiä koirien sijoittamista muualle jos ei suju?
Älä vaan ikinä enää hanki lemmikkejä. Niistä kuuluu kantaa vastuu niiden elämän loppuun saakka (mikä ei todellakaan tarkoita että kun alkaa ahistaa niin piikille vaan).
Ja anteeksi vain jos nämä ihmisten kommentit ahdistavat mutta totta joka sana. Kyllä sulla on tässä syytäkin olla pahoillaan ja tuntea huonoa omaatuntoa.
Älä enää ikinä ota kotieläimiä, jos ratkaisusi tällaisissa tilanteissa on niiden lopettaminen. Kolme koiraa tulee toimeen loistavasti keskenään työpäivän ajan, niille on enemmän seuraa toisistaan kuin ihmisestä niille. Miten luulet suurimman osan suomalaisten koirista oikein tulevan toimeen omistajiensa työpäivän ajan?
Anteeksi vain mutta täysi idiootti olet. Oikeasti, älä jatkossa enää ota kotieläimiä jos noin lopullisia ratkaisuja teet noin helpolla.
Noista vaihtoehdoista olet ehdottomasti pyöveli. Hyvää kevään jatkoa!