Yhteistä taivalta kihlatun kanssa on takana viitisen vuotta. Asunto kivalla keskiluokkaisella ja perhevaltaisella alueella on ja auto, lapsia ei vielä. Mies haluaisi lapsetkin ja avioon – siis koko perheidyllin – minä taas olen huomannut etten ole siihen vielä valmis. Sisintä ahdistaa ajatus kodista ja perheestä – tässäkö minun elämä on? Onko tuo mies, jonka kanssa haluan jakaa koko elämäni? Olen myös hyvin kunnianhimoinen työni suhteen, enkä osaa löytää tietä näiden kahden yhdistämiseen meitä molempia tyydyttävällä tavalla. Meidän suhde on aina ollut hyvä ja turval-linen, helppo. Ja tiedän, että mieheni rakastaa minua. Mutta seksielämä ja kiihko, ne jäävät mii-nuspuolelle.
Olen koko elämäni ollut suhteissani uskollinen, enkä ole ollut toinen nainen. En tiedä onko mi-nua joskus petetty, enkä haluakaan tietää.
Työni puolesta matkustelen paljon. Pidän siitä – pääsen eroon arjesta ja tapaan mielenkiintoisia ihmisiä. Näiltä matkoilta, joihin kokoontuu pitkälti samat ihmiset ympäri maailman, olen saanut parhaimmat ystävänikin. Olen myös kohdannut lukuisia mielenkiintoisia miehiä, mutta olen jät-tänyt tilaisuudet käyttämättä – tähän saakka. Kunnes alkuvuodesta kuvioihin ilmestyi uusi mies, jonka kanssa tunsin yhteyden heti. Ihastuin hänen ajatuksiinsa, olemukseensa, elämäänsä. Tiesin sen olevan molemminpuolista. Tuolloin ei mitään tapahtunut, mutta tiesin jo silloin, etten vastus-telisi, jos asia olisi kehittyäkseen jonnekin suuntaan. Tapasimme jälleen viimeisimmällä matkal-lani. Minun aloitteestani vietimme kahden viikon aikana lukuisia ikimuistoisia hetkiä niin kes-kustelujen kuin seksinkin osalta.
En tuntenut minkäänlaisia omantunnonvaivoja suhteestani, en edes palatessani. Ihastukseni tietää että olen varattu ja että olen harkinnut eroa pitkään. Hänen kanssaan tulevaisuutta ei ole, enkä haluakaan. Hän on vapaa lintu, ihana mies, mutta saavuttamaton – myös maantieteellisesti. Tun-sin kuitenkin tarvitsevani tämän kokemuksen ja palatessani kotiin olin vakuuttunut olevani nyt valmis päättämään kihlaukseni. Pidin seikkailua myös tapana todistaa, etten ole onnellinen ny-kyisessä suhteessani.
Mutta, rakastan kotiani, mieheni haluaa minun antavan aikaa edes kesän ylitse ja on mitä suloi-sin. Kuten sanottu, suhteemme on aina ollut mukava ja helppo – nyt minun on vaikea siitä irrot-tautua. Pelkään myös hieman yksin jäämistä ja epäonnistumisen tunnetta. En ole pystynyt ker-tomaan hänelle matkan aikaisista tapahtumista, enkä tunne lainkaan katumusta. Toisaalta, olen aina pitänyt työmatkojani ja kotiarkeani kahtena eri elämänä, joten en oikein pysty liittämään kokemustani tähän arkitodellisuuteen.
Tiedän, että miehelläni olisi oikeus tietää ja tehdä johtopäätökset sen mukaan. Tiedän myös, että se tekisi eroamisen helpommaksi hänelle – ainakin antaisin syyn vihata ja halveksia minua.
Mutta nyt olen hukassa ja hämmentynyt. Mitä haluan tältä palstalta? Teidän kokemuksia ja tun-temuksia, en pelkää tuomitsemista.
Olen koko elämäni ollut suhteissani uskollinen, enkä ole ollut toinen nainen. En tiedä onko mi-nua joskus petetty, enkä haluakaan tietää.
Työni puolesta matkustelen paljon. Pidän siitä – pääsen eroon arjesta ja tapaan mielenkiintoisia ihmisiä. Näiltä matkoilta, joihin kokoontuu pitkälti samat ihmiset ympäri maailman, olen saanut parhaimmat ystävänikin. Olen myös kohdannut lukuisia mielenkiintoisia miehiä, mutta olen jät-tänyt tilaisuudet käyttämättä – tähän saakka. Kunnes alkuvuodesta kuvioihin ilmestyi uusi mies, jonka kanssa tunsin yhteyden heti. Ihastuin hänen ajatuksiinsa, olemukseensa, elämäänsä. Tiesin sen olevan molemminpuolista. Tuolloin ei mitään tapahtunut, mutta tiesin jo silloin, etten vastus-telisi, jos asia olisi kehittyäkseen jonnekin suuntaan. Tapasimme jälleen viimeisimmällä matkal-lani. Minun aloitteestani vietimme kahden viikon aikana lukuisia ikimuistoisia hetkiä niin kes-kustelujen kuin seksinkin osalta.
En tuntenut minkäänlaisia omantunnonvaivoja suhteestani, en edes palatessani. Ihastukseni tietää että olen varattu ja että olen harkinnut eroa pitkään. Hänen kanssaan tulevaisuutta ei ole, enkä haluakaan. Hän on vapaa lintu, ihana mies, mutta saavuttamaton – myös maantieteellisesti. Tun-sin kuitenkin tarvitsevani tämän kokemuksen ja palatessani kotiin olin vakuuttunut olevani nyt valmis päättämään kihlaukseni. Pidin seikkailua myös tapana todistaa, etten ole onnellinen ny-kyisessä suhteessani.
Mutta, rakastan kotiani, mieheni haluaa minun antavan aikaa edes kesän ylitse ja on mitä suloi-sin. Kuten sanottu, suhteemme on aina ollut mukava ja helppo – nyt minun on vaikea siitä irrot-tautua. Pelkään myös hieman yksin jäämistä ja epäonnistumisen tunnetta. En ole pystynyt ker-tomaan hänelle matkan aikaisista tapahtumista, enkä tunne lainkaan katumusta. Toisaalta, olen aina pitänyt työmatkojani ja kotiarkeani kahtena eri elämänä, joten en oikein pysty liittämään kokemustani tähän arkitodellisuuteen.
Tiedän, että miehelläni olisi oikeus tietää ja tehdä johtopäätökset sen mukaan. Tiedän myös, että se tekisi eroamisen helpommaksi hänelle – ainakin antaisin syyn vihata ja halveksia minua.
Mutta nyt olen hukassa ja hämmentynyt. Mitä haluan tältä palstalta? Teidän kokemuksia ja tun-temuksia, en pelkää tuomitsemista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
löytää itselleen nainen, joka rakastaa häntä ja on uskollinen.
Selvästikkään et ole onnellinen miehesi kanssa, rakkaus kotiin ei riitä.
Näin itse haluaisin, jos toinen ei rakastaisi.
Hänellä on oikeus löytää nainen, joka rakastaa häntä. Ei ole kenellekään oikein, että joutuu elämään sinunlaisesi petturin kanssa.
Aika selvästi viestistäsi kuvastuu, että tunnet olosi turvalliseksi nykyisessä suhteessa miehesi kanssa, mutta kaipaat myös vähän äxöniä elämään ja olet ottanut askeleen kohti seikkailua. Nyt näyttää, että haluaisit pitää sekä nykyisen miehesi ja seikkailusi -> haluat liikaa yksinkertaisesti. Elämä on valintoja, elämä on tyytyväisyyden opettelua ja elämä on luopumista.
Arvatenkin olet n. /-30 ja ehkä olet jotain kadotettua nuoruutta etsimässä?
Olet valinnut rankan ja raskaan tien löytää elämä ja sydämesi asuinsija, mutta onnea matkaan.
Fiksu ja aikuinen ihminen hoitaa asioita oikeassa järjestyksessä, eikä selittele hyppyjään tyyliin "mulla on ollut vähän tylsää, niin siksi..".
Hoida edellinen elämä kuntoon, niin voit sitten vapaasti hyppiä ja matkustaa halujesi ja himojesi mukaan.
Minä olen ollut miehesi tilanteessa. Ex-vaimo ihastui toiseen pitkän yhdessäolon jälkeen. Ei tietääkseni alkanut myöhemmin suhteeseen miehen kanssa, mutta sai voimaa puhua erosta kanssani.
Ex teki siinä oikein että puhui. Hän kertoi että on ihastunut/rakastunut ja ettei rakasta minua enää. Hassultahan asia tuntui kymmenen yhteisen vuoden jälkeen varsinkin kun ei meilläkään juuri ongelmia ollut. Minulla ei ollut hajuakaan että olemme moisessa jamassa. Ehkä olen vähän tyhmä. :) Puhuminen kuitenkin oli minua kohtaan oikein, sillä tiesin missä mennään enkä joutunut erotilanteeseen väärin luuloin. Ehdotan siis ettet jätä miestäsi löysään hirteen roikkumaan vaan kerrot totuuden hänelle. Sen olet mielestäni viiden yhteisen vuoden jälkeen hänelle velkaa.
By the way. Ei yksinäisyys niin hirveää ole. Siihen tottuu aika nopeasti. Epäonnistumista ei kannata mielestäni miettiä. Mitä sitten jos eroat!? Kenelle se kuuluu tai keneltä se on pois!? Asia on vain ja ainoastaan sinun ja miehesi välinen juttu.
Kiitos miäs, tiedän että näin on ja olen "velkaa" totuuden. Nyt täytyy vain kerätä rohkeutta.
Älä tuhlaa teidän kummankaan aikaa enempää helppoon suhteeseen.Ala elää omaa elämää ja intohimoinen kestävä rakkaus tulee kun on sen aika.Näin kävi myös minulle.Yhdessä jo 20 vuotta ja puoliso saa edelleen kiihkon syttymään.
...lutka
Olen itse melkein samanlaisessa tilanteessa & ymmärrän tunteesi täysin.
Itsekin vakisuhteessa (7v) ja kaikki pitäisi olla hyvin.
Kuukausi sitten petin miestäni ja nyt olen hämilläni... Tällä hetkellä en voi ajatella tulevaisuutta mieheni kanssa, mutta en sitä myöskään ilman häntä.
Pettämisen jälkeen kerroin miehelle tapahtuneesta, (ehkä siksi että itse voin niin pahoin?) Silloin mies toivoi että yritettäis vielä. Itse en oikein vielä tiedä mitän tulesvaisuudesta, tunteet vielä niin sekaisia!
Jos olet eroamassa nykyisestäsi niin ei ehkä edes kannata kertoa mitään... jos haluat vielä yrittää, niin tilanne on ehkä (?) toisenlainen..