kuinka moni?

Ikää on minulla on 47 vuotta, olen nyt tavannut "toista naista" 2 vuotta säännöllisesti keskimäärin kerran viikossa. Olen ollut naimisissa 20 vuotta, 3 lasta, olin jotenkin totaalisesti kyllästynyt kaikkeen. Nyt kuitenkin on tullut elämän halu takaisin kun voi käydä "rentoutumassa" ilman muita paineita. Tämä toinen on työtön yksin huoltaja, jota hiukan sitten taloudellisesti avustan, vaikkei olisikaan varaa siihen. Minä olen nyt suht koht tyytyväinen tilanteeseen, en tiedä mitä sitten tapahtuu jos vaimo saa koko totuuden selville. Tuntuu kuitenkin että "hyöty" minulle on suurempi kuin riski seurauksista!!

Runsaan puoli vuotta kestänyt sivusuhteeni loppui juuri. Se että olin hänen kanssaan sängyssä vaivaa pikkuisen. Isompi murhe kuitenkin on, että kaikella sillä energialla ja rahamäärällä, jonka nyt tunnen menneen hukkaan, olisin saanut vaimoni kanssa vaikka mitä mukavaa aikaan.

Mutta toisaalta, en ihan pelkästään kadu. Jotain hyvän tuntuistakin siinä oli. Tuntui hyvältä tavata ihminen, joka oli (liian) samanlainen kuin minä, ja tuntui hyvältä olla rakastunut. Ja lämpimiä muistoja minulle jäi.

Rakastan tuota toista naista yhä, mutta suhde kävi monesta syystä niin vaikeaksi ja raskaaksi ylläpitää, että olo on helpottunut. Eron ja luopumisen tuska tosin ei varmaan ole oikein edes alkanut vielä. Olen ihan tietoisestikin hukkuttanut sitä moottoripyöräilyyn. Moralisti sanoisi, ettei minulla ole edes oikeutta tähän suruun, mutta oman mielenterveyteni takia tiedän, että kyllä minun pitää se käydä läpi ja selvittää asia itseni kanssa - ja varmaan tuon sivunaiseni kanssa myös.

Ikää minulla on 31 vuotta, sen halusit tietää. En ole koskaan seurustellut ikäiseni naisen kanssa. Kaikki ovat olleet joko vanhempia tai nuorempia. Tämä sivunaiseni oli hivenen minua vanhempi, mutta elämäntilanteessa joka edellyttää enemmän kypsyyttä ja aikuisuutta kuin minun.

Suhde kesti 4 vuotta, molemmat naimissa, molemmat yli 40 v ja kummallakin lapsia useampia. Suhde oli hyvä ja antoisa ja aivan ihana mutta kun se alkoi mennä liian vakavaksi päätimme yhdessä lopettaa, emmekä ole tavanneet, emmekä olleet missään yhteydessä sen jälkeen vaikka mieli on kyllä tehyt. Hyvä lopettaa siinäkin suhteessa että miesystäväni oli ulkomaalainen, pohjoismaísta ja asuu edelleenkin ulkomailla, minun vuoksi vaan kävi täällä suomessa, näinkin kauan, itse en käynyt kertaakaan hänen luona. Muistot vain kirveltää, se oli niin ihanaa aikaa.

Minulla on ollut kohta vuoden suhde itseäni nuorempaan mieheen. Itse olen vähän päälle 30;nen.
En ole ennen tällaista tehnyt, enkä nytkään tämän suhteen alkaessa HAKENUT mitään suhdetta, vaan se tuli kuin "salama kirkkaalta taivaalta" ja siinä vaiheessa kun näytti, että se on vain yhden illan juttu, häpeän ja katumuksen tunteet oli aika valtavia.
Koska suhteesta kuitenkin kehkeytyikin "Rakkaus-suhde", en koskaan voi tuntea häpeää Rakkaudesta!
Tosin surua tunnen aina välillä, oman perheeni vuoksi.
Kuitenkin kaikkine sydänsuruineen, tämä on tehnyt elämäni rikkaaksi ja saanut miettimään muutenkin elämänarvoja syvemmin ja sitä mitä Rakkaus todellisuudessa on!

Teidän omat miehenne ja vaimonnehan voisivat kukoistaa samalla tavalla, jos panostaisitte häneen. Silloin omakin suhde kukoistaa. Sivusuhteen hakemisella se ei ainakaan koskaan tule kukoistamaan.

Sen tiedän että jos minulla olisi sivusuhde, se kuihduttaisi oman suhteen. Sydäntä ei voi jakaa, niinpä toiselta on pois se mitä toiselle antaa. Annetaan auliisti myös toimeentuloa toiselle, vaikkei varaa olisikaan. Toivotteko itse että teitä kohdeltaisiin niin kuin itse kohtelette puolisojanne?

Ei rakkautta voi kieltää, mutta sitoutuneessa suhteessa sen syntymisen edellytyksiä varotaan. Ja jos se suuri rakkaus tulee eteen, miksette kerro siitä omalle puolisolle, jolta ne tunteet ovat pois? Rehti ihminen kertoisi. Ja antaisi toisellekin mahdollisuuden elää.

Kuulostaa varmaan kauhealta moraalisaarnalta, mutta toki sen olettekin ansainneet. Ei sivusuhteen lopettaminen poista kaikkea tuskaa kuitenkaan; salaaminen omalta ihanalta vaimolta lopun elämää ei ole mikään helppo juttu. Mutta salata sellainen pitää jos järkiinsä tulee.

Jennifer Lopezia katsomalla alastonta vaimoani kesken elokuvan. En ikinä anna itselleni anteeksi moista tapahtunutta. Ja se tekee veilä asian pehmmaksi että Jennifer näki miten vaimoni käsitteli mulkkuani kesken tv-illan. (Täytyy kyllä myöntää että vaimon kielikoru antaa aikamoisen säväyksen=)) Mutta pettäminen ei silti kannattanut.

Olin 23-vuotias, seurustellut todella ihanan tytön kanssa 6 vuotta (menetin poikuuteni tälle tytölle) kun jokin napsahti. Petin tyttöäni parin yhdenillanpokan kanssa, kunnes löysin opiskelijapippaloista nykyisen naiseni. Petin silloista tyttöäni n. 6 kk kunnes lopulta jätin sormuksen pöydälle ja puhuin asiat halki. Nyt olemme seurustelleet tämän "pettämiskumppanini" kanssa 3 vuotta, olemme kihloissa ja onnellisempia kuin koskaan.

Enään koskaan en petä, koska sopivampaa naista itselleni en voi löytää.

Joskus pettäminenkin kannattaa!!!