En ymmärrä ihmisiä, jotka elävät parisuhteessa, mutta lemmiskelevät kumppaninsa selän takana muiden kanssa. Parisuhteen idea on käsittääkseni se, että kaksi ihmistä elävät yhdessä, koska rakastavat toisiaan. Jos toinen kaipaa sukupuolista kanssakäymistä joltain muulta taholta, miksi hän edes seurustelee? Jos parisuhteessa elävälle ilmaantuu himoja jotain toista kuin omaa kumppaniaan kohtaan, kannattaa hänen miettiä, olisiko mahdollisesti luvassa oleva nautinto sen arvoinen, että sen takia kannattaisi uhrata oma parisuhteensa. Mikäli suhteestaan ei saa tarpaaksi tyydytystä ja joku toinen ihminen vaikuttaa paljon houkuttelevammalta kuin oma kumppani, pitäisi silloin mielestäni pystyä luopumaan suhteestaan. On aika säälittävää, että jos oma kumppani ei ihmisille riitä, niin hänen täytyy salakähmäisesti hakea tyydytystä muualta, koska ei uskalla irrottautua riittämättömästä suhteesta.
Luulisi, että kun ihminen elää onnellisessa parisuhteessa, hänelle kelpaa ja riittää oma kumppaninsa. Tietysti on inhimillistä tuntea toisinaan vetoa jotain toistakin ihmistä kohtaan,
mutta tasapainoinen ihminen kykenee punnitsemaan kumpi on arvokkaampaa, rakkaus vai hetkellisten himojen tyydyttäminen. Mielestäni ihmisen tulisi osata pelata parisuhteessa reiluilla säännöillä. Tietysti muiden kanssa lempiminen on ok, jos se on parisuhteen kummankin osapuolen hyväksymä asia.
Lienee kuitenkin jokseenkin harvinaista, että tällainen "vapaa suhde" onnistuu, sen verran mustasukksisia otuksia ihmiset yleensä ovat. Mutta jos tällainen parisuhteen muoto joidenkin kohdalla toimii, niin siinä ei liene mitään vikaa.
Luulisi, että kun ihminen elää onnellisessa parisuhteessa, hänelle kelpaa ja riittää oma kumppaninsa. Tietysti on inhimillistä tuntea toisinaan vetoa jotain toistakin ihmistä kohtaan,
mutta tasapainoinen ihminen kykenee punnitsemaan kumpi on arvokkaampaa, rakkaus vai hetkellisten himojen tyydyttäminen. Mielestäni ihmisen tulisi osata pelata parisuhteessa reiluilla säännöillä. Tietysti muiden kanssa lempiminen on ok, jos se on parisuhteen kummankin osapuolen hyväksymä asia.
Lienee kuitenkin jokseenkin harvinaista, että tällainen "vapaa suhde" onnistuu, sen verran mustasukksisia otuksia ihmiset yleensä ovat. Mutta jos tällainen parisuhteen muoto joidenkin kohdalla toimii, niin siinä ei liene mitään vikaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitäpä tuohon enää lisäisi.
Tiedän mitä on yllättää "vanha tuttu" itsensä ihastumasta korviaan myöden toiseen mieheen, miten se vaan tapahtuu vaikka on jo onnellinen ja aviossa, ja miten helvetillisen vaikeaa siinä tunnekuohussa on sitten yrittää järkeillä yhtään mitään.
En ihmettele, että moni sortuu.
Mutta kaikki menee ohi aikanaan ja jos kykenee odottamaan sen hetken kun sokein huuma laantuu, pystyy tekemään tietoisen valinnan ja siis kantamaan vastuunsakin loppuun asti.
Nostan hattua itselleni, että minä kykenin odottamaan. Päivääkään en ole katunut sitä, että kielsin itseltäni toisen miehen. Se oli vaikeaa, mutta oikein ja minä kykenin siihen ja olen ylpeä siitä.
Samaa en todellakaan voisi sanoa, jos olisin vaan heittäytynyt tunteen vietäväksi, niin kuin moni muu tekee juuri tälläkin hetkellä.
on sen kokeneet. Siis ihastumisen johonkin muuhun. Omalla kohdalla ihmettelin sitä, että oli 10 vuotta täysin ihastumatonta kehenkään kautta. Sitten yhtäkkiä repesi, ja niitähän tuli. NYT siitä on selvitty, eläköön. Liittyykö tämä ikään, en tiedä. Toivottavasti ei enää 10 vuoden päästä (50v) ole samanlaisia myrskyjä.
on nyt samassa tilanteessa... Sokea huuma menossa ja tunteet minua kohtaan epäselviä. Vielä itsehillintä ja järki on voittanut. Toivottavasti hän jaksaa odottaa myös.
Elämässä on vaan niin turha kieltää tosiasioita. Samantekevää hyväksyykö/ymmärtääkö; jotkut asiat vain ON.
Minä taas en nosta hattua itselleni, koska kerran kielsin itseltäni toisen miehen. Minusta tuntuu edelleen, että menetin jotain oleellista, vaikka yritän kuinka hokea itselleni "tämä oli oikea ratkaisu".
...sinunkin silmät aukeavat. Mutta elä sitten järkyty. Nuoriso puhuu paljon 'luottamisesta'. Et voi luottaa tässä maalimassa mihinkään muuhun ittees, etkä aina välttämättä itseesikään.
Vaimoni on ollut kohta viikon reissussa etelässä ja ei ole soittanut minulle kertaakaan. Ei ole kysellyt edes pojan hyvin voinnista. Näin meillä.
Voit kuvitella, että meillä on tuo luottamus aika vähällä. Olen ottanutkin sen asenteen, että mitä se haittaa jos omastaan antaa, ei se ole keneltäkään pois.
Sitä paitti sain tossa viikonloppuna semmosen seksuaallisen käsittelyn, että vieläkin meinaa hymyilyttää. Tämä vastapuolikin oli varattu, mutta ei näyttänyt paljoa tahtia hidastavan. Ainoa asia mikä pitää ottaa huomioon, että ei saa tautia ja asia ei koskaan kantaudu vaimon korviin. Ei siinä eihän ne vaimonikaan sekoilut tule varmaan kantautumaan omiin korviini. Eli tilanne on tämä ja sen kanssa on vain elettävä.
Nyt varmaan monet ajattelevat, että miksi jatkaa liittoa. Saan tässä tilanteessa kuitenkin enemmän hyötyä, kuin jos eroaisimme. Nimittäin poika jäisi minulle ja se rajoittaisi liikaa harrastuksiani. Itsekästäkö? Ei ole, sillä kannan perheessämme lähes kaiken arjen vastuun ja kasvatan poikaa lähes yksin. On vain tullut semmonen olo kuin olisin jo yh. Ei pidä valittaa. Ei se nimittäin ole helppoa kellään.
Hyvää kevättä vain kaikille!
Itse olen nimenomaan miettinyt siltä kannalta, että joku hetkellinen hurma ja todennäköisesti häsellys ei olisi vuosien ja tulevien vuosien yhdessäolon menettämisen arvoista! Tätä olen miehellenikin sanonut että miettii niin jos tulee sellainen tilanne. Suhteen alussa sovimme avoimesta suhteesta, mutta pian huomattiin ettei kumpaakaan kiinnosta muut - ja hän vielä sanoi sen ensimmäisenä! Sitten olenkin muistuttanut silloin tällöin että kertoo avoimesti jos tulee sellaisia fiiliksiä.. saa käydä vieraissa jos on ihan pakko mutta se pitää kertoa, koska mieluummin tiedän mieheni seikkailuista kuin kuulen niistä muilta. Valitettavien monia pariskuntia on tullut nähtyä - ja mikä pahinta, itse tiedän joistain ihmisistä että toinen on käynyt vieraissa, vaikken edes henkkoht tunne heitä! Olisipa varmasti puolisosta mukavaa ajatella että tuntemattomatkin tietävät ja hän ei. Toisaalta usein näissä tapauksissa on selviä merkkejä pettämisestä.. mutta kyllä sitä itsekin on joskus miettinyt ettei sitä aina niitä huomaa ja etenkin kun toinen vakuuttelee. Pettäminen on mielestäni tosi säälittävää kun on ensin vannonut ja vakuutellut uskollisuutta. Eikö sitä jo pienenä olla opittu että kun lupaa jotain se täytyy myös pitää.
miten elätte seksittömässä tai ainakin intohimottomassa suhteessa? Voiko sellainen toimia jos toinen on kiihkeä mies ja toinen nainen joka kaipaa romanttista seksiä parisen kertaa kuukaudessa.
Ja seksi on lähes aina vain ja ainoastaan miehen ehdotuksesta?
rakkautta on, muttei sitä kipinää
Onko tuollaisen suhteen pelastamiseksi tehtävissä muuta kuin hakea se seksi muualta tai erota?
Ymmärrän yskäsi erittäin hyvin. Merkittävin seikka, joka sai minut pysymään suhteessani ns. kaidalla tiellä oli seksi. Siis mieheni kanssa. Suggeroin itseni ajattelemaan, että aivan varmasti seksielämä tuon toisen miehen kanssa olisi kuollettavan tylsää :).Parempaa se ainakaan olisi voinut olla, sillä mieheni hallitsee asian kokonaisvaltaisesti.