Mun työ on oikeesti niin tylsää

Voi sekin olla syynä. Kaipaa kokoajan jotain ”jännitystä” elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Voi sekin olla syynä. Kaipaa kokoajan jotain ”jännitystä” elämään.

Niin, mä näkisin että työ voi oikeesti olla jollekin tylsää ja sen sisältöön ei kaikki paljoa voi vaikuttaa. Sensijaan elämä muuten, parisuhdekin, sen voi kyllä yrittää pitää elävänä, pitää vaan vanhemmitenkin olla sellasta kokeilunhalua ja uteliaisuutta, mutta eihän se parisuhteessa toimi, jos toinen ei halua. Yksinkin voi tehdä monenmoista, mutta eipä se hyvää suhdetta korvaa. Ehkä ihmisten luonne sit on erilainen tai ehkä jotkut sit vaan taantuu niin paljon iän myötä. Ite aattelen, että sit kun ikää on niin paljon, että liikkuminen on hankalaa ym. niin sit varmaan vaan olla möllöttelee, mutta muutoin elämää vielä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mä näkisin että työ voi oikeesti olla jollekin tylsää ja sen sisältöön ei kaikki paljoa voi vaikuttaa. Sensijaan elämä muuten, parisuhdekin, sen voi kyllä yrittää pitää elävänä, pitää vaan vanhemmitenkin olla sellasta kokeilunhalua ja uteliaisuutta, mutta eihän se parisuhteessa toimi, jos toinen ei halua. Yksinkin voi tehdä monenmoista, mutta eipä se hyvää suhdetta korvaa. Ehkä ihmisten luonne sit on erilainen tai ehkä jotkut sit vaan taantuu niin paljon iän myötä. Ite aattelen, että sit kun ikää on niin paljon, että liikkuminen on hankalaa ym. niin sit varmaan vaan olla möllöttelee, mutta muutoin elämää vielä.

Totta mitä sanot. Se on kyllä paha, jos ei omaan työnkuvaan pysty vaikuttamaan tai anneta mahdollisuutta edes edetä. Ei toimi joo kokeilunhalu, jos toinen ei halua tai ole kumppaninsa kanssa samalla aaltopituudella. Ihmisethän iän myötä muuttuu ja pahimmassa tapauksessa ”kasvaa” suhteissa erilleen. Onko se sitten huono asia? Mene ja tiedä. Pahempi varmaan, jos pettää ja muuttuu kumppaniansa kohtaan epäluotettavaksi. Toisaalta onko meitä ihmisiä edes luoto yksiavioiseksi?

Anonyymi kirjoitti:

Totta mitä sanot. Se on kyllä paha, jos ei omaan työnkuvaan pysty vaikuttamaan tai anneta mahdollisuutta edes edetä. Ei toimi joo kokeilunhalu, jos toinen ei halua tai ole kumppaninsa kanssa samalla aaltopituudella. Ihmisethän iän myötä muuttuu ja pahimmassa tapauksessa ”kasvaa” suhteissa erilleen. Onko se sitten huono asia? Mene ja tiedä. Pahempi varmaan, jos pettää ja muuttuu kumppaniansa kohtaan epäluotettavaksi. Toisaalta onko meitä ihmisiä edes luoto yksiavioiseksi?

Mä ite näkisin, että vaikka ihmiset kasvaa ja kypsyy iän myötä ja tällöin suhteissakin, niin jos yhteyden kumppaniin säilyttää niin voi kasvaa yhteen suuntaan, mutta monta muuttujaa tuossa kyllä on ja kummankin pitäis tehdä hommia sen eteen. Toisaalta suurimmat muutokset osuu lapsien saamiseen, poismuuttoon, ylipäätään elämän käännekohtiin ja onhan tutkijat vähän puhunut siitä, että elinikäisen avioliiton tilalle olis tullut kolme liittoa: ennen lapsia oleva liitto, lapsiperheliitto ja sit lasten poismuuton jälkeen eron jälkeen kolmas vanhemman iän liitto.

Anonyymi kirjoitti:

Mä ite näkisin, että vaikka ihmiset kasvaa ja kypsyy iän myötä ja tällöin suhteissakin, niin jos yhteyden kumppaniin säilyttää niin voi kasvaa yhteen suuntaan, mutta monta muuttujaa tuossa kyllä on ja kummankin pitäis tehdä hommia sen eteen. Toisaalta suurimmat muutokset osuu lapsien saamiseen, poismuuttoon, ylipäätään elämän käännekohtiin ja onhan tutkijat vähän puhunut siitä, että elinikäisen avioliiton tilalle olis tullut kolme liittoa: ennen lapsia oleva liitto, lapsiperheliitto ja sit lasten poismuuton jälkeen eron jälkeen kolmas vanhemman iän liitto.

Pohditte asiaa monesta kulmasta, mutta ei mun elämään istu näistä mikään vaihtoehto.